Kuva: Rio Gandara/HS
Teksti: Tutkaimen toimituskunta
Järjestölehdet antavat monelle ensimmäisen kosketuksen toimittajan työhön. Tällä on erityinen arvo etenkin Helsingin yliopistolla, joka ei tarjoa juuri ollenkaan journalistiikan kursseja.
Poliittishistoriallinen aikakauslehti Poleemi uutisoi sunnuntaina 31. lokakuuta Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan suunnitelmista lakkauttaa järjestölehtien saamat tuet. Järjestölehdet tarjoavat opiskelijoille alustan harjoittaa omaa kirjoittamista, ajattelua ja kuvittamista luovassa ympäristössä. Tukien lakkauttaminen olisi kohtuuton ja absurdi ratkaisu puhtaasti positiivisia vaikutuksia tuottavalle toiminnalle.
Tutkaimen entinen päätoimittaja ja Helsingin Sanomien nykyinen vastaava päätoimittaja Kaius Niemi pitää leikkaussuunnitelmia varomattomina.
– Olen tietenkin siitä huolestunut ja pahoillani. Opiskelijajournalismissa on monta hyvää puolta ja vaikutusta. Se on yhteisöllistä, se treenaa opiskelijoita kirjalliseen- ja ajattelevaan analyyttiseen ilmaisuun, jota joka tapauksessa työelämässä tarvitaan.
Niemi on huolissaan myös tukien lakkauttamisen vaikutuksesta ainejärjestöjen omalle identiteetille. Monelle ainejärjestölle lehdet ovat juuri se kanava, jonka kautta saa oman äänensä kuuluviin.
– Kysymys on siitä, että kuinka tärkeitä lehdet ovat ainejärjestöjen koheesion ja identiteetin kannalta. Ja sen kannalta että miten paljon hyötyä niistä voi opiskelijoille olla tulevaa työelämää varten. Työelämätaitojen- ja identiteetin kartoittaminen voi olla aika iso asia, jonka saattaa menettää.
Niemi on aivan oikeassa.
Leikkauksilla olisi vaikutus myös opiskelijoiden työllistymiseen. Kun journalistiikan kursseja ei tarjota, riippuu kokemuksen hankkiminen opiskelijasta itsestään. Tässä järjestölehdillä on keskeinen rooli.
”Tämä on juuri se, mitä luulen että HYY:kään ei tajua ajatellessaan “no kyllähän ne voivat julkaista samalla brändillä Tutkainta ja Poleemia ja mitä kaikkea.”
Järjestölehtien avulla opiskelijat pääsevät hiomaan taitojaan ja näyttämään osaamistaan. Printtilehti opettaa taitoja, jotka eivät pelkällä verkkolehden toiminnalla kartu. Kaikki tämä kokemus ja osaaminen siirtyy suoraan opiskelijan työelämätaitoihin ja erottuu edukseen työnhaussa.
Järjestölehtikentällä tiedostetaan kyllä paine säästää kuluissa. Verkkolehti ei siitä huolimatta voi korvata paperilehteä. Parhaimmillaan ne tukevat toisiaan. Paperilehdellä on itsessään vahva merkitys opiskelijajournalismille ja opiskelijoiden yhteenkuuluvuuden tunteelle.
– Digitaalinen journalismi on toki hyvä asia, mutta tuleeko sitä enää tehtyä jos tuki sellaisenaan lakkaa? Oma huoleni on siinä, että lehdet jäävät tekemättä. Rakenne ei ole verkkolehdissä samanlainen. Tämä on todella tuttua ihan ammattimeidoissakin, Niemi toteaa.
“Kannattaa miettiä huolellisesti päätöksiä, jotka voivat oikeasti johtaa siihen, että ainejärjestöjen kyky ja mahdollisuudet harjoittaa journalismia sekä tehdä ja luoda omaa identiteettiä voi heiketä merkittävästi.”
Verkkolehdet ovat arvokkaita, mutta kokonaisen lehden rakentaminen niiden varaan vie aikaa. Muutos ei voi tapahtua hetkessä. Printtilehtiin liittyy vahvoja onnistumisen tunteita ja identiteettikytköksiä. Osa ainejärjestölehdistä lakkautti koronan ajaksi printtilehden tekemisen, sillä lehtien taittaminen yliopistolla ei onnistunut. Opiskelijoiden aktiivisuus ja into kirjoittamiseen väheni sen myötä huomattavasti.
– Printti luo rakenteen, jota pitää noudattaa ja sitä kautta on mahdollista luoda pidemmällä aikajaksolla digitaalinen lehti, jossa on selkeä rakenne. Se ei tapahdu yli yön. Tämä on juuri se, mitä luulen että HYY:kään ei tajua ajatellessaan “no kyllähän ne voivat julkaista samalla brändillä Tutkainta ja Poleemia ja mitä kaikkea”.
Järjestölehtien tuen lakkauttamisella on laajempiakin vaikutuksia kuin pelkästään opiskelijoiden työllisyysmahdollisuuksien kaventaminen ja järjestöjen äänen hiljentäminen.
Minkälaisen laajemman yhteiskunnallisen viestin HYY haluaa lähettää?
Printtilehtien visuaalisuus, sisältö ja lehden perinteet luovat itsessään opiskelijakulttuuria. Lehden perinteet tuovat laadukkaan journalismin ja yhteiskunnallisesti tärkeän toiminnan lisäksi tunnearvoa.
Laajemmassa mittakaavassa painetut järjestölehdet luovat ainutlaatuisella tavalla aikansa kuvaa ja muodostavat näin tärkeän kurkistusaukon opiskelijasukupolviin. Ne kertovat, mikä on koskettanut ja puhututtanut yliopisto-opiskelijoita vuosien saatossa.
– Kannattaa miettiä huolellisesti päätöksiä, jotka voivat oikeasti johtaa siihen, että ainejärjestöjen kyky ja mahdollisuudet harjoittaa journalismia sekä tehdä ja luoda omaa identiteettiä voi heiketä merkittävästi. Se on iso valinta. Silloin pitää ymmärtää mitä menettää ja pohtia sitä, mitä voi toisaalta säilyttää. Se ei rajoitu pelkästään siihen, että ihmisistä pitäisi tulla toimittajia. Analyyttinen kirjoittaminen, kolumnit ja juttujen näkökulmittaminen ovat muiden joukossa valtava työelämän hyöty alalla kuin alalla, Niemi tiivistää.
Tutkain ja muut järjestölehdet vastustavat järjestölehtitukien leikkauksia ja seuraavat tilannetta aktiivisesti.