Teksti ja kuva: Olli Puumalainen
Keskellä taistelun kaaosta teinipoika raahautuu räjähdepanoksineen vihollisen panssarivaunun alle. Seuraavassa hetkessä valtava pamaus hävittää hänet kohteineen tästä maailmasta.
Nyt pojan katse vartioi Vallankumouskatua Teheranin yliopiston ja kaupunginteatterin naapurissa. Katu on ollut vuosia hallituksenvastaisten mielenosoitusten näyttämö.
Iranin islamilainen tasavalta on pystytetty kertomukselle vallankumouksesta ja sankarillisesta uhrauksesta. Shiialaisen islamin sydämessä on imaami Husainin marttyyrikuolema 600-luvulla. Nyky-Iran näki päivänvalon vallankumouksessa 1979, mutta nousi todella vasta Irakin–Iranin sodan tuhkasta lähes vuosikymmen myöhemmin.
Vallankumouskadun seinämaalauksen pojan ja hänen kaltaisensa Irakin–Iranin sodan marttyyrit, sankarivainajat, ovat kaikkialla Iranin katukuvassa. Ei ole sukua, jota satojen tuhansien hengen vaatinut sota ei olisi koskettanut.
Vainajien palvelus vaan ei ole päättynyt haudassakaan. He pelastivat islamilaisen vallankumouksen kerran, ja heidän uhrauksistaan hallinto etsii tukea asemalleen uudelleen.
22-vuotiaan Mahsa Aminin kuolema moraalipoliisin käsissä syyskuussa 2022 laukaisi Iranissa ennennäkemättömän ja yhä jatkuvien mielenosoitusten aallon. Uusi sukupolvi nuoria iranilaisia käy kamppailua elämän ja vapauden tähden.
Valtion brutaalit tukahdutustoimet ovat saaneet aikaan satoja vainajia. Uudet marttyyrit eivät ole hallinnon, vaan kaduille nousseen kansan sankareita. Iranin johtomiesten on täytynyt huomata, ettei heillä ole yksinoikeutta vallankumouksen ja sankarien kertomukseen.
Todellinen ylivalta on heillä, jotka hallitsevat tarinoita todellisuudesta. Sen mahdin Iranin johto on jo menettänyt.
