Teksti: Jaakko Oleander-Turja
Kuvitus: Hanna Lehmonen
Venäjällä pidettiin duuman vaalit 17.–19. syyskuuta. Vaalien voittaja, valtapuolue Yhtenäinen Venäjä, ei tuskin yllättänyt ketään. Maan nykyiselle valtiomuodolle osuvin termi lieneekin illiberaali demokratia: vaalit ovat performanssi, jonka avulla valtapuolueen asemaa pyritään legitimoimaan.
Pseudodemokraattinen prosessi on Suomesta katsottuna irvokas, vaikkakin ajoittain myös huvittava. Erityismaininta annettakoon kulisseista ilmestyneelle kädelle, jonka kuvattiin työntävän ylimääräisiä äänestyslipukkeita vaaliuurnaan. Äänestäjien hämääminen tunkemalla ehdokaslistaan joukko samannimisiä – ja näköisiä – ehdokkaita on toki myös kekseliästä.
Aleksanteri-instituutin Venäjä-tutkimuksen professori Vladimir Gel’man on keskittynyt Venäjän poliittisen valtajärjestelmän dynamiikkaan, poliittisiin instituutioihin, hallinnon ja johtamisen tutkimukseen sekä vaaleihin, polittisiin puolueisiin ja protesteihin. Esitin hänelle kuusi kysymystä Venäjän vaaleista ja niiden merkityksestä.
1. Poikkeavatko venäläisten käsitykset vaaleista länsimaalaisiin verrattuna?
Tässä tulisi tarkentaa, onko puhe tavallisista venäläisistä, maan eliitistä vai molemmista. Arvioni mukaan tavalliset venäläiset ajattelevat vaaleista samalla tavalla kuin suomalaisetkin. Eliitin kohdalla ajatusmalli on kuitenkin hieman eri, sillä he eivät halua menettää valta-asemaansa epäedullisen vaalituloksen seurauksena. Tästä syystä he käyttävät lukuisia eri tapoja estää vaalitappio ja sen myötä vallan menettäminen.
2. Ovatko maan kansalaiset tietoisia vaalivilpistä?
Hyvä kysymys. Arvioni mukaan monella on käsitys vaalien alla tapahtuvasta vilpistä. Vuonna 2011 järjestettiin lukuisia kokoontumisia sekä mielenosoituksia, joissa protestoitiin epäreiluja vaaleja. Tapahtumiin osallistui monia ihmisiä ja nyt vaaleista on tullut vielä epäreilumpia, ellei jopa petollisia.
3. Mitä Putinin hallinto pelkää?
Vallan menetys tarkoittaisi vääjäämättä sitä, että heidät asetettaisiin vastuuseen lukuisista hallinnollisista rikkeistä, kuten julkisten varojen hyväksikäytöstä, rahanpesusta ja niin edelleen. Se mitä tiedämme Venäjän eliitistä on se, että useita siihen kuuluvia voidaan syyttää rikoksista.
4. Eikö Venäjän johdolle riitä oman maansa vaalien manipulointi; miksi he tekevät sitä myös ulkomailla, kuten Saksassa ja Yhdysvalloissa?
Koska Venäjä pyrkii hyödyntämään globaalia vaikutusvaltaansa. Venäjän eliitit haluavat nähdä tukijoitaan esimerkiksi juuri Saksan, Yhdysvaltojen ja muidenkin maiden hallituksissa. On myös tärkeä muistaa, että Venäjällä kyky manipuloida toisten maiden vaaleja on ylpeyden aihe. Emme tosin tiedä, kuinka ratkaiseva rooli Venäjän sekaantumisella muiden maiden vaaleihin itse vaalituloksen kannalta on. En esimerkiksi tiedä varmaksi, että Donald Trumpista tuli Yhdysvaltojen presidentti nimenomaan Venäjän ansiosta. On toki olemassa todisteita siitä, että Venäjä yritti kyseisiin presidentinvaaleihin vaikuttaa.
5. Pyrkiikö Venäjä vaikuttamaan myös Suomen vaaleihin?
Hyvin vaikea sanoa. Käsittääkseni Suomi ei ole Venäjän ensisijainen kohde, sillä Suomessa ei taida olla erityisemmin venäjämielisiä puolueita. Tästä syystä Venäjällä ei ole tarvetta keskittyä Suomeen. Venäjällä on keinot puuttua muiden maiden vaaleihin eri tavoin, mutta en olisi varma että he pyrkisivät tekemään sitä Suomessa.
6. Onko olemassa merkkejä siitä, että Venäjä voisi kehittyä demokraattisempaan suuntaan?
Tällä hetkellä vastaus on ei. Venäjän hallitsijat pyrkivät säilyttämään status quo:n niin pitkään kuin suinkin mahdollista. Emme tiedä mitä tulee tapahtumaan, tai mikä mahdollisten muutosten aikaikkuna on. Ensi viikolla tulee tuskin tapahtumaan merkittäviä uudistuksia, mutta muutoksen aika kyllä tulee. Nykytila ei voi jatkua vuosikymmeniä, saatikka vuosisatoja.
