Kolme valtsikalaista – Ihmisoikeuksien siivellä kohti vaaleja

Teksti: Mari Leivo

Kuva: Elina Nyholm 

Suomea viime aikoina koetelleet seksuaalirikokset sekä vanhustenhuollon laiminlyönnit ovat jälleen nostaneet ihmisoikeuskysymykset kansalaisten dialogiin. Kolme valtsikalaista kommentoivat pinnalle nousseita ihmisoikeuskysymyksiä, maahanmuuttoa ja kevään tulevia vaaleja.

Muutaman kuukauden päästä koittavat eduskuntavaalit puhututtavat. Mietteitä herättävät maahanmuuttopolitiikan lisäksi kansalaisten turvallisuus. Oulussa vuonna 2018 alaikäisiin tyttöihin kohdistuneet seksuaalirikokset ovat nostaneet ulkomaalaistaustaisiin turvapaikanhakijoihin liittyvät rikosepäilyt otsikoihin.  Oulun seksuaalirikokset ja niiden saama merkittävä mediahuomio voivat kuitenkin johtaa koko ihmisryhmän leimaamiseen, ennakkoluulojen vahvistumiseen ja stereotyyppisen ajattelun lisääntymiseen. “Valtaosan rikoksista tekevät suomalaiset, yhtään vähättelemättä sitä ongelmaa, että tietyt kansalaisuudet ovat seksuaalirikoksissa yliedustettuina”, kommentoi Oulun apulaispoliisipäällikkö Arto Karnaranta Ylelle tammikuussa (28.1). Entinen kansanedustaja ja valtiotieteiden maisteri sekä sotatieteiden tohtori Ulla Anttila muistuttaa, ettei yleistysten teko ole suotavaa.

“Turvapaikanhakijoita tai maahanmuuttajia kohtaan on väärin tehdä yleistyksiä. Oletukset siitä, että kaikki olisivat samanlaisia eivät pidä paikkaansa”, Anttila lisää.

Valtio-opin maisteriopiskelija Ermin Zec uskoo uutisoinnin tekevän kansalaisille hallaa ja johtavan kriittisimpiin asenteisiin maahanmuuttoa kohtaan. Sosiaalityön maisteriopiskelija Leena Sillanpään mielestä “Mediakeskustelu on usein vedetty siihen, että tiettyjä ihmisryhmiä toiseutetaan ja konstruoidaan diskursseissa barbaarien kaltaisiksi”.

”Kiintiöpakolaisten määrää voidaan kasvattaa ja siihen Suomella on varaa.”

Turvapaikanhakijoita saapuu Suomeen vuosittain useita tuhansia. Määrän kasvu on seurausta maailmalla vallitsevasta pakolaiskriisistä. “Kiintiöpakolaisuuden avulla saadaan turvaan kaikkein hädänalaisimpia pakolaisia: vammaisia, naisia sekä lapsia”, Anttila muistuttaa. “Pakolaisstatuksen täyttäviä turvapaikanhakijoita on paljon, mutta suurin osa Suomeen saakka omin avuin pääsevistä henkilöistä on miehiä”, Anttila jatkaa.

Vuodesta 2001 alkaen Suomeen otettavien kiintiöpakolaisten määrä on sisäministeriön mukaan ollut 750 henkilöä vuodessa. Anttilan mukaan kiintiöpakolaisten määrää pitäisi nostaa: “kiintiöpakolaisten määrää voidaan kasvattaa ja siihen Suomella on varaa”. Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiö KIOSissa toiminnanjohtajana toiminut ja ihmisoikeustyötä tehnyt Anttila toivoo enemmän mannerten välistä dialogia ihmisoikeusprosessin parantamiseksi. “Ihmisoikeuksien eteen työskentely kuuluu kaikille”, Anttila muistuttaa.

Sillanpää on Anttilan kanssa samoilla linjoilla. Sillanpään huolenaiheena on kuitenkin se, että kiintiöpakolaisten määrän kasvattaminen saattaisi johtaa muutoin tiukennettavaan maahanmuuttopolitiikkaan. Vastaanottokeskuksessa ja pakolaisten parissa sosiaalityöntekijänä työskennellyt Sillanpää kaipaa maahanmuuttajien kotouttamiseen resurssien kasvattamista.

“Puhutaan paljon siitä, että poliisin resursseja täytyy lisätä, mutta unohdetaan itse kotouttamistyön resurssit ja se, missä työ oikeasti tapahtuu.”

Käytännössä kotouttamistyö tapahtuu Sillanpään mukaan kunnassa. Sillanpää kertoo olevansa huolissaan tarkastusvaliokunnan mietinnöstä, jonka mukaan maahanmuuttajien kotouttamissuunnitelmaa lyhennettäisiin nykyisestä viidestä vuodesta yhteen vuoteen.

Vuosi on Sillanpään mielestä liian lyhyt aika kotoutumiseen. “Integroitumista ehdottomasti edesauttaisi perheen saaminen Suomeen, valitettavasti perheenyhdistämisprosessi on kuitenkin kallis ja kovan työn takana”, Sillanpää huomauttaa.

Sillanpää toivoo maahanmuuttoviraston (Migri) selkeyttävän hakemusprosessejaan ja kantavan täyden vastuun palveluistaan.

“Maahanmuuttovirasto vastaa hakemusten käsittelystä, mutta neuvontaa jää puuttumaan.”

Bosniasta alun perin kotoisin oleva Zec suosii Kanadan ja Australian maahanmuuttopolitiikkaa. Kyseisillä mailla on käytössään maahanmuutolle asetettu pisteytysjärjestelmä, jolla taataan etniskulttuurinen monimuotoisuus myös tulevaisuudessa. Zec tarkastelee maahanmuuttoa Suomen hyötynäkökulmasta.

“Edelle täytyisi laittaa hyvän koulutuksen omaavat ja suomen kieltä osaavat henkilöt. Tällainen priorisointi hyödyttäisi myös maahanmuuttajia”, Zec sanoo.

Sillanpää pitää tällaista hakijoiden vertailua kuitenkin brutaalina. Tällainen valta-asema asettelu ei ole Sillanpään mukaan oikeutettua.

“Jos katsotaan maahanmuuttoa teoreettisen linssien läpi, kolonialismi on hyvin paljon läsnä”, Sillanpää toteaa.

”On tunnistettava kaikkien ihmisten yhdenvertaiset oikeudet.”

Anttila korostaa ihmisoikeuksien jakamatonta ja yleismaailmallista luonnetta; on tunnistettava kaikkien yhdenvertaiset oikeudet. Anttila painottaa, että ihmisoikeuskasvatusta pitäisi vahvistaa koko valtaväestön keskuudessa, viitaten suomalaisten vanhusten saamaan heikkoon ja epäasianmukaiseen hoitoon. “Täytyy muistaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen koskevan kaikkia. Meidän kaikkien tulee tehdä työtä siinä suhteessa”, Anttila korostaa. Anttila nostaa esille niin ikään yritysvastuun: “valtiolla on omat tehtävänsä ihmisoikeuksien toteutumiseksi, mutta yritysten vastuuta ei tule vähätellä.”