Teksti: Jaakko Oleander-Turja & Heta Pirttijärvi

Video: Jaakko Oleander-Turja

Elina Lepomäki on Kokoomuksen tunnetuimpia poliitikkoja, joka vuonna 2016 haastoi istuvan puheenjohtajan Alexander Stubbin ja on nyt ehdolla Kokoomuksen varapuheenjohtajaksi syyskuun tulevassa puoluekokouksessa. Keskustelimme Lepomäen kanssa hänen urastaan, Suomen korkeakoulujärjestelmästä, hyvinvointivaltion tulevaisuudesta, sekä tämän hetken yhteiskunnallisesta tilasta. 

Äitiyslomalla eduskuntaan

On perjantai-iltapäivä ja odotan Elina Lepomäen vastaavan Zoom-kutsuuni. Koronakiireen keskellä olemme joutuneet siirtämään haastattelua muutamaan otteeseen, mutta nyt aikaa haastattelulle on löytynyt. Lepomäki liittyy keskusteluun tasan kello kaksi, pahoitellen kiirettä ja toimistonsa ikkunasta läpitunkevaa vastavaloa. Menemme suoraan asiaan, kysyn Lepomäeltä hänen taustastaan sekä poliittisen uran alkutaipaleista. ‘’Lähdin politiikkaan koettuani ensimmäisen poliittisen heräämiseni finanssikriisin aikana vuonna 2008. Olin niihin aikoihin Lontoossa ja katsoin huolestuneena Suomen tilannetta – näytti siltä, ettei kriisistä selvittäisi helpolla. Ihmettelin monien ekonomistien puheita siitä, että kriisi ei koskisi Suomea, sillä itse ajattelin lähivuosien tulevan olemaan hyvin vaikeita. Aloin seurata Suomea myös enemmän talouspoliittisesta näkökulmasta, johon luonnollisesti kietoutuivat työmarkkinakysymykset ja sosiaaliturva. Palasin Suomeen perustamaan perhettä ja vaalit sattuivat sopivasti kohdalle. Lähdin siis äitiyslomalla kokeilemaan, josko eduskunnan ovet avautuisivat’’. 

”Minkä ihmeen takia meillä on erilainen sosiaaliturva työttömille, opiskelijoille, tai vaikkapa vanhempainvapailla oleville? Minkä ihmeen takia emme anna ihmisille mahdollisuutta määritellä heidän omaa rooliaan?”

Perustili: Avain 2030-luvun hyvinvointivaltioon

Kotimaan politiikassa Lepomäki on useaan otteeseen peräänkuuluttanut hyvinvointivaltion uudistamista ja isoja yhteiskunnallisia reformeja. Näin hän tekee myös kirjassaan ‘’Vapauden Voitto’’ (Otava, 2018), joka on sekä sivumäärältään (700s) että kattamiltaan aihealueilta hyvin laaja. Hyvinvointivaltio ja sen tulevaisuus tuntuu olevan Lepomäen politiikassa punainen – tai vaihtoehtoisesti sininen – lanka: ‘’Suomi tarvitsee konkreettisia reformeja. Otetaan esimerkkinä sosiaaliturva: En näe mitään syytä sille, että julkinen valta määrittelee ihmiselle roolin, jossa olla. Minkä ihmeen takia meillä on erilainen sosiaaliturva työttömille, opiskelijoille, tai vaikkapa vanhempainvapailla oleville? Minkä ihmeen takia emme anna ihmisille mahdollisuutta määritellä heidän omaa rooliaan? Tilanteet ja roolithan voivat muuttua jopa viikoittain: esimerkiksi opiskelija voi jonkun aikaa kokeilla yrittämistä, tai vaikka tehdä kaverilleen keikkatöitä. Uskon että opiskelu ja oppiminen ei tulevaisuudessa tule rajautumaan instituutioihin, vaan tulemme kasvavassa määrin oppimaan epämuodollisesti, työn parissa tai vapaa-ajalla. Tarvitsemme jatkuvaa oppimista ja sen takia sosiaaliturvan tulisi kannustaa siihen, että mahdollisuus oppia säilyy läpi elämän, eikä niin että se rajoittuisi vain yhteen jaksoon.’’ 

Pirstaleiseen sosiaalietuusverkkoon on Lepomäki kehitellyt oman ratkaisunsa: ‘’Olen kehittänyt ‘’perustili’’-nimisen konseptin, johon sosiaaliturva sisältyy. Kyseessä on perustulomalli, jossa ihminen voi aina luottaa saavansa perusturvan, mutta sen lisäksi kykenee tekemään juuri sitä, mitä haluaa. Se voi olla opiskelua, yrittämistä, tavallista työskentelyä tai vaikka säästämistä. Perustili toisin sanoen mahdollistaa eri tulomuotojen vapaan yhdistelemisen ja takuun siitä, että perusturva pohjalla säilyy. Perustilin alkupääoma voisi olla esimerkiksi 20 000 euroa, ja tilin saldon ollessa tuon summan alapuolella voisi siltä tarvittaessa nostaa kuukausieränä 600 euroa. Perustili ei olisi rajoitettu Suomen kansalaisuuteen, eli se toimisi asumisperusteisen sosiaaliturvan tavoin. Opiskelijoiden kohdalla perustili siis poistaisi tulorajat, eli töitä saisi tehdä menettämättä tukiaan. Tilin saldo voisi mennä negatiiviseksi, jolloin siitä tulisi laina. Kyseessä tulisi kuitenkin olla pehmeä laina, eli toisinsanoen sitä ei perittäisi takaisin. Tämänhetkinen akuutti koronakriisi on tuonut esiin esimerkiksi sen, että äkillisen talouspysähdyksen seurauksena yrittäjät ovat aivan tyhjän päällä. Jos meillä olisi ollut käytössä perustili, vastaavaa hätää ei olisi ollut.’’

’’Osittaisia lukukausimaksuja tulisi kokeilla korkeapalkkaisille ja hyvintyöllistyville aloille, kuten lääke-, ja oikeustieteisiin, joihin on paljon hakijoita.’’

Korkeakoulutuksen kunnianpalautus

Lepomäki on myös peräänkuuluttanut korkeakoulutuksen uudistamista, siinä on Suomessa nimittäin hänen mukaansa ‘’Lähes kaikki pielessä’’. Pyydän häntä tarkentamaan kantaansa: ‘’Reformeja tulisi tehdä myös korkeakoulutuksen alalla. Ammateille, joissa on korkea työllisyys-, ja palkka-aste, tulisi kokeilumielessä soveltaa lukukausimaksuja. Ideana tällaisissa malleissa on yleensä se, että takaisinmaksu alkaa vasta, kun henkilön tulot ylittävät tietyn rajan. Suomessahan maksetaan tulojen noustessa tälläkin hetkellä enemmän veroa, ja näillä verorahoilla rahoitetaan monen muun asian lisäksi myös kaikkien opiskelua. Tällä hetkellä esimerkiksi kokki tai putkimies joutuu kustantamaan muiden korkeakoulututkintoja, vaikka ei itse tällaista koulutusta saa. Korvamerkityssä mallissa puolestaan opintojen osittainen rahoitus kohdistuu enemmän juuri niihin ihmisiin, jotka siitä hyötyvät. Osittaisia lukukausimaksuja tulisi kokeilla korkeapalkkaisille ja hyvintyöllistyville aloille, kuten lääke-, ja oikeustieteisiin, joihin on paljon hakijoita.’’

Suomessa otettiin vuonna 2016 käyttöön lukukausimaksut EU:n-, ja ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Tämä johti seuraavan vuoden tilastoissa hakijamäärän laskemiseen noin tuhannella. Vuoden 2017 jälkeen hakijamäärät kuitenkin ylittivät sen tason, jolla ne olivat ennen lukukausimaksujen käyttöönottoa ja hakijoita alkoi tulla laajemmin eri puolilta maailmaa. Lepomäki pitää kyseisten lukukausimaksujen käyttöönottoa onnistumisena: ‘’Paljon puhuttaneet EU:n ja ETA-alueen ulkopuolelta tuleville kohdistuvat pienet lukukausimaksut eivät ole vähentäneet näiltä alueilta tulevien kiinnostusta Suomeen, vaan päinvastoin. Opettaja-, ja professorikunnan kanssa keskustellessani kuulen hyvin paljon kiitosta kyseisestä mallista. Akateemiset tutkimukset myös puoltavat sitä, etteivät lukukausimaksut vähennä mahdollisuuksien tasa-arvoa. Nykymallissa ne, jotka eivät saa korkeakoulututkintoa, joutuvat silti muiden korkeakoulututkintojen maksumiehiksi.’’

Laajemmassa mittakaavassa Suomen korkeakoulujärjestelmän pitäisi Lepomäen mukaan siirtyä rakenteeltaan modulaariseempaan suuntaan: ‘’Korkeakoulutuksen tulisi mahdollistaa tekomainen oppiminen ja vahva erikoistuminen, sillä tulevaisuus tulee edellyttämään huippuosaajia. Väestömäärältään pienessä maassa emme voi luonnollisesti olla kaikessa huippuosaajia. Tilanteessa, jossa Suomesta ei esimerkiksi löydy tietynlaista maisteriohjelmaa, tulisi opiskelijaa tukea suorittamaan se ulkomailla.’’

Kansainvälinen yhteistyö ja globalisaatio keskiössä

Lepomäen mukaan koronanvastaisen taistelun seuraukset tulevat näkymään Suomen taloudessa pitkään. Hän kuitenkin haluaa korostaa kansainvälisen yhteistyön ja globalisaation tärkeyttä: ’’Olin järkyttynyt, kun ensimmäisiä rajoitustoimia alettiin tekemään. Se oli kuin vahva impivaaralainen tuulahdus menneisyydestä: Suomessakin alettiin puhua siitä, että nyt pitää kaikki tuotanto siirtää kotimaahan. Päinvastoin, kansainvälistä politiikkaa tehdään sen takia ettemme olisi riippuvaisia vain yhdestä paikasta. Siinä ei tietenkään olisi mitään järkeä, että kaikki tuotanto siirtyisi Kiinaan. Se ei olisi kestävä ratkaisu varsinkaan ilmastonmuutoksen, saatika ihmisoikeuksien näkökulmasta. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että suomalainen kuluttaja pystyy jatkossakin ostamaan omilla euroillaan sellaisia tuotteita, joita Suomessa ei syystä tai toisesta valmisteta. Vahva puheenvuoro siis kansainvälisen kaupan puolesta tästäkin eteenpäin.’’

Monet maat ovat sulkeneet rajojaan kriisin edetessä. Lepomäki ei pidä tätä huolestuttavana esimerkkinä kansallisvaltioiden sisäänpäinkääntymisestä, vaan ohimenevänä hätätoimenpiteenä: ‘’Rajojen sulkeminen tällaisen kriisin kohdalla ei ole kummallista, sillä tämä on ainoastaan väliaikaista. EU:n solidaarisuudesta ja pysyvyydestä olen kuitenkin huolissani. Meillä on jo vähän aikaa ollut poliittisia liikkeitä, jotka lietsovat epäuskoa tätä yhteistä projektia kohtaan. Ne ovat vallanneet turhan paljon alaa viimevuosina eikä tämä ainakaan omaa sydäntäni lämmitä. Tarvitsemme vahvan vision Kokoomukselle, Suomelle ja Euroopalle ja haluaisin olla mukana sen rakentamisessa. Meidän pitää tuoda Euroopan unionia lähemmäs ihmistä; kyse on siitä, miten tulemme saamaan erityisesti terveydenhuollon, sosiaaliturvan ja erilaisten turvallisuusratkaisujen saralla eurooppalaisia yhteistyökuvioita aikaiseksi.’’

Lepomäki, kuten moni muu, kantaa huolta Suomen talouden kunnosta kriisin keskellä: ‘’Suomen tilanne on Koronan suhteen tällä hetkellä akuutti: hallituksen tulisi jakaa rahaa niin terveydenhuoltoon, sosiaalitoimeen, kunnille kuin yrityksillekin. Vielä kuukausi sitten voimassa olleet talouspolitiikan periaatteet ovat nyt heitetty pois. Tarvitsisimme nyt sellaista rakenneuudistusta, jossa sosiaaliturva ja työmarkkinat toimivat paremmin. Työmarkkinoilla pitäisi pystyä hakeutumaan töihin nykyistä nopeammin riippumatta taustasta, lähtökohdista tai alkuperäisestä osaamisesta.’’

’’Minun koko filosofiani lähtee siitä, että annetaan ihmisten itse määrittää oma polkunsa riippumatta lähtökohdista, ihonväristä, taustasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai mistään muusta.’’

Kokoomus tarvitsee selkeämmän viestin

Lepomäki on kertonut julkisuudessa hyvin avoimesti Kokoomuksen vuoden 2016 puheenjohtajakilvasta. Senaikainen puheenjohtaja Alexander Stubb lähetti Lepomäelle tekstiviestin, jossa kerrottiin Lepomäen tulevaisuuden puolueen sisällä olevan ohi, mikäli hän lähtisi ehdolle. ‘’Vuonna 2016 lähdin Kokoomuksen puoluejohtajakisaan ulkopuolisena: En ymmärtänyt, että pelkkä pyrkiminen johonkin tehtävään koetaan provokaationa. Monet tuntuivat ajattelevan, että ‘’eihän hänen vuoronsa ole nyt’’. Itse ajattelen, että demokratiassa ihminen tekee omat valintansa. Jos Paavo Väyrynen tai Elina Lepomäki haluaa kaksikymmentä kertaa pyrkiä erilaisiin tehtäviin, äänestäjillä tulisi olla valta päättää. Ei se sen ihmeellisempää ole. Paljon on kuitenkin opittu vuosien kuluessa ja uskon siitä olevan hyötyä tulevaisuuden mittelöissä.’’

Varapuheenjohtajana Lepomäki haluaisi kirkastaa Kokoomuksen viestiä ja tehdä puolueesta moniäänisemmän: ‘’Haluaisin tuoda Kokoomuksen johtoryhmään omaa osaamistani ja lähteä rakentamaan Kokoomukselle visiota 2030-luvulle. Haluan olla luomassa selkeitä reseptejä paremmalle Suomelle ja lisätä ihmisten mahdollisuuksia. Kokoomuksen pitää nyt terävöittää viestiään. Meidän tulee politiikassa, mutta eritoten Kokoomuksessa, arvostaa monenlaisia elämänpolkuja. Minun koko filosofiani lähtee siitä, että annetaan ihmisten itse määrittää oma polkunsa riippumatta lähtökohdista, ihonväristä, taustasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai mistään muusta. Ajattelen meidän kaikkien olevan upeita lahjoja ja yhteiskunnan tulisi mahdollistaa jokaiselle meistä vaihtoehtojen kirjon.‘’