Teksti: Otto Karasvirta
Kuva: Wikimedia Commons
Papua-Uudelle-Guinealle kuuluva Bougainvillen alue on yksi maailman viimeisimpiä alueita, joilta on tähän asti riistetty itsemääräämisoikeus. Loppusyksystä 2019 Bougainville äänestää mahdollisesta itsenäisyydestä oltuaan tähän asti niin Saksan, Australian kuin Papua-Uuden-Guineankin pelinappula.
Trooppisten sademetsien ja tulivuorten luonnehtima Bougainvillen saari ja sen läheisyyteen kuuluvat muutamat pienemmät saaret muodostavat Papua-Uuden-Guinean ainoan autonomisen alueen. Tämä erityinen asema juontaa juurensa eurooppalaisten siirtomaaherrojen mielivaltaisesti karttoihin vetämiin rajoihin. Bougainville sijaitsee noin tuhannen kilometrin päässä Papua-Uuden-Guinean pääkaupungista Port Moresbystä. Vaikka Papua-Uudelle-Guinealle kuuluva laaja Bismarckinsaaristo kuroo tätä etäisyyttä yhteen, Bougainville on kuitenkin maantieteellisesti pohjoisin osa Salomonin saaristoa ja etnisesti ja kulttuurisesti lähempänä tätä aluetta.
Bougainville sai nimensä ranskalaisen tutkimusmatkailija Louis de Bougainvillen mukaan vuonna 1768. Saari ei kuitenkaan aluksi herättänyt paljoa kiinnostusta eurooppalaisissa, vaikka he alkoivat käydä kauppaa Salomonin saariston eteläalueella hieman myöhemmin. Osana tätä kauppaa eurooppalaiset toteuttivat laittomaan orjakauppaan verrattavissa olevaa järjestelmää, missä he huijasivat paikallisia asukkaita töihin Australiaan ja Fidžin saarelle olematonta palkkaa vastaan. Järjestelmä jatkui vielä vuoteen 1893 asti kunnes Yhdistynyt Kuningaskunta teki saarista osan valtakuntaansa lopettaakseen ihmisten kauppaamisen.
Maantieteellisesti ja kulttuurillisesti muusta territoriosta eroava Bougainville pysyi osana Papua-Uutta-Guineaa.
Samoihin aikoihin Saksa uneksi omasta siirtomaaimperiumistaan. Saksa onnistui haalimaan itselleen Bougainvillen osana Saksan lyhytikäistä yritystä perustaa siirtomaa Uuden Guinean alueelle. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Australia miehitti nämä alueet. Sodan päätyttyä alue kuului virallisesti Kansainliitolle, mutta sen hallinto oli luovutettu Australialle. Toisen maailmansodan japanilaismiehityksen jälkeen Australia sai jatkaa alueen hallitsemista, tällä kertaa Yhdistyneiden Kansakuntien mandaatilla. Australia yhdisti Uuden Guinean alueen jo entuudestaan Australialle kuuluneeseen Papuan territorioon, ja yhtenäinen Papuan ja Uuden-Guinean territorio itsenäistyi Australiasta vuonna 1975.
Bougainville sai tätä myötä itsenäisyytensä, mutta ei haluamallaan tavalla. Australia teki koko territoriosta yhden itsenäisen valtion alkuperäisten eurooppalaisten siirtomaavaltojen piirtämien rajojen mukaan. Maantieteellisesti ja kulttuurillisesti muusta territoriosta eroava Bougainville pysyi osana Papua-Uusi-Guineaa. Bougainville julisti tästä tuohtuneena itsenäisyyden kaksi viikkoa ennen Papua-Uuden-Guinean itsenäisyyttä, mutta jäätyään tunnustamattomaksi Bougainville liitettiin alle vuoden jälkeen Papua-Uuteen-Guineaan. Kun Salomonsaaret saivat oman itsenäisyytensä kaksi vuotta myöhemmin, Bougainville jäi yhä osaksi Papua-Uutta-Guineaa.
Tyytymättömyys tilanteeseen purkautui itsenäisyyttä ajavana kapinana vuonna 1988. Avaintekijä konfliktissa olivat Bougainvillen mittavat kupari- ja kultakaivokset, mutta ne kuuluivat laajalti kaivosjätti Rio Tintolle. Erityisesti omana aikanaan maailman suurin kuparikaivos Panguna oli konfliktin keskiössä. Paikallisten mukaan kaivokset riistivät vaurautta alueelta ja myrkyttivät ympäristöä. Tämä ei eronnut heidän mukaansa eurooppalaisten harjoittamasta kolonialismista. Konflikti kiihtyi sisällissodaksi ja muistutti monella tapaa Vietnamin sotaa, kun Francis Onan johtamat separatistit taistelivat pitkälti toisen maailmansodan aseilla modernimpaa miehittäjää vastaan.
Useiden epäonnistuneiden rauhanneuvotteluiden jälkeen Papua-Uuden-Guinean pääministerin ehdotus käyttää palkkasotilaita konfliktin ratkaisemiseksi johti kansainväliseen paheksuntaan, hallituksen kaatumiseen ja sodan päättymiseen. Kymmenen vuoden sotimisen jälkeen alkoi hidas rauhanneuvotteluprosessi, jonka lopputuloksena Bougainvillen autonominen hallitus sopi Papua-Uuden-Guinean kanssa itsenäisyyttä koskevasta kansanäänestyksestä.
Maailman nuorin valtio
Kahden viivästymisen jälkeen pitkään odotettu kansanäänestys pidetään tämän vuoden loppupuolella 23. päivä marraskuuta. Itsenäisyyden ohella toinen äänestysvaihtoehto on suuremman autonomian antaminen Bougainvillelle. Jos kansalaiset kuitenkin haluavat itsenäisyyttä, päätös synnyttäisi maailmankartalle uuden valtion. Millainen olisi sitten mahdollisesti itsenäinen Bougainville?
Väestöä valtiolla olisi noin 250 000, mikä tekisi siitä suunnilleen samankokoisen kuin Salomonsaarten toisella puolella sijaitsevan Vanuatun. Bougainvillen vanha pääkaupunki Arawa oli ennen sisällissotaa Port Moresbyn jälkeen Papua-Uuden-Guinean vaurain kaupunki mutta tuhoutui pitkälti sisällissodassa. Kaupunkia on rakennettu uudestaan sodan päätyttyä ja siellä asuu nyt noin kuudesosa Bougainvillen väestöstä. Pääkaupungin asemaa pitää kuitenkin tänä päivänä väliaikaisesti Bukan kylä, joka sijaitsee samannimisellä Bukan saarella aivan Bougainvillen saaren pohjoispuolella. Arawa varmasti saisi pääkaupungin aseman takaisin itsenäisyyden ja jälleenrakennustyön jälkeen.
Kielellisesti valtio olisi hyvin jakautunut, ja puhutuimmatkin kielet jakautuvat paikallisiin murteisiin. Kaikki pohjautuvat kuitenkin joko papualaisiin tai austronesialaisiin kieliin. Papua-Uuden-Guinean perintönä englanti ja tok pisin säilyisivät todennäköisesti saaren puhutuimpina kielinä. Tok pisin on kreolikieli, joka yhdistää piirteitä englannista, saksasta ja useista Papua-Uusi-Guinean alkuperäiskielistä. Se kehittyi varta vasten ratkaisemaan Papua-Uuden-Guinean valtavan kielellisen diasporan ja on saavuttanut myös Bougainvillen alueella vankan aseman.
Uskonto voisi kuitenkin luoda saarelle vahvempaa yhteistä identiteettiä, sillä melkein koko saaren väestö on kristittyjä. Suurimmat yksittäiset ryhmät ovat hieman yllättäen roomalaiskatolinen ja metodistinen kirkko.
Itsenäisyys voisi tuoda mukanaan nuorelle valtiolle kuitenkin hankalan poliittisen tilanteen. Sisällissodan perintönä Bougainvillen sisäosissa on yhä olemassa epävirallinen Me’ekamuin kuningaskunta Francis Onan perintönä. Rauhanneuvotteluiden alkaessa separatistit hallitsivat melkein koko Bougainvillen aluetta ja kokivat rauhanneuvottelut petokseksi. Onan johtamat separatistit vetäytyivät Pangunan kaivoksen alueelle vastalauseena neuvotteluille ja miehittävät yhä aluetta. Onan mielestä Bougainville oli jo itsenäinen ja hän kieltäytyi ottamasta osaa autonomisen hallituksen perustamiseen, vaikka entinen separatisti Joseph Kabui nousi Bougainvillen alueen ensimmäiseksi presidentiksi. Ona julisti itsensä kuninkaaksi hieman ennen tätä päätöstä mutta kuoli malariaan vuotta myöhemmin. Hänen seuraajanaan on jatkanut harras kristitty Noah Musingku, jolla on muun muassa aikeita painaa kuningaskunnan omaa sisäistä valuuttaa. Itsenäisyyden saavutettua tämä jännite voisi purkautua riitana siitä, kummalla osapuolella olisi suurempi oikeus päättää itsenäisen Bougainvillen asioista. Tilanne voisi johtaa hallituskiistaan siitä, olisiko itsenäinen Bougainville demokratia autonomian perintönä vai kuningaskunta separatistien perintönä, ja tämä voisi eskaloitua jopa vallankaappaukseen.
Onan johtamat separatistit vetäytyivät Pangunan kaivoksen alueelle vastalauseena neuvotteluille ja miehittävät yhä aluetta.
Toinen Bougainvillea uhkaava asia ovat vakavat mielenterveysongelmat. Sisällissodan venyessä ruoka ja lääkkeet alkoivat loppua eristyksissä olevalla alueella, ja Bougainvillen lukuisat heimot kääntyivät toisiaan vastaan. Tämä jätti kollektiivisia traumoja alueen asukkaille, eikä sodan rikoksista koskaan tehty tutkintaa. Perheväkivalta, alkoholin väärinkäyttö ja seksuaalirikokset ovat saarella yhä yleisiä.
Vaikka sisällissodan keskiössä ollut Pangunan kuparikaivos on yhä suljettu Me’ekamuin toimesta, on Bougainville siitä huolimatta yhä suuri kuparin ja kullan tuottaja. Tämän vuoksi valtion talous nojaisi vahvasti kaivostoimintaan. Etenkin Pangunan uudelleenavaaminen voisi tuoda saaren pienelle väestölle suuren korotuksen elintasoon, jos Me’ekamui suostuisi tähän. Jos Bougainville saa itsenäisyytensä, alueen tulevaisuus itsenäisenä valtiona riippuisi suuresti Me’ekamuin ja itsenäisen hallituksen kyvystä tehdä yhteistyötä.
