Kokemukseni Puolustusvoimien surkeasta terveydenhuollosta

Armeija tuntui minulle lähinnä paikalta, missä kärsin kipeänä saamatta hoitoa.

Aloitin armeijassa tämän vuoden tammikuussa hyvin mielin tarkoituksenani pitää taukoa opiskelusta. En ehkä halunnut olla palveluksessa puolta vuotta pidempään, mutta haaveilin joka tapauksessa korpraalin arvomerkeistä takissani.

Koin kuitenkin jo toisen päivän aikana päänsärkyä, johon annettu lääke ei auttanut. Keskiviikkoaamuna menin sairastupaan, missä sairaanhoitaja määräsi 1200 mg buranaa päivässä, sekä aamupäivän vapaaksi palveluksesta. Kivut eivät kuitenkaan lakanneet, ja torstaina suuntasin sairastupaan uudelleen, missä lääkäri vain kaksinkertaisti lääkkeen päiväannoksen. Hän totesi, miten monet tarvitsevat tuttuihin oireisiin moninkertaisen lääkeannoksen armeijassa. Olen kärsinyt koko ikäni migreenistä, mutta yksi 400 mg päänsärkylääke tai vastaava on riittänyt aina aikaisemmin.

Seuraavien kolmen päivän ajan yritin jatkaa palvelusta, mutta lääkkeet eivät auttaneet. Päinvastoin oireet vain pahenivat: kattolamput alkoivat sattua silmiini, minua pyörrytti ja vihreän poolopaidan kaulus tuntui kuristavalta. Etenkin aamuisin minua oksetti, minun oli välillä vaikea hengittää, ja sain toistuvia deja vu – kohtauksia.

Minulla on todettu aikaisempi homeallerginen astma, ja sunnuntaina vierailupäivän aikaan äitini toi mukanaan astmalääkettä, joka auttoi ensimmäistä kertaa oireisiini. Maanantaina menin jälleen sairastupaan, ja sama lääkäri yhdessä ylilääkärin kanssa antoivat oireisiini inhalaattorin: jos tämä ei auttaisi, saisin vain voimakkaamman. Jos sekään ei tepsisi, saisin korkeintaan b-paperit.

Lannistuneena olin jo vaihtamassa siviilipalvelukseen, koska en armeijasta saanut hoitoa, ja olin joutunut jättämään palvelusta väliin viitenä päivänä kahdeksasta. Kaavaketta hapuillut alikersantti kuitenkin totesi, että minulla oli oikeus saada tietää myös siviililääkärin arvio sen sijaan että suoneeni pumpattaisiin aina vain voimakkaampaa lääkettä (Laskujeni mukaan olin syönyt 11600 mg päänsärkylääkettä viikossa). Pääsinkin puhumaan kapteenin kanssa, joka myönsi suoraan osassa rakennuksista olevan hometta ja lupasi järjestää minulle asiantuntevan lääkärin.

Tiistaina oli oman komppaniani pakollinen lääkärintarkastus, ja sairaanhoitaja totesi että minulle oli tehty lähete astmalääkärille, mutta jonotusaika oli kuukausi. Pääsin kuitenkin puhumaan nyt ylilääkärin kanssa, ja pyysin häneltä suoraan e-papereita jotta pääsisin asiantuntevaan hoitoon yksityiselle. Hän oli aluksi epävarma, mutta pyysi minua vielä listaamaan oireeni. Hän tarttui yksin viimeisenä mainitsemiini deja vu –kohtauksiin, totesi minut vartissa mielipuoleksi ja antoi sillä perusteella e-paperit.

Pääsin kuitenkin pois kasarmilta, ja seuraavana päivänä kävin yksityisellä astmalääkärillä. Hän totesi, miten oireeni olivat yhdistelmä migreeniä sekä homeallergiaa. En koskaan edes saanut lähetettä mielisairaalaan, ja kirjoitushetkellä näiden kokemusten lopputulos on vielä auki.

Tuntematon potilas