Teksti: Senja Tertsunen ja Jemina Kulju
Kuvitus: Senja Tertsunen

Keväällä todellisuus heitti kuperkeikkaa. Koronavirus sekoitti globaalin maailman periaatteet ja loi käsitteen “uudesta normaalista”. Kun ihmisiä kehotettiin pysymään kotonaan, yhteinen tekeminen, kokeminen ja harrastaminen ajautuivat kriisiin.

Pandemian vaikutukset tunkeutuivat monille elämän osa-alueille. Ne muuttivat tavan, jolla näemme ihmissuhteiden ylläpitämisen, mielekkään vuorovaikutuksen ja tätä kautta paljon laajempia asioita, kuten kulttuurin. Elokuvateatterien popcornin tuoksuiset massat siirtyivät omille sohvilleen Netflixin ääreen, taideteokset tyytyivät roikkumaan tyhjien salien seinillä ja esittävän taiteen fanit jäivät ikävöimään täysien katsomoiden kuhinaa. 

Kulttuuriala on riippuvainen katsojistaan, ja kevään kokoontumisrajoitukset sekä sulut vaikuttivat alan menestykseen laajasti. Maaliskuussa museot, teatterit, kulttuuritalot ja oopperat suljettiin. Myös harrastustilat kokivat saman kohtalon, ja julkiset kokoontumiset rajattiin alimmillaan jopa kymmeneen henkilöön. Samalla tarpeetonta oleskelua yleisillä paikoilla suositeltiin välttämään.

Rajoitusten tullessa voimaan kulttuurin jääminen ihmisten tavoittamattomiin ei välttämättä ollut yksilön huolenaiheista suurin. Ateneum mainosti näyttävästi Helsingin tyhjentyneille kaduille “Taide odottaa, kunnes jälleen kohdataan”. Sulkujen venyessä kulttuurialan taloudellinen ahdinko alkoi kuitenkin konkretisoitua. Tapahtuma-alan liikevaihdot ovat kevään jälkeen laskeneet huomattavia määriä. Helsingin kaupunginteatterin uutisoitiin tekevän jopa miljoonatappiota.

Monet kulttuuria tuottavat tahot ovat tarjonneet katsojilleen erilaisia verkkopalveluja jo vuosien ajan, mutta korona-aika nosti kysynnän odottamattoman korkealle. Tämä sysäsi alan kehittämään ja lisäämään verkkotarjontaansa sekä luomaan uusia virtuaalisia tapoja nauttia kulttuurista.

Useita konsertteja, esityksiä ja näytöksiä tallennettiin tai lähetettiin suorana. Jopa kokonaisia festareita siirrettiin verkkoon, kuten huhtikuussa järjestetty April Jazz-festivaali. Helsingin sekä Tampereen filharmoniaorkesterit lähettivät keväällä konserttejaan suorana ja halukkaat pystyivät seuraamaan niitä maksutta. Kulttuurinystävän kärvistely vaihtui MoMan ja Louvren näyttelyiden ihailemiseen kotisohvalta käsin. 

“Kulttuurinystävän kärvistely vaihtui MoMan ja Louvren näyttelyiden ihailemiseen kotisohvalta käsin.”

Kansallisooppera- ja baletti oli jo aiemmin julkaissut verkkopalvelun Stage24, jossa joitakin näytöksiä pystyi katsomaan tallenteina. Kevään tilanne lisäsi kiinnostusta palvelua kohtaan ja kun Kansallisooppera ja -baletti sulki ovensa, yhä useampi näytös oli sivuilla kotoa käsin katsottavissa. Maaliskuussa Lippu.fi, Rockway ja Muusikkojen liitto loivat yhdessä verkkoalustan Keikalla.fi, jossa esitettiin live-striimejä ja virtuaalitapahtumia laajasti stand-upista lasten konsertteihin. Alustan mainoslause “Nauti suosikkiesiintyjistäsi kotisohvalta käsin. Samalla tuet koko tapahtuma-alan kenttää” kuvaa osuvasti kevään ilmapiiriä kulttuurialalla.

Vaikka kulttuurialan tappiot ovat olleet valtavat, kulttuurin kysyntä ja tarjonta eivät ole kadonneet minnekään. Kulttuurin tuominen perinteisiltä alustoilta verkkoon on tehnyt siitä jopa saavutettavampaa. 

“Verkkotallenteet ja striimaukset ovat antaneet mahdollisuuden kokea enemmän kulttuurisia elämyksiä vähällä vaivalla elämäntilanteesta, rahapussin koosta tai aikatauluista riippumatta.”

Eri esitykset ympäri Suomea, mutta myös ympäri maailmaa olivat nähtävissä ilman, että tarvitsi matkustaa paikanpäälle tai löytää vapaailtaa viikon keskeltä. Esimerkiksi Broadwayn ja Lontoon musikaaleista pystyi nauttimaan etänä ja Berliinin filharmonian konsertteja ja Wienin valtionoopperan näytöksiä tuli katsottavaksi heidän verkkopalveluihinsa maksutta. 

Verkkotallenteet ja striimaukset ovat antaneet mahdollisuuden kokea enemmän kulttuurisia elämyksiä vähällä vaivalla elämäntilanteesta, rahapussin koosta tai aikatauluista riippumatta.

Rajoitusten purkauduttua osittain kesällä, ihmiset löysivät taas tiensä teattereihin ja museoihin. Samaan aikaan konsertteja ja esityksiä jäi myös verkon kautta katsottaviksi. 

Nyt kymmenien tuhansien ihmisten musiikkifestivaali tai stadionit täyttävä konsertti kuulostavat kaukaiselta ja lähes absurdilta ajatukselta. Toisaalta kun tilanne seuraavan kerran sallii suurten kulttuuritapahtumien järjestämisen, tarkoittaako se verkossa olevien tallenteiden ja livestriimien kysynnän loppumista?

Onko tämän hetken uusi normaali mahdollisesti myös tulevaisuuden suuntaus? Tulevaisuus näyttää nyt varsin epäselvältä ja erilaiset kulttuurialan verkkopalvelut olivat olleet kehitteillä jo ennen koronaa. Useat varmasti kaipaavat kulttuurin tuomia kollektiivisia elämyksiä ja yhdessä kokemisen tunteita, mutta toisaalta kulttuurin siirtyminen verkkoon on tuonut sen yhä useamman ulottuville. Voisiko kulttuuriala tulevaisuudessa panostaa tuottamaansa sisältöön niin, että siihen voisi osallistua paikanpäällä sekä halutessaan kotisohvalta käsin? Ehkä kulttuurialan olisi kannattavaa taata kaikille laaja saavutettavuus taiteen spektaakkeleihin?

Täysiin katsomoihin ei varmaan palata ihan heti, mutta tapahtuipa tulevaisuudessa mitä tahansa, kevät todisti, että kulttuurille on aina kysyntää.