Teksti: Jaakko Oleander-Turja
Video: Hanna Lehmonen
Monelle Helsingin yliopiston keskustakampuksella toimiva Konfutse-instituutti on vieras. Viime vuonna se nousi laajempaan tietoisuuteen Yle Spotlight: Kiinan valtio kampuksella -ohjelman julkaisun jälkeen. Ohjelmassa pureudutaan perinpohjaisesti väitöksiin, joiden mukaan yliopiston sisällä toimiva instituutti häiritsee akateemista vapautta. Tätä vapautta kertoo puolustavansa instituutin suorapuheinen johtaja, Kiina-tutkimuksen professori Julie Yu-Wen Chen.
Kuljemme kuvaajan kanssa yliopiston kulttuurien tutkimuksen osaston pitkää käytävää. Käytävän päässä oikealla on Konfutse-instituutin opettajien toimistoja. Kaikki ovet ovat suljettuja. Vastapäätä sijaitsee instituutin johtajan työhuone, jonka avoimen oven kyljessä lukee Julie Yu-Wen Chen. “He eivät pidä siitä, että annan haastatteluja”, Chen huudahtaa nauraen. Pian selviää, että kiinanopettajat eivät suinkaan ole ainoita, jotka ovat tietoisia haasattelusta. Chen kertoo kuulleensa, että olen ollut yhteydessä vararehtori Hanna Snellmaniin.
Tieto kulkee nopeasti.
Yliopisto haluaa kuulemma koordinoida viestintänsä instituutista mahdollisimman tarkasti. Snellmaniin palaamme myöhemmin, on aika oppia tuntemaan nainen instituutin takana.
Koettelemus
Chenin tie Suomeen on ollut millä tahansa mittarilla pitkä, sillä hän on ehtinyt asua jo yli 12 maassa pysyvästi. Suomeen hänet houkutteli vuonna 2016 Kiina-tutkimuksen professuuri.
Kyseessä oli merkittävä etappi Chenin uralla, 36-vuotias kun on professoreiden ikähaarukassa melko nuori.
– Olen aina halunnut olla professori, mutta pestiä on vaikea saada. On tyypillistä työskennellä pari vuotta siellä tai täällä. Ennen Suomea työskentelin muun muassa Saksassa, Australiassa, Japanissa, Taiwanissa, Tšekissä ja Kazakstanissa.
Vaihtuva ympäristö ei siis ole professorille haaste. Haaste sen sijaan on Chenin oman alan, Kiina-tutkimuksen kehittäminen täällä Suomessa.
– Työhön kuuluu paljon vastuuta ja vähän resursseja. Toisaalta myönnän, että olen työnarkomaani: työskentelen sillä tavalla, että meillä vaikuttaisi olevan samat elementit kuin isolla yksiköllä olisi. Tässä kai Konfutse-instituutti tulee kuvioihin.
Instituutti mainittu.
Helsingin yliopistolla Konfutse-instituutin johtajuus tulee Kiina-professuuriin liitettynä bonuksena, tai taakkana – riippuen keneltä kysytään. Chen kertoo Helsingin yliopistoon vuonna 2007 perustetun instituutin tehtävän olleen alun perin tavoite ymmärtää Kiinaa paremmin.
– Siihen aikaan he ajattelivat, ettei projektiin ollut tarvetta sijoittaa yliopiston omia rahoja, joten he halusivat tehdä yhteistyötä Kiinan valtion kanssa. Molemmat tahot panostivat taloudellisesti instituutin avaamiseen, mutta sanoisin, että kiinalainen osapuoli panosti ehkä hieman enemmän.
Ja panostaa edelleen, Kiina nimittäin maksaa instituutin kiinalaisten opettajien sekä varajohtajan palkat. Helsingin yliopistolle jää vastuu huolehtia instituutin johtajan palkasta, sen hallintopalveluista sekä muista yleiskuluista.
Juuri kiinalaisten kollegoiden vuoksi Chenin alkutaipaleet Suomessa olivat tukalat. Tässä vaiheessa on relevanttia mainita, että Chen on taiwanilainen.
– Aluksi olin hieman peloissani. Pohdin myös itsekseni, että kuinkakohan kiinalaiset työntekijät kokevat tulevansa toimeen taiwanilaisen pomon kanssa.
Ensimmäinen kuukausi oli hänen mukaansa koettelemus.
– Kuin olisin saanut kylmän suihkun. Kukaan ei tuntunut olevan kiinnostunut minusta tai halunnut olla vuorovaikutuksessa kanssani.
Chen kertoo instituutin kiinanopettajien vaihtuvan tiuhaan tahtiin. Ensimmäisen tiimin kanssa yhteistyö alkoi sujumaan, tosin vasta muutaman kuukauden päästä.
Entäpä nykyinen tiimi?
– Heidän kanssaan tilanne on erilainen, he ovat ujoja. En oikeastaan tiedä miksi. Ensimmäisen tiimin jäsenet olivat nuorempia ja nuoret ovat avomielisiä. Tällä hetkellä suhteemme ei kenties ole kovin lämmin. On vaikea sanoa miksi. Kysyn sitä jatkuvasti myös itseltäni, professori pohtii.
Kaikesta huolimatta vaikuttaa kuitenkin siltä, että Suomeen Chen haluaisi asettua aloilleen. Professori paljastaa haaveilevansa Suomen kansalaisuudesta.
– Toivon saavani sen erittäin Suomen hallitus, kuunnelkaa minua: “Hyväksykää se hakemus!”, Chen naurahtaa.
Pehmeää valtaa
Kun Kiina kerran on valmis maksamaan opettajien palkat, herää väistämättäkin kysymys, miksi? Kysymykseen saa monia eri vastauksia monilta eri tahoilta
Politico uutisoi Kiinan politbyroon – kommunistisen puolueen noin seitsemästä vaikutusvaltaisimmasta jäsenestä koostuvan poliittisen toimikunnan – jäsenen Li Changchun vuonna 2011 kuvailleen Konfutse-instituuttien tarkoitusta seuraavasti: ‘’Konfutse-instituutti on vetovoimainen brändi kulttuurimme viemiseksi ulkomaille. Se on antanut merkittävän panoksen pehmeän vallankäyttömme kehittämiseen. Konfutse-brändillä on luonnollista vetovoimaa. Käyttäessä kiinan kielen opetusta tekosyynä, kaikki näyttää kohtuulliselta ja loogiselta.’’
Chenin vastaus noudattelee jokseenkin samaa kaavaa.
– Kiina tekee tätä, sillä he haluavat lisätä heidän pehmeää valtaansa. Tämä on heidän pehmeän vallankäytön strategiansa. Kansainvälisessä keskustelussa on kuitenkin nostettu esille, että jopa pehmeällä vallalla on omat rajansa. Totta kai sinulla on oikeus mainostaa omaa kulttuuriasi. Et kuitenkaan voi odottaa, että kaikki reagoivat, kuten haluat.
Saman vastauksen saat, jos kysyt instituuttia vuosina 2012–2014 johtaneelta Kiina-tutkija Anja Lahtiselta. Lahtinen on ollut julkisuudessa poikkeuksellisen kriittinen instituutin toimintaa kohtaan: “Pitää ymmärtää, että se [Konfutse-instituutti] on osa Kiinan politiikkaa. Ei tässä nyt pelkästään kielestä ja kulttuurista ole kyse. Kiinan tavoitteenahan on käyttää tätä Konfutse-instituuttia välineenä, jotta he pääsevät enemmän sisälle tähän yhteiskuntaan.’’, Lahtinen totesi viime vuonna Ylelle.
Lahtinen ei kuitenkaan ole kantansa kanssa yksin.
Human Rights Watchin teettämä, yli sadoista akateemikkojen, kuraattoreiden ja opiskelijoiden haastatteluista tehty tutkimus osoittaa instituuttien pyrkivän joko passiivisesti tai aktiivisesti estämään tiettyjen teemojen, kuten uiguurien autonomisen alueen Xinjiangin, Tiananmenin sekä Tiibetin käsittelyä.
Lännessä ollaan herätty myös Kiinan harjoittamaan vakoiluun ja instituutteja ollaan on sen johdosta järjestelmällisesti suljettu. Viime vuonna Ruotsista tuli ensimmäinen eurooppalainen valtio, joka päätti sulkea kaikki maassaan toimivat Konfutse-instituutit.
”Uskon, että Suomessa Kiinaa tutkivat tietävät, että Julie Chenillä on kaksi hattua. Joskus hän on Konfutse-instituutin johtaja, joskus hän taas vaihtaa hattua ja tutkii Xinjiangia, Tiibetiä ja Hongkongia.”
Niin, muualla lännessä huoli instituuttien vaikutuksesta kansalliseen turvallisuuteen ja akateemiseen vapauteen on näkyvästi esillä julkisessa keskustelussa.
Suomessa tilanne on hyvin erilainen. Täällä uutiskuvissa vilisevät Ähtärin pandat.
Palataan alussa mainittuun Snellmaniin. Hän on sekä yliopiston vararehtori että Konfutse-instituutin johtokunnan puheenjohtaja. Yle Spotlight ei Snellmanin mukaan aiheuttanut minkäänlaista sisäistä tai ulkoista keskustelua instituutin roolista.
– Ohjelmasta ei tullut oikeastaan mitään keskustelua. Voisi sanoa, että korona iski päälle melkein samana päivänä. Ei tullut sisäistä, eikä tullut mitään ulkoista palautetta.
Vararehtorin mukaan vastaavanlaisilla ohjelmilla halutaan kärjistää. Ohjelmassa nimettömänä esiintynyt Tiibet-tutkija kertoi, että oli instituutin painostuksesta johtuen päättänyt lopettaa tutkimuksensa. Snellman yllättyi katsottuaan ohjelman, jossa hän itsekin esiintyi.
– Minulle ei ole tullut tällaista Katsoin ohjelmaa hieman yllättyneenä, ei minulle ole tullut virallista tietoa mistään tällaisesta.
Kaikesta huolimatta hän myöntää, että Helsingin yliopisto on poikkeus pohjoismaisessa vertailussa.
– Olemme kyllä täysin tietoisia siitä, mitä maailmalla tapahtuu, ja siitä, että olemme melko lailla ainoa Pohjoismaa, joissa Konfutse-instituutteja enää on.
Miksi yliopisto sitten vaikuttaa julkisuudessa olevan niin huoletta instituutin suhteen?
– Tässä on montakin syytä. Yksi on se, että olemme tehneet selkeä linjauksen siitä, että meillä Konfutse-instituutti keskittyy kielenopetukseen. Olemme myös järjestäneet instituutin johtamisrakenteen toisin kuin monessa muussa maassa. Kiina lähettää kiinanopettajat, mutta me olemme pitäneet sen ehdon, että instituutin johtaja on Helsingin yliopiston valitsema professori.
Snellman painottaa kielenopetusta useaan otteeseen. Tiedustelen sähköpostitse yliopiston kansainvälisten asioiden kehittämispäällikkö Markus Laitiselta, miten rahoitus eri osapuolten välillä jakautuu. Laitinen on toiminut myös esittelijänä instituuttia koskevissa sopimuksissa. Hän kertoo, että kiinanopettajien sekä varajohtajan palkkojen lisäksi “Kiinasta on saatu vuotuista rahoitusta tapahtumien ja vastaavien järjestämiseen.”
Laitinen kehottaa kysymään Cheniltä, minkälaisista tapahtumista on kyse.
26. marraskuuta: “Research Workshop: The Making of Belt and Road Initiative Projects in African States”, 31. elokuuta: “Meeting the author event: Monique Taylor: The Chinese State, Oil and Energy Security”, 12. lokakuuta: “Online event with Chen Qiufan, China’s famous sci-fi writer”.
Tapahtumalistan lisäksi Chen välittää tiedotteen, jossa todetaan, että instituutti on vuodesta 2017 integroitunut aktiivisemmin Helsingin yliopistoon. Instituutilla on esimerkiksi läheistä yhteistyötä yliopistolla toimivan kiinalaisen oikeuskulttuurin keskuksen kanssa.
Snellman myöntää, että kritiikkiä instituuttia kohtaan on. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin lisää, että yliopiston sopimus Konfutse-instituutista umpeutuu tammikuussa 2023.
– Niin kauan kun meillä on sopimus voimassa, toimimme sen mukaisesti.
Kaksi hattua
Julie Yu-Wen Chen on muutakin kuin Konfutse-instituutin johtaja. Chen tutkii työkseen Kiinaa. Osa hänen tutkimusaiheistaan on Kiinan kannalta kiusallisia, ja hän myöntää, ettei instituutti katsoisi hyvällä, mikäli hän puhuisi niin sanotusta kolmesta T:stä: Taiwanista, Tiibetistä ja Tiananmenista.
Chen on ratkaissut ongelman jaottelemalla elämänsä kahteen eri lokeroon. Tai hattuun, niin kuin hän itse sanoo.
– Uskon, että Suomessa Kiinaa tutkivat tietävät, että Julie Chenillä on kaksi hattua. Joskus hän on Konfutse-instituutin johtaja, joskus hän taas vaihtaa hattua ja tutkii Xinjiangia, Tiibetiä ja Hongkongia, Chen pohtii.
Jaottelu ei professorin mukaan ole aina helppoa.
– Se on vaikeaa, koska olen loppujen lopuksi yksi ihminen. Joskus vihaan sitä, että minulla on kaksi persoonaa, mutta tämä on elämäni.
Chen ei pidä vastakkainasettelusta ja on päättänyt olla järjestämättä Kiinan kannalta kiusallisia tilaisuuksia. Kaikki Chenin eurooppalaiset kollegat eivät kuitenkaan ole yhtä maltillisia. Osa heistä on onnistuneesti järjestänyt tapahtumia, joissa kolmea T:tä käsitellään.
– Soitin kollegalleni ja kysyin, että miten onnistuit järjestämään tämän? Hän sanoi: “Jouduin isoon taisteluun kiinalaisten kanssa”. Lopulta hän kuitenkin voitti, Chen naurahtaa.
Kiusallisista tilanteita on koettu myös Helsingin päässä.
Konfutse-instituutin järjestämissä julkisissa tilaisuuksissa yleisö saattaa kysyä vaikeitakin kysymyksiä. Chen kertoo, ettei pyri estämään niiden käsittelyä, päinvastoin.
– Eräässä tapahtumassa vuonna 2016 yksi puhujista alkoi esitellä Taivaallisen rauhan aukion mielenosoituksia. Hänellä oli Powerpoint ja kaikki. Minä annoin sen jatkua.
Kiinalaiset työntekijät istuivat professorin mukaan kiusallisina ja kuikuilivat hänen suuntaansa hermostuneina.
– Minä nyökkäsin päätäni heille, ja esitys jatkui. Voin luvata, ettei minun aikanani mitään ole estetty.
Olet ikään kuin portinvartija akateemiselle vapaudelle?
– Olen portinvartija, mutta se on stressaavaa.
Pyydän tässä vaiheessa Cheniä vaihtamaan hattuja. Tutkijan hattu sopii hänelle hyvin, sillä hän selkeästi tietää, mistä puhuu. Kiinasta hän on huolissaan.
Suurinta kitkaa lännen ja Kiinan välillä aiheuttavat Chenin mukaan arvot. Hän jaottelee ongelmat demokratian ja autoritarismin akselille. Pelko ei Chenin mukaan nouse siitä, etteikö lännessä ymmärrettäisi vastakkaisia arvoja. Uhka nähdään Kiinan nousussa maailmanpolitiikan parrasvaloihin.
– Autoritaarinen hallinto haluaa olla maailman ykkönen. Tämä tarkoittaa, että sillä olisi oikeasti mahdollisuus muovata maailmanpolitiikkaa autoritaarisempaan suuntaan.
Autoritarismin lisäksi huolta herättää moni muukin asia. Vuositasolla maa teloittaa eniten ihmisiä maailmassa, vangitsee mielipidevaikuttajia sekä rajoittaa ilmaisunvapautta.
”Jos tuhoat jonkun sielun, on se verrattavissa ihmisen tappamiseen.”
Ja sitten on uiguurit.
– Tilanne on todella surullinen ja pahenemaan päin. Tässä on nyt jotain, joka on mennyt hyvin pieleen. Kyse on inhimillisten oikeuksien ja kunnian loukkaamisesta. Olen aika äänekkäästi kaikkea tätä vastaan. Tänä vuonna EU yritti pullistella lihaksillaan julkaisemalla joitakin tiedotteita, mutta Kiinaa ei pelota teidän keppinne.
Uiguureja tutkinut Chen ei säästele sanojaan.
– Tämä on rikos ihmisyyttä vastaan. Heidät laitetaan leireille, pakotetaan luopumaan kulttuuristaan ja ideologioistaan ja aivopestään uskomaan johonkin toiseen, muuten heitä kidutetaan.
Chen kertoo tuskallisen yksityiskohtaisesti, mitä leireillä tapahtuu. Lukuisten uutislähteiden mukaan Kiina pyrkii kontrolloimaan uiguuriväestön määrää ehdottomin keinoin. Viime vuonna AP News, BBC ja The Guardian muiden joukossa uutisoivat, että Kiina pakkosterilisoi uiguurinaisia kirurgisesti ja abortoi näiden lapsia vastoin äitien tahtoa.
– Tässä puhutaan ei pelkästään ihmisen, vaan kokonaisen etnisen ryhmän tuhoamisesta. Joku, jota kidutetaan ja laitetaan kärsimään tällaisten traumojen läpi, ei ikinä voi palata normaaliksi ihmiseksi. Tämä on todella julmaa. Jos tuhoat jonkun sielun, on se verrattavissa ihmisen tappamiseen.
Maassa maan tavalla, mutta kumman?
Chen ottaa molemmat työnsä vakavasti. Instituutin johtamisessa vastuu ulottuu kuitenkin myös tiedeyhteisön suojeluun.
– Kiina ei voi tehdä mitä tahansa he haluavat. Ja hehän haluavat, heillä on se pyrkimys. Jos akateemisen vapauden suhteen nousee ongelmia, minun tehtäväni instituutin johtajana on tehdä siitä loppu ja sanoa, että tuolla tavoin emme hoida asioita täällä.
Yle Spotlight nosti esille Helsingin yliopiston allekirjoittaman sopimuksen Konfutse-instituutista, jossa mainitaan sekä Kiinan että Suomen lainsäädäntöä sovellettavan. Kysyn Cheniltä kyseisestä kohdasta ja vastaus on yllättävä.
– Tämä muutettiin viime vuonna. Nyt sopimus kunnioittaa Suomen lakia.
Kysyn sopimuskohdasta myös Snellmanilta, joka aiemmin vakuutti, ettei ohjelmasta syntynyt minkäänlaista sisäistä tai ulkoista keskustelua. Hän kertoo sopimuksen avaamisen liittyneen Kiinan päässä tapahtuneisiin organisaatiomuutoksiin.
– Kun hallintorakenne Kiinassa muuttui, niin tässä on nyt se uusittu sopimus. Me vaadimme sitä, että kohta Kiinan lain soveltamisesta poistetaan. Me haluamme kuitenkin Suomessa toimia Suomen lakien mukaisesti ja Helsingin yliopistolla on autonomia.
Konfutse-instituutteja koordinoi vuoteen 2020 asti Kiinan opetusministeriön alaisuudessa toimiva Hanban. Kansainvälisen kritiikin johdosta Kiina kuitenkin uudelleenorganisoi instituuttien rahoituksen siirtäen sen valtion opetusministeriön alaiselle voittoa tavoittelemattomalle järjestölle nimeltä ’’Kielen opetuksen ja yhteistyön keskus” (Center for Language Education and Cooperation).
– Kun sitten Kiinassa tehtiin muutos siitä, että Hanban ei enää ollut sopimusosapuoli, vaan teimme sopimuksen Renmin-yliopiston kanssa, niin käytimme tilaisuutta kirkastaaksemme asiaa edelleen. Tämä ei liittynyt Spotlight-ohjelmaan tai mihinkään instituutin toiminnassa ilmenneeseen epäkohtaan, Snellman tarkentaa sähköpostitse.
Tiedustelen suojelupoliisilta (Supo), mikäli he näkevät kiinarahoitteisen instituutin toiminnan akateemisen yhteisön sisällä riskinä.
– Monessa maassa ja korkeakoulussa on viime vuosina harkittu Konfutse-instituuttien asemaa uudelleen. Emme valitettavasti voi kuitenkaan ottaa kantaa yksittäisiin tapauksiin.
Suojelupoliisi painottaa, että korkeakoulumaailmassa tapahtuvasta kansainvälisestä yhteistyöstä on paljon hyötyjä, niin myös Kiinan kohdalla.
– Samaan aikaan pitää olla tietoinen yhteistyöhön liittyvistä riskeistä. Kiina on yksi niistä valtioista, joiden tiedustelupalvelu- ja ja vaikuttamisorganisaatioita Suomi kiinnostaa.
Oletteko huolissanne Kiinan vaikutusvallan kasvusta Suomen sisällä?
– Kiina on yksi niistä valtioista, jotka toteuttavat aktiivista vaikuttamista omien rajojensa ulkopuolella. Tällainen toiminta on viime vuosina yleistynyt Kiinan suurvaltatavoitteiden myötä.
Lukeutuvatko Konfutse-instituutti sekä maan suurlähetystö aktiivisen vaikuttamisen tai jopa suoran vakoilun työkalupakkiin?
– Kiina on yksi niistä valtioista, joiden tiedustelupalveluja Suomi kiinnostaa. Taustalla on pitkäaikainen ja jatkuva kiinnostus Suomea kohtaan. Emme kuitenkaan ota julkisesti kantaa siihen, miten tiedustelupalvelut mahdollisesti toimivat Suomessa.
“Ideaalisti, kuten Euroopassa on tapana, haluaisimme riippumatonta tietoa Kiinasta.”
Instituutin tulevaisuus on täysin auki ja tuleva vuosi tulee olemaan sen olemassaolon kannalta kriittinen. Nykyinen sopimus päättyy tammikuussa 2023 ja sitä ennen käydään pitkät neuvottelut osapuolten välillä.
Kysyn Cheniltä suoraan, mikäli hän toivoisi instituutin toiminnan jatkuvan. Seuraa pitkä hiljaisuus ja muutama kiusallinen naurahdus. Hetken päästä professori vakavoituu.
– Minulla on hyvin monimutkaisia tunteita tähän liittyen. Jos saisimme omat resurssimme opettajien palkkoihin, emme ehkä tarvitsisi instituuttia. Mikäli emme löydä resursseja, olemme hyvin riippuvaisia instituutista.
Chen nostaa esille laajemman keskustelun riippumattomasta tiedosta ja ulkopuolisen rahoituksen ongelmista.
Haaste täällä Suomessa on, että 14 vuoden aikana emme ole huolellisesti ajatelleet sitä, mikäli oikeasti hyväksymme riippuvaisuutemme ulkoisesta rahoituksesta.
– Ideaalisti, kuten Euroopassa on tapana, haluaisimme riippumatonta tietoa Kiinasta.
Mitä sanoo instituutin johtokunnan puheenjohtaja ja yliopiston vararehtori Snellman?
– Ensi vuoden aikana teemme joko ratkaisun, että teemme uuden sopimuksen tai emme tee uutta sopimusta. Tällä hetkellä saamme kielenopetuksen maksamatta siitä, Kiina maksaa sen kokonaan. Rahoitus ei kasva, joten nuo rahat olisivat sitten jostain muusta pois. Henkilökohtainen mielipiteemme on kuitenkin, että kyllä meidän täytyy pitää huolta suomalaisten asiantuntijoiden kiinan kielen taidosta. Mikäli instituutti suljetaan, pyrkisimme siis järjestämään opetuksen muilla keinoilla ilman muuta, mutta se vaatii ison ajattelun.
Snellmanin viimeisistä sanoista ennen puhelun päättymistä voi kenties päätellä jotain rivien välistä. Tämä on toki puhtaasti toimittajan omaa spekulointia.
– Malttia nyt! Sopimuksen viimeinen vuosi alkaa, ja kyllä me harkitsemme ne ratkaisut, jotka teemme.
Suomalaisuus sopii
Taiwanilaisella Chenillä on kahden hatun lisäksi myös kaksi kotia. Toisen kohtalo on auki, eikä se ole Suomi. Kiinan ja Taiwanin suhteet ovat Chenin mukaan kiristyneet korona-aikana.
– Tilannetta ei voi vähätellä, ja en olisi valitettavasti yllättynyt, jos presidentti Xi JinPing käynnistäisi sotilaallisen hyökkäyksen
Olet huolissasi?
– Totta kai, totta Minulla on maassa perhettä ja ystäviä. Tämä ei ole minulle helppo puheenaihe.
“Minulle suomalaisten tapa olla on OK. Luonteeni on kaksiosainen: kun puhun, puhun paljon ja kun olen ujo, olen todella ujo.”
Elämään mahtuu silti paljon hyvääkin. Suomesta on tullut Chenin uusi koti. Talvien kylmyys ei kuulemma haittaa, sillä Kazakstanissa lämpötila saattoi laskea -60-asteiseksi, Chen kertoo nauraen.
Läpi haastattelun olen kiinnittänyt huomiota Chenin nauruun ja hänen eläväiseen ilmaisutapaansa. Yhtä avoimen oloista ihmistä tuntuu näin äkkiseltään olevan vaikea keksiä.
Sopiiko professorin kupliva luonne suomalaisten joukkoon?
– Minulle suomalaisten tapa olla on OK. Luonteeni on kaksiosainen: kun puhun, puhun paljon ja kun olen ujo, olen todella ujo.
Työnarkomaaniksi itseään kutsuva professori ei kuitenkaan vietä kaikkea aikaansa pelkästään toimistolla. Chenin side Suomeen on vahvistunut muistakin syistä.
– Minulla on täällä nyt myös perhe, joten tästä on tullut toinen kotini.
Chen joutuu mahdollisesti luopumaan toisesta hatustaan, mikäli yliopisto päättää sulkea instituutin. Näyttää kuitenkin siltä, että kahden hatun sijaan Chenillä tulee olemaan kaksi passia. Viikko ennen lehden julkaisua saan Cheniltä sähköpostin.
“Sain Suomen kansalaisuuden.”