Teksti: Päivi Merjonen

Kuva: Pixabay

Perustulo on herättänyt keskustelua niin poliitikkojen kuin tavallisten kansalaistenkin keskuudessa. Suurimpina uhkina on nähty työhalujen vähentyminen, sosiaaliturvan perässä tapahtuvan maahanmuuton lisääntyminen ja korkeat kustannukset. Mahdollisuuksina on taas nähty työstä käteen jäävän rahamäärän kasvaminen, tasa-arvoistaminen ja psyykkisen hyvinvoinnin lisääntyminen.

Mikä perustulo?

Perustulolla tarkoitetaan kansalaisille vastikkeetta annettavaa toimeentuloa, joka ei automaattisesti katkea, vaikka tekisikin töitä, vaan joka vasta verotuksella leikattaisiin riittävän hyvätuloisilta pois.

Kenelle perustulo?

Perustulon ajatuksena on, että sen saisivat kaikki Suomessa asuvat täysi-ikäiset Suomen kansalaiset. Tähän liittyy kuitenkin eräs ongelma. Vuoden 1993 perustuslain muutoksessa, johon vuoden 2000 perustuslaki perustuu, perusoikeudet, kuten taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet, laajennettiin muillekin kuin Suomen kansalaisille. Jotta perustulon voisi rajata vain Suomessa asuviin Suomen kansalaisiin, pitäisi tätä nykyään voimassa olevaa perustuslakia päivittää, mutta kansainvälinen lainsäädäntö voi estää sen.  

Tutkijatohtori Matti Muukkosen Itä-Suomen yliopistosta mukaan ongelmat rajata perustuloa vain Suomen kansalaisia koskevaksi liittyvät nimenomaan tähän vuoden 2000 peruslain muutokseen ja EU-lainsäädäntöön. EU-lainsäädännön mukaan EU-maiden kansalaisia ei saa syrjiä, joten rajaus vain Suomen kansalaisiin olisi EU-lainsäädännön vastainen. Lisäksi on olemassa ihmisoikeusjuridiikka, jonka mukaan syrjintääei sallita, mutta kukin maa saa silti päättää omasta sosiaaliturvajärjestelmästään. 

Muukkonen kuitenkin toteaa, että ”perustulo itsessään tuskin sisältää valtiosääntöoikeudellisia tai ihmisoikeusongelmia, mutta sen toteutustapa, erityisesti vain Suomen kansalaisiin rajaten, johtaa niihin. Se edellyttäisi joko poikkeuslakia tai perustuslain muuttamista. Jos perustuslakia muutettaisiin, tulisi sen olla yhteensopiva kaikkien kv-sopimusten velvoitteiden ja erityisesti EU-oikeuden kanssa.” 

Näkisin itse, että kaikille taattava perustulo voisi tehdä maahanmuuton sosiaaliturvan perässä houkuttelevaksi ja tämä voisi koetella Suomen kansantalouden kestävyyttä sekä tuntua epäoikeudenmukaiselta veronmaksajien kannalta, ehkä jopa lisätä hyväosaisempien maastamuuttoa. Esimerkkinä perustulon perässä muuttavista ihmisistä voidaan mainita Namibian perustulokokeilu, joka lisäsi muuttoliikettä kokeilualueelle, mutta toisaalta myös samalla lisäsi taloudellista liiketoimintaa.

Vapaamatkustus on ongelma jo nykymallissa, eikä siitä päästä kokonaan eroon perustulomallissakaan, mutta ajatuksena on ehkä, että siitä ei niin välitettäisikään.

Perustulo – uhka vai mahdollisuus? 

Perustuloa on kritisoitu muun muassa siitä, että se heikentäisi ihmisten työhaluja ja -motivaatiota. Itse näen tämän asian hieman päinvastoin. Jos pienituloisen käteen jäävä osuus työnteosta kasvaisi, tämä kannustaisi työn vastaanottamiseen ja tekemiseen. Nykymallissa ansiotulo leikkaa melko nopeasti työmarkkinatukea. Myös asumistuki ja toimeentulotuki saattava leikkautua saman tien. Työmarkkinatuen ohella saa tienata korkeintaan 300€/kk ilman että tuki leikkautuu. Tätä suuremmasta tulomäärästä puolet vähennetään. Nykymallin suurimpana ongelmana on, että täysin tukien varassa elävä yksilö voi saada saman verran tai jopa enemmän rahaa kuin pienipalkkaisessa työssä oleva tai opiskelija. Näkisin kuitenkin aktiivisuudesta palkitsemisen olennaisena.

Myöskään aiemman perustulokokeilun tulokset eivät ole puoltaneet ajatusta siitä, että ihmisten työhalut olisivat vähentyneet. Perustulokokeiluryhmään kuuluneet työllistyivät yhtä hyvin (tai huonosti) kuin vertailuryhmäkin. Vapaamatkustus on ongelma jo nykymallissa, eikä siitä päästä kokonaan eroon perustulomallissakaan, mutta ehkä ajatuksena onkin, että siitä ei niin välitettäisikään. Sen sijaan ajateltaisiin, että jos joku haluaa tyytyä pieniin tuloihin ja matalaan elintasoon, se on hänen oma valintansa. Tämä voi tietenkin olla myös ekologista ja ympäristön kannalta hyvä asia, mikäli se johtaisi ekologisempaan elämäntyyliin. 

Yksi perustulon hyödyistä voi olla sen vaikutus ihmisen hyvinvointiin. Perustulokokeiluun osallistuneet ihmiset kokivat oman terveydentilansa ja psyykkisen hyvinvointinsa paremmiksi, kuin verrokkiryhmä. Tämä voi johtua esim. siitä, että perustulo voi vähentää stressiä, joka liittyy vastikkeelliseen työnhakuun ja epävarmuuteen seuraavan kuukauden tulosta.

Tämä mahdollistaisi myös joustavamman osa-aikatyön lisäämisen ja yksittäiseen henkilöön kohdistuvan työkuorman vähentämisen, mikä voisi ehkäistä esimerkiksi uupumusta ja sairauskuluja.

Miksi perustulo?

Työnteko, työyhteisö ja aktiivisuus ovat tärkeitä tekijöitä ihmisten hyvinvoinnille. Samaan aikaan monet työntekijät kärsivät työuupumuksesta ja kokevat työnsä liian kuormittavaksi. Miksei siis voisi jakaa töitä tasaisemmin ihmisten kesken? 

Kaikki eivät tietenkään töitä kykene tekemään ja vaikka kykenisivät, kaikille ei tällä hetkellä riitä töitä, ellei niitä jaeta tasaisemmin ihmisten kesken. Perustulo on tarkoitettu takaamaan riittävä toimeentulo kaikille kansalaisille. Tekemällä töitä tulee saada tietenkin parempi toimeentulo, ja ihmisten enemmistö varmastikin tähtääkin tähän. Jos on lahjakas ja ahkera töissään tai joutuu tekemään epämiellyttävää tai vaarallista työtä, siitä tulee saada parempi korvaus.

Yrittäjä Hannu Ruokolainen Keuruulta perustelee perustuloa seuraavasti: ”Palkat on saatava enemmän normaalin oston kaltaiseksi. Kahden välinen sopimus – esimerkiksi jos ostan sorvin, käytän sitä niin kauan, kun se on minulle kannattavaa. Kun tulee sorvista uusi tehokkaampi malli, vaihdan sen uuteen. Sama tulee olla palkkauksessa: kun entinen ei kehity ja uusia tehokkaampia tekijöitä on tarjolla, vaihtamisen tulee olla esteetöntä. Kyllä vanhoille koneille, kuten väsyneille työntekijöille on oma paikka auringon alla.” 

Nykyaikana työnteko ei kuitenkaan aina ole kannattavaa. Esimerkiksi työtön, nuori yksinasuva aikuinen voi saada käteen 1100 euroa kuukaudessa. Motivaatiota lisäisi se, että perustulo ei häviäisi töiden vastaanottamisesta, vaan se leikkaantuisi vasta verotuksen kautta, kun tuloja on kertynyt tarpeeksi.

Työn vastaanottaminen olisi aina kannattavaa, koska se nostaisi aina käteen jäävää tuloa. Tämä mahdollistaisi myös joustavamman osa-aikatyön lisäämisen ja yksittäiseen henkilöön kohdistuvan työkuorman vähentämisen, mikä voisi ehkäistä esim. uupumusta ja sairauskuluja. Jos työllisyysastetta halutaan nostaa, perustulo voisi olla yksi vaihtoehto siihen.

Tuleeko Suomeen perustuloa vai ei, se jää nähtäväksi. Mutta kokeiluja kannattaisi mielestäni lisätä jo pelkästään kansalaisten hyvinvoinnin lisäämiseksi.