Teksti: Johanna Metsänheimo

Kuva: Heta Heikkala

Elokuussa 2019 laajat metsäpalot herättivät kysymään, mitä Amazonin sademetsien suojelemiseksi voi tehdä. Kun ilmastohätätila syvenee, metsien merkitys hiilinieluina korostuu. Hiilinielujen ja monimuotoisuuden varjelemisen rinnalle onkin ilmestynyt puhelimeen ladattavia sovelluksia,  jotka osaltaan auttavat metsien uudelleenviljelyssä. Silti metsiä hakataan kiihtyvällä vauhdilla niin Amazonilla kuin Suomessakin.

Elokuussa 2019 uutistoimistot maailmanlaajuisesti raportoivat yhtä asiaa: “maailma on tulessa”. Viikkoja ja kuukausia kestäneet erityisen laajat metsäpalot Amazonin sademetsässä ja Venäjän Siperiassa osoittivat, etteivät maapallon keuhkot enää huokaile happea ilmakehään, vaan savuttavat itsensä kadoksiin. Ilmastonmuutoksen hillitsemisen näkökulmasta metsät ovat ensiarvoisen tärkeitä, sillä puut sitovat itseensä hiilidioksidia ja päästävät ilmaan happea. Hiilen varastoimisen, eli hiilinieluksi kutsutun ominaisuutensa lisäksi metsät tarjoavat kodin luonnon monimuotoisuudelle.

Ilmastohätätilan aikana markkinoille on tullut erilaisia vihreitä vaihtoehtoja käyttää internetiä, joiden avulla tavalliset kuluttajat voivat valinnoillaan auttaa metsien uudelleenviljelyssä. Vuonna 2009 perustetun selaimeen liitettävän Ecosia-hakukoneen toiminta pohjautuu siihen, että jokainen hakukoneella tehty haku on teko uuden puun istuttamiselle alueilla, jotka kärsivät metsien katoamisesta tai monimuotoisuuden äkillisestä laskusta. Yhden puun istuttamiseen vaaditaan noin 45 hakua. Globaaliin kännykkäriippuvuuteen tarttuva maksullinen Forest-sovellus sen sijaan laskee aikaa, jota ei vietetä kännykällä ja palkitsee niin tekeviä istuttamalla puita puhelimen näytölle ja oikeaan maaperään. Forest mainostaa sivuillaan, että ihmisten kuuluisi käyttää aikansa kännykänselailua merkityksellisempiin asioihin. Ecosian ja Forestin graafista suunnittelua ja visuaalista ilmettä yhdistävät miellyttävän pehmeä ja vihreä värimaailma, sekä muodot, jotka ovat 2010-luvun nuorelle aikuiselle tuttuja.

Metsiensuojeluun pyrkivät sovellukset ovat tervetulleita lisäyksiä tavalliseen teknologian kyllästämään kaupunkilaiselämään. Näkemättä minkäänlaista vaivaa, netin käyttö saattaa avittaa edes jonkinlaisen vehreyden virkoamista. Sovellukset kuten Ecosia ja Forest tuovat luonnon moninaisuutta askeleen lähemmäs kaupungin asfalttia ja kotiruudun sinistä valoa. “You search the web, we plant trees”, esittää Ecosia kotisivuillaan. Sovelluksiin on kuitenkin kirjoitettu sisään ajatus, että tavallisista kulutusvalinnoista ja askareiden kirjosta ei tarvitse luopua, sillä oikeat valinnat tavallisten kulutustuotteiden välillä riittävät luonnon suojelemiseen. Forest mainostaa: “Stay focused and plant real trees on the earth”. Luonnonsuojelu käy oikeastaan itsestään, kun ihmiset tekevät itselleen ja luonnolle kestäviä päätöksiä arkiaskareissaan.

Luonnonsuojelu käy oikeastaan itsestään, kun ihmiset tekevät itselleen ja luonnolle kestäviä päätöksiä arkiaskareissaan.

Sovelluksissa puun viljely esiintyy vaihdannan välineenä. Ajatuksena on, että jos kulutan oikein, pelastan samalla palan luonnon monimuotoisuutta. Teot kuitenkin pysyvät arkiaskareiden piirissä, ensisijaisesti oman itsensä kehittämisprojekteissa ja vapaaehtoisuudessa. Päätökset liikkuvat omien kulutustottumusten tasolla ja vain raapaisevat jonkinlaista suurempaa kokonaisuutta, kuten toimintaa metsien hävittämistä vastaan. Suhde istutettaviin puihin huhuilee jossain kaukana, monien organisaatioiden, rahan, mainostajien ja oman kuluttajuuden päässä.

Viime vuosina metsää on hävitetty Suomesta ennätysvauhdilla. Juha Kauppinen kirjoittaa teoksessaan “Monimuotoisuus” lajien esiintymisestä suomalaisessa luonnossa, missä monia uhkaa uhanalaistuminen. Hän kirjoittaa ihmisen vaikutuksesta metsään ja siellä asuviin eliöihin, ja luettelee järisyttäviä lukuja siitä, kuinka metsän pinta-alaa on pienennetty viimeisten vuosikymmenten aikana. Avohakkuut lisääntyvät kiihtyen. Vuonna 2017 metsiä hakattiin avohakkuilla noin jalkapallokentän verran joka toinen minuutti. Lokakuussa Piia Elosen artikkeli “Kielletty metsä” Helsingin Sanomissa kertoi, että vain noin 3% suomalaisista on voinut nähdä oikean metsän, sillä vanhaa aarniometsää on Oulujärven eteläpuolella enää alle prosentti. Kauppinen selittää kirjassaan, että aarniometsät ovat monille eliöille tärkeitä, sillä niiden eri ikäiset puut muodostavat monenlaisen asuinympäristön kirjon, joihin eri lajit voivat asettua.

Joskus luen Twitteristä, kuinka ilmastosta huolestuneita ihmisiä kutsutaan halventavasti “luonnosta vieraantuneiksi kaupunkilaisiksi”. Sellaisiksi, jotka eivät pärjäisi hetkeäkään oikean luonnon armoilla. Osaltani niin varmaan onkin, sillä en tunnistaisi oikeita sieniä tai osaisi edes valmistautua kunnolla pitkälle vaellukselle. Suhteeni luontoon määrittyy sen kautta, että haluan sen pysyvän. Se on merkityksellinen – elämä ja sen mahdollistaja. Siksi esimerkiksi Ecosian käyttäminen viehättää, sillä sen avulla voin tehdä jotain ihan hyvää kirjoittamalla hakusanan “netflix”.

Suhteeni luontoon määrittyy sen kautta, että haluan sen pysyvän.

Samalla se tuntuu äärettömän naiivilta ja typerältä. Metsien kiihtyvän avohakkuun, metsäpinta-alojen pirstaloitumisen, Bolsonaron, kuukkelin ja peltosirkun odotettavan katoamisen rinnalla minun puolessa tunnissa kasvava Forest-puuni tuntuu lähinnä vitsiltä.

Se tuntuu vitsiltä ehkä juuri siksi, että mielessäni se kietoutuu kaikkien muiden yritysten viherpesuun. Esimerkiksi ruotsalainen vaatekauppajätti H&M mainostaa kestävästi tuotettua conscious-mallistoaan, mutta harmittelee kestävän kuluttamisen vaikutusta pikamuotiin. Vuoden 2019 Flow mainosti itseään kampanjalla “Sustainable Flow” sujuvasti yhdistäen Nesteen ja UPM Kymmenen tytäryhtiön UPM Profin festivaalikumppaneikseen. Toisaalta appin käyttö tuntuu naurettavalta myös siksi, että yksittäisen ihmisen pienelle teolle annetaan kohtuuttoman suuri merkitys, samalla kun systemaattisten avohakkuiden merkityksestä hiljennytään.

Koomikko Ilkka Kivi kommentoi Helsingin Sanomien “Kielletty metsä” -artikkelia Facebook-päivityksessään ja kehotti lukijoita perinteiseen poliittiseen toimintaan: yhtäältä poliitikkoja tulee painostaa sosiaalisessa mediassa, sähköpostitse ja mielenosoituksin, toisaalta ihmisten tulisi pitää meteliä omissa kunnissaan. Kolmanneksi on tuettava vanhoja metsiä suojelevia kansalaisjärjestöjä, esimerkiksi Luonnonperintöyhdistystä. Vanhan koulukunnan poliittisen osallistumisen muodot tuntuvat yhtäkkiä raikkailta, ja jollain tavalla ihanan puhtailta, kun metsien suojelemiseen ei liitykään ajatusta vastuullisesta kuluttamisesta.

Poliittisen osallistumisen muodot tuntuvat yhtäkkiä raikkailta, kun metsien suojelemiseen ei liitykään ajatusta vastuullisesta kuluttamisesta.

Metsiä voidaan suojella yksinkertaisesti siten, että annetaan niiden olla. Niitä voidaan viljellä. Kiven mainitsemat osallistumisen tavat ovat ehkä juuri niin raikkaita, koska ne pureutuvat ensisijaisesti siihen, mitä metsän hyväksi voidaan tehdä, eikä siihen, miten liittää omaan arkeen vihreitä elementtejä. Vaikka perinteiset osallistumisen muodot vaativatkin erikseen päätöksen tehdä jotain metsänsuojelun eteen, uskon, että ne pitää erottaa kestävän kulutuksen sisällyttämisestä arkeen. Näen Ecosian oikeastaan samanlaisena kuin jätteiden lajittelemisen. Ne pitää heittää roskiin kuitenkin, yhtä hyvin ne voi lajitella.