Teksti: Riina Piirilä

Kuvitus: Laura Perälä

 

Tuplakääk-podcast on tehnyt julkkisjuoruilusta taas coolia. Toimittaja pohtii, mikä saa iltapäivälehtiä ja klikkiotsikoita karttavan valveutuneen kansalaisen kuuntelemaan viikottain Hollywood-julkkisten elämään keskittyvää juorupodcastia.

 

Tiistaiaamuisin kirjastolle lähteminen tuntuu hieman tavallista helpommalta tehtävältä. Syynä on Tuplakääk-podcastin vastailmestynyt jakso, joka odottaa kuuntelemista puhelimeni Podme-sovelluksessa. Kirsikka Simberg ja Enni Koistinen juoruilevat viikoittain minulle ja noin 53 000 muulle kuuntelijalle Kardashianeiden ja Englannin kuninkaallisten elämästä Suomen suosituimpiin kuuluvassa podcastissaan. Mikä pinnallisessa, tuntemattomien ihmisten elämää koskevien spekulointien kuuntelussa on niin ihanan koukuttavaa?

Tutkimusten mukaan jopa kaksi kolmasosaa keskusteluistamme on luonteeltaan juoruilua. Perinteisesti naisten turhanpäiväiseksi aktiviteetiksi leimattu juoruilu on tutkijoiden mukaan universaali jokapäiväinen harrastus sukupuoleen, ikään ja koulutustasoon katsomatta. Erityisesti sävyltään positiivisen juoruilun on todettu tuottavan hyvää oloa, joka ei ole lainkaan riippuvaista juorujen todenperäisyydestä. Viime vuosina onkin alettu puhumaan juoruilun hyvää tekevistä vaikutuksista, ja Tuplakääkin kaltaiset podcastit ovat ilmoittaneet tavoitteekseen vähentää julkkisjuoruihin liittyvää häpeää ja stigmaa.

Kanssaeläjien elämän päivittelyssä ei ole kyse modernista ilmiöstä, vaan juoruilun historia ulottuu kauas. Yuval Noel Hararin kaltaiset tutkijat korostavat juoruilun tärkeyttä selviytymisen kannalta. Metsästäjä-keräilijöille muiden heimojen liikkeistä ja toimista raportointi oli eloonjäämisen kannalta välttämätöntä. Juoruillessaan kivikautiset esi-isämme paitsi keräsivät ja vaihtoivat tärkeää informaatiota myös oppivat sosiaalista älykkyyttä, joka oli merkittävää muiden käytöksen ennustamisen osalta.

Juoruilun taito hallittiin myös muinaisessa Egyptissä, jossa yhteiskunnan eliitistä kulkeneita tarinoita ikuistettiin hieroglyfien muodossa. Aiheet ovat hädin tuskin muuttuneet vuosituhansien varrella: tutkijat ovat löytäneet raportointia rikkaiden ja kuninkaallisten salasuhteista, murhista ja huhutusta kaljuuntumisesta. Vaikuttaa siltä, että ihmisen tarve keskustella yläluokan tekemisistä ja niiden oikeellisuudesta on DNA:ssamme. 

Ehkä onkin niin, että nykypäivän julkkisjuorukulttuuri internetin keskustelupalstoineen ja juorupodcasteineen on tulos kivikautisten aivojemme ja 2000-luvun medioituneen yhteiskunnan yhteentörmäyksestä. Se, mikä ennen palveli eloonjääntiä, valjastetaan kapitalismissa tuottamaan rahaa julkisessa ammatissa toimivien henkilöiden yksityisyyden kustannuksella.

”Ehkä onkin niin, että nykypäivän julkkisjuorukulttuuri internetin keskustelupalstoineen ja juorupodcasteineen on tulos kivikautisten aivojemme ja 2000-luvun medioituneen yhteiskunnan yhteentörmäyksestä.”

On helppo nähdä juoruilukulttuuri evoluutiokehityksen jäänteenä, joka ei enää palvele nykyihmistä 2020-luvun globalisoituneessa yhteiskunnassa. Antropologi Robin Dunbar kuitenkin väittää, että juoruilussa on kyse välttämättömästä osasta ihmisyyttä: hänen mukaansa juoruilu on ihmisten sosiaalisten suhteiden ytimessä ryhmää yhdistävänä ja koossa pitävänä voimana jopa siinä määrin, että ilman juoruilua yhteiskuntaa ei olisi. 

Juoruilu on intiimiä, viihdyttävää ja ihmissuhteita koossa pitävää. Sosiologi Émile Durkheimin hengessä juoruilun voisi nähdä jopa eräänlaisena pyhänä, yhteisöä kiinnipitävänä rituaalina, jonka avulla yhteisö palvoo itse itseään. Jo muiden juoruilun kuunteleminen Tuplakääkin muodossa kiinnittää kuuntelijan osaksi länsimaista populaarikulttuuria sekä podcastin ympärille muotoutunutta, sosiaalisessa mediassa keskenään kommunikoivaa yleisöä. 

Psykologit korostavat juoruilun funktiota erityisesti sosiaalisen oppimisen näkökulmasta. Juoruillessaan yhteisö määrittelee kollektiivisen reaktionsa yksilön toimintaan. Kuulopuheet kertovat sekä kertojan, vastaanottajan että yhteisön ennakkoasenteista. Se, mitä kellekin pidämme hyväksyttävänä kertoo yhteiskunnan standardeista ja sosiaalisen toimijuuden alati muuttuvista rajoista: Miksi Britney Spearsin Instagram-kuvat ylittävät soveliaisuuden rajoja? Miksi Kylie Jenner saa mainostaa yksityiskoneella lentelyään Instagramissa keskellä globaalia ilmastokriisiä?

Tästä näkökulmasta julkkisjuorukulttuurin voi nähdä eräänlaisena aikansa moraalikäsityksen näyteikkunana. Juorut kertovat tulevaisuuden sukupolville tarinaa yhteiskunnastamme ja sen epäkohdista: median kaksinaismoralismista, kapitalismista, julkisuuskuvan takana olevasta PR-koneistosta ja popkulttuurin seksismistä. Eräällä tapaa kyse on tarinankerronnasta, jonka tarkoituksena ei ole selvittää objektiivisia totuuksia vaan asettaa sosiaaliselle toiminnalle yhteisiä rajoja ja sääntöjä. 

”Juorut kertovat tulevaisuuden sukupolville tarinaa yhteiskunnastamme ja sen epäkohdista: median kaksinaismoralismista, kapitalismista, julkisuuskuvan takana olevasta PR-koneistosta ja popkulttuurin seksismistä.”

Sosiaalinen kulttuurimme näyttäytyy juoruissa kaikkine epäkohtineen, mikä tekee juoruista luonnollisen kritiikin ja paheksunnan kohteen. Julkkisjuoruilun stigma liittynee ennen kaikkea sen myrkyllisiin puoliin: internetissä rehottavaan cancel-kulttuuriin, vihapuheeseen ja kiusaamiseen sekä 2000-luvun vaihteessa kulta-aikaansa eläneeseen paparazzikulttuuriin. 

Julkkisjuoruihin keskittyvän median kuluttaminen on kiistatta ongelmallinen aihe median viihteellistymisen ja kaupallistumisen näkökulmasta. Valeuutisten, politiikan henkilöitymisen ja tosi-tv:n aikakaudella raja viihteen ja uutisten välillä hämärtyy vaarallisesti aiheuttaen lieveilmiöinään muun muassa medialukutaidottomuutta, poliittisen keskustelun näivettymistä ja yhteiskunnan polarisaatiota. Median kuluttajina olemme osa koneistoa, jossa jokainen uutisotsikon klikkaus on kannanotto siihen, annetaanko Hesarin sivuilla jatkossa palstatilaa maailmanpoliittisille uutisille vai Angelina Jolien ja Brad Pittin huoltajuustaistolle.

Tässä suhteessa juorupodcastin konsepti tarjoaa selkeän ratkaisun: faktat löytyvät sanomalehdistä, spekulaatiot niille omistetuista podcasteista. Mikäli ihmisillä on sisäänrakennettu tarve eliitin elämästä juoruiluun, informaatiota on parasta vaihtaa ketään loukkaamatta ja juorujen spekulatiivinen luonne muistaen. Tähän tarkoitukseen hyväntuulinen ja harmiton Tuplakääk on erittäin varteenotettava vaihtoehto.

Viihdearvon lisäksi viikottainen eskapismin harjoittaminen julkkisjuorujen kuuntelun muodossa voi kutitella mukavasti yhteiskuntatieteilijän aivosoluja herättämällä kysymyksiä länsimaisesta populaarikulttuurista ja medioituneesta yhteiskunnasta. Kuka todellisuudessa hyötyy Johnny Deppin ja Amber Heardin oikeudenkäyntispektaakkelista tai Britney Spearsin holhouskiistoista? Vastaus vaatii syvällistä sukellusta mediakoneiston toimintalogiikkaan ja saattaa yllättää moniulotteisuudellaan.