Teksti: Jaana Ahtiainen
Kuva: Anni Koikkalainen

Yli puolet mielenterveyspalveluita tarvitsevista jäävät ilman hoitoa. Stigman ja henkisten esteiden lisäksi hoitoon pääsyn esteeksi voi muodostua byrokraattiseen viidakkoon eksyminen tai hoidon riittämätön tarjonta.

Viime syksynä julkisen keskustelun valokeilaan nousivat psykoterapia ja mielenterveysongelmat, kun Psykoterapiakeskus Vastaamon tietomurtorikos herätti keskustelua tietoturvan ohella mielenterveysongelmien stigmasta. Tämän innoittamana perustettiin Terapiassa tavataan -liike toimimaan terapiamyönteisemmän yhteiskunnan puolesta. Samoihin aikoihin kansalaisaloite psykoterapiakoulutuksen muuttamisesta maksuttomaksi saavutti 50 000 allekirjoitusta edeten eduskunnan käsittelyyn. Syksyllä 2019 eduskunnalle luovutettu Terapiatakuu-kansalaisaloite puolestaan on ehtinyt reilun vuoden aikana kerätä runsaasti kannatusta yli puoluerajojen, mutta sen käsittelyä on hidastanut hoitotakuulainsäädännön viivästyminen.

Julkinen keskustelu paljastaa mielenterveyspalveluissa olevan useita ongelmakohtia, jotka kaipaavat uudelleenarviointia. Mielenterveysongelmiin liittyvän stigman lisäksi hoitoa vaikeuttavat rakenteelliset ongelmat, jotka kohdistuvat muun muassa psykoterapiakoulutuksen ja mielenterveyspalveluiden saatavuuteen.

Kohti terapiamyönteistä yhteiskuntaa

Terapiassa tavataan -liikkeen mukaan stigma hankaloittaa psykoterapiaan hakeutumista ja tukahduttaa keskustelua mielenterveysongelmista. Liikkeen tavoitteena onkin työskennellä sellaisen yhteiskunnan eteen, jossa mielenterveysongelmien hoitamiseen suhtaudutaan arkisesti ja ilman häpeää. Mielenterveysongelmien stigma koskee erityisesti nuoria aikuisia, jotka ovat muita ikäluokkia haluttomampia puhumaan mielenterveysongelmistaan ja hakeutumaan hoitoon. 

Liikkeen kuluttajapaneeliin vastanneiden mielestä mielenterveyspalveluiden saatavuus nähdään ongelmana; puolet vastaajista kokee, ettei palveluita ole saatavilla riittävän helposti. Paneelin tulokset ovat samalla linjalla Kelan arvioiden kanssa. Samalla kun Kelan myöntämää kuntoutuspsykoterapiaa saavien määrä kasvaa vuosittain, yli puolet hoitoa tarvitsevista jäävät ilman sitä.

Stigman onkin todettu vähentävän sekä hoitoon hakeutumista että siihen sitoutumista. Häpeä omaa oireiluaan tai sairauttaan kohtaan voi merkittävästi vaikeuttaa hoitoon hakeutumista, mutta myös hoidon piiriin päässeiden kohdalla stigmalla on hyvinvointia heikentäviä vaikutuksia. 

Työtä stigman murtamiseksi on yleisten asenteiden ohella tehtävä erityisesti terveydenhuollon työntekijöiden parissa.

Stigma vaikuttaa negatiivisesti kuntoutumisen onnistumiseen ja lisää oireilua. Myös perus- ja erikoissairaanhoidon työntekijöillä on havaittu olevan stigmatisoivia asenteita mielenterveysasiakkaita kohtaan, mikä näkyy muun muassa somaattisten oireiden vähättelynä ja epäkunnioittavana kohteluna.

Mielenterveysmyönteisemmän yhteiskunnan saavuttamiseksi on rakenteellisten ongelmien korjaamisen lisäksi keskityttävä mielenterveysongelmien ympärillä vaikuttavaan stigmaan. Työtä stigman murtamiseksi on yleisten asenteiden ohella tehtävä erityisesti terveydenhuollon työntekijöiden parissa.

Kansalaisaloitteet ja hankkeet korjaamassa palveluita 

Terapiaan pääsyn ja mielenterveysongelmien hoitamisen esteenä ei ole pelkästään stigma, vaan asian taustalla vaikuttaa lainsäädännölliselle ja institutionaaliselle tasolle ulottuvia ongelmia. Sekä Terapiat etulinjaan -hanke että kansalaisaloitteet ovat viime aikoina ansiokkaasti nostaneet esille näitä mielenterveysongelmien hoidon rakenteellisia ongelmia.

Näkyvin näistä on ollut hoitoon pääsyn nopeuttamista ja helpottamista tavoitellut Terapiatakuu-kansalaisaloite. Kuluneena syksynä kansalaisaloite psykoterapiakoulutuksen muuttamisesta maksuttomaksi puolestaan tarttui koulutukselliseen epäkohtaan pyrkimällä psykoterapian koulutusohjelman uudistamiseen. Aloite tavoittelee maksuttomuuden myötä tasa-arvoisempaa pääsyä koulutukseen siinä, missä psykoterapeuktiksi kouluttautuminen tällä hetkellä vaatii noin 20 000 – 60 000 euron rahallisen panostuksen.

Terapiatakuu-kansalaisaloitteen esiin nostamaan ongelmakohtaan tarttui viime syksynä Terapiat etulinjaan -yhteiskehittämishanke, jota rahoitetaan sote-uudistukseen liittyvillä valtionavustuksilla. Hankkeen tarkoituksena on parantaa psykoterapian ja psykososiaalisten hoitojen saatavuutta ja vaikuttavuutta sekä rakentaa perustasolta lähtien pysyvät palvelurakenteet HYKS-erityisvastuualueelle eli Uudellemaalle, Etelä-Karjalaan, Kymenlaaksoon ja Päijät-Hämeeseen. Terapiatakuu toteutuisi tällöin alueilla vuoteen 2022 mennessä. Hanke on tarkoitus toteuttaa myöhemmin koko Suomessa.

Mikäli Terapiat etulinjaan -hanke toteutuu suunnitelmien mukaisesti, hoitojen saatavuus ja laatu paranee monilta osin. Hoitoon ohjausta pyritään tehostamaan sekä hoitojen vaikuttavuutta, laatua ja saatavuutta seuraamaan laaturekisterillä. Merkittävä kehitys on perusterveydenhuollon sekä koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon työntekijöiden kouluttaminen käyttämään lyhytterapeuttisia hoitomenetelmiä. Hankkeen myötä mielenterveyden hoitoa myös kohdennetaan digitaalisten omahoito-ohjelmien avulla jokaisen kansalaisen hyödynnettäviksi.

Nopeammin, helpommin ja asiakaslähtöisemmin

Arvioiden mukaan suomalaisista joka toinen kärsii elämänsä aikana mielenterveysongelmista. Silti vain puolet sairastavista saa tarvitsemaansa hoitoa. Perusterveydenhuoltoon hakeutuminen ei takaa psykoterapiaan pääsyä, vaan matkalle voi asettua monia esteitä, jotka torppaavat prosessin etenemisen.

Tällä hetkellä kaikilla psykoterapiaa tarvitsevilla ei ole taloudellisia resursseja hakeutua yksityiseen psykoterapiaan, edes Kelan tukemana. Kelan korvaamaa psykoterapiaa on kritisoitu myös siitä, ettei se sovellu kaikille hoitomuodoksi esimerkiksi jopa vuoden pituiseksi venyvän hakuajan takia. Ongelmakohtana on lisäksi nähty aiemman terapiajakson aiheuttama viiden vuoden karenssi. Alueellisen eriarvoisuuden vuoksi psykoterapiaan ei Suomessa pääse esimerkiksi Lapissa yhtä helposti kuin Uudellamaalla, vaikka edeltävällä alueella tarve terapialle on moninkertaisesti suurempi.

Psykoterapiaan pääseminen ei ole millään tavalla vaivaton tai selkeä prosessi, vaan vaatii hakijalta aktiivisuutta ja omatoimisuutta, taloudellisista resursseista puhumattakaan. Tämä on kyseenalaistettava vaatimus monen apua tarvitsevan kohdalla, sillä byrokratiaa kanssa taisteleminen esimerkiksi masentuneena voi olla jopa mahdoton tehtävä.

Turhan byrokratian ja rakenteellisten ongelmien purkaminen on tärkeä osa hoidon kehittämistä, mutta yksinään se ei riitä.

On selvää, että mielenterveysopalveluiden tarjonta on murroksessa. Mahdollisimman monille riittävien nopeiden psykososiaalisten hoitojen ja matalan kynnyksen palveluiden hyöty on alettu ymmärtää niin kansanterveydellisellä kuin kansantaloudellisella tasolla. Psykoterapia ei voi olla vain taloudellisesti toimeentulevan tai byrokratian kanssa taiteilemisen jaksavan etuoikeus. Aivan kuin psykoterapiakoulutustakaan ei ole järkevää rajata ainoastaan siitä kymmeniätuhansia maksaville.

Turhan byrokratian ja rakenteellisten ongelmien purkaminen on tärkeä osa hoidon kehittämistä, mutta yksinään se ei riitä. Myös stigman aiheuttamiin ongelmiin ja yksin pärjäämisen eetokseen on tartuttava, jotta mahdollisimman moni apua tarvitseva saisi sitä. Avoin julkinen keskustelu on yksi oiva väline stigman murtamiseen.

Seuraavat vuodet varmasti seurataan Terapiat etulinjaan -hanketta ja toivotaan sen onnistumista, sillä mielenterveyspalveluita tarvitsevat eivät kaipaa enää yhtään enempää odottelua ja rakenteellisia esteitä saadakseen apua. Mielenterveyshoito kuuluu kaikille maantieteellisestä sijainnista, taloudellisesta tilanteesta ja muista eriarvoistavista tekijöistä riippumatta.