Teksi: Susanna Eloranta
Kuva: Jari Louhelainen

DNA-tutkimuksen huippuosaaja ja Helsingin yliopiston dosentti Jari Louhelainen tekee vaikuttavaa uraa kansainvälisissä tutkimusprojekteissa. Louhelaisen osaamisalaa ovat niin lääketieteen, forensiikan kuin vanhojen mysteerien ratkaiseminen. Eniten julkisuutta on tuonut Viiltäjä-Jackin henkilöllisyyden selvittäminen.

DNA VEI MENNESSÄÄN

Maaliskuu on puolivälissä, kun molekyylibiologian tutkija Jari Louhelainen vastaa videohaastatteluun Liverpoolin John Moores -yliopistolla Englannissa. Viikko on ollut kiireinen, sillä Louhelaisen opetustunnit yliopistolla tuplattiin pääsiäiseen asti. Kiireistään huolimatta Louhelainen on puhelias ja olemukseltaan rento. 

Louhelainen, 58, on kotoisin Helsingistä, jossa hän myös opiskeli biokemiaa Helsingin yliopistossa MIT-professori Ossi Renkosen ohjauksessa. Opiskeluaikana Louhelaisen suurin mielenkiinto kohdistui ennen kaikkea proteiineihin. Louhelainen nauraa, että vasta kehittymässä ollut DNA-tutkimus ei silloin nykyistä DNA:n huippututkijaa kiinnostanut. Vaan kuinka kävikään. Louhelainen päätyi kuudeksi vuodeksi Ruotsin Karoliiniseen instituuttiin väitöskirjatutkijaksi, jolloin proteiinit unohtuivat DNA-tutkimuksen tieltä. Sittemmin vuonna 2000 Louhelainen kiinnostui DNA -mikrosirutekniikasta ja siirtyi virtsarakkosyöpätutkimuksen huipputiimiin Englannin Leedsiin. Sen jälkeen Louhelainen on edennyt Oxfordin yliopiston kautta nykyiseen työhönsä Liverpoolissa.

”Louhelainen nousi suuren yleisön tietouteen ratkaistuaan Viiltäjä-Jackin henkilöllisyyden kehittämänsä DNA-tekniikan avulla”

Työn ohessa Louhelainen on kehittänyt uusia menetelmiä DNA-tutkimuksen avuksi. Louhelainen on esimerkiksi kehittänyt menetelmän, jonka avulla kankaan sisältä voidaan ottaa DNA-näyte. Tällä hetkellä muun muassa Ruotsin poliisi käyttää tätä Louhelaisen kehittämää yhden solun imurointimenetelmää. Lisäksi markkinoille on tullut Louhelaisen menetelmään perustuvia kaupallisia laitteita.

Louhelaista voidaan kutsua maailmanluokan DNA-asiantuntijaksi. Hänen harvinaislaatuinen etunsa muihin yleensä yhden tieteenalan tutkijoihin nähden on se, että Louhelainen on tehnyt syöpätutkimusta, forensiikkaa eli rikospaikkatutkimusta ja urheilulääketieteellistä tutkimusta. ”Menetelmät ovat melko samankaltaisia, mutta alojen välillä on myös pieniä erilaisuuksia, joita voidaan sitten käyttää ristiin. Monipuolinen osaaminen ja kokemus laajentavat käytettävissä olevaa työkalulaatikkoa. Siitä on selkeästi etua”, Louhelainen toteaa. Yksi osoitus Louhelaisen saamasta arvostuksesta on se, että Iso-Britannian pääministerin toimistosta soitettiin ja pyydettiin lainaan Louhelaisen covid-tutkimuslaitetta.

DNA-TUTKIMUKSEN NYKYTILA

DNA-tutkimus on kehittynyt vauhdikkaasti viimeisen 30 vuoden aikana. Louhelaisen mukaan: ”Tällä hetkellä ollaan siinä tilanteessa, että yhdestä solusta eli erittäin pienestä määrästä näytettä voidaan tehdä DNA-tutkimusta. Enää koko ihmisen genomin analysointi ei ole ongelma.” 

Kysyttäessä, minkälaisia ongelmia nykypäivän DNA-tutkimuksessa voidaan nähdä, Louhelainen vastaa: ”DNA -menetelmät alkavat tulla niin herkiksi, että siitä on haittaa tutkimuksille. Analyysit olivat ennen huomattavasti yksinkertaisempia tehdä, koska niin sanotut matalammat profiilit jäivät tuloksista pois. Nykyään näytteistä saadaan esiin vaikka minkälaisia profiileja.” 

”Sitten taas jos mietitään rikospaikkatutkimuksen näkökulmasta, niin DNA-tutkimuksen ohella pitäisi kehittää enemmän sormenjälkitutkimusta, joka on nyt jäänyt DNA-tutkimuksen jalkoihin”, Louhelainen arvioi. ”Sormenjälki ei siirry samalla tavalla päälle painamalla, kuin DNA”, hän jatkaa.

”Historialliset rikokset ovat Louhelaiselle kiinnostava harrastus varsinaisen työn ohessa”

Voiko DNA-tulosta tulkita väärin tai voiko näyte osoittaa väärään ihmiseen? ”DNA-näytteitä tutkimalla ei henkilöitä voi erehtyä sekoittamaan toisiinsa”, Louhelainen vakuuttaa. ”Aiemmin DNA:n profiloinnissa käytettiin 13 DNA-markkeria. Tällä hetkellä käytetään 17 DNA-markkeria, koska kyseisellä määrällä saadaan eroteltua koko maailman väestö toisistaan identtisiä kaksosia lukuun ottamatta”, Louhelainen kertoo ja huomauttaa, että: “identtisillä kaksosilla on saman näköinen DNA-profiili, mutta erilaiset sormenjäljet.”

Millä tasolla suomalainen DNA-tutkimus sitten on? ”Suomalaisten osaamisesta saa olla ylpeä. Forensiikan saralla KRP tekee rutiinityönään DNA-analyyseja keskittyen pääasiassa profilointiin. Myös lääketieteellisen genetiikan tutkimus on aina ollut Suomessa huipputasoa”, Louhelainen kertoo.

TUTKIJA TIETEEN JA VIIHTEEN MAAILMASSA

Louhelaisen elämä on välillä kuin elokuvissa. On miljonäärejä, salakuuntelua, murhaajia, FBI:n työntekijöitä, pääministereitä ja vaikka mitä muuta. Louhelainen nousi suuren yleisön tietouteen vuonna 2015 ratkaistuaan Viiltäjä-Jackin henkilöllisyyden kehittämänsä DNA-tekniikan avulla. Vuosia kestänyt tutkimusprojekti sai alkunsa siitä, kun miljonääri ja liikemies Russell Edwards osti vuonna 2011 huutokaupasta shaalin, jonka kerrottiin kuuluneen Viiltäjä-Jackille. Edwards halusi vain ja ainoastaan Louhelaisen tutkimaan shaalia. Louhelainen ja Edwards kirjoittivat vuonna 2015 projektistaan kirjan nimeltä Viiltäjä-Jack – kuinka paljastimme murhaajan (Gummerus) ja vuonna 2019 Louhelaisen tutkimus Forensic Investigation of a Shawl Linked to the “Jack The Ripper” Murders julkaistiin Journal of Forensic Sciences-lehdessä.

Viiltäjä-Jackin tapaus sai maailmanlaajuista huomioita ja Louhelainen esiintyi liki sadassa tv- ja radiohaastattelussa kertomassa tutkimuksestaan. Tv-työ oli siten ehtinyt tulemaan Louhelaiselle osittain tutuksi, kun häntä pyydettiin mukaan Ylencovi neliosaiseen tv-sarjaan (2020) selvittämään Bodom-järven murhaajan henkilöllisyyttä. 

Historialliset rikokset ovat Louhelaiselle kiinnostava harrastus varsinaisen työn ohessa. Louhelaista pyydetään selvittämään ennen kaikkea vanhoja rikostapauksia, jotka poliisi on jo hylännyt ja joihin ei enää voida käyttää perinteisiä tutkimusmenetelmiä. Uusien tapausten saralta häntä lähestytään harvoin. Sen sijaan Louhelaiselta pyydetään usein asiantuntijalausuntoja esimerkiksi oikeudenkäynneissä tai lainvalmisteluissa.

”Meillä on yksi projekti tekeillä. Siitä on minulle sanottu, että jos onnistut sen ratkaisemaan, niin olet aivan voittamaton – suorastaan pyhimys”

Tällä hetkellä Louhelainen on mukana Toronton yliopiston tutkimusprojektissa, jossa pureudutaan covid 19-viruksen aiheuttamiin pitkäaikaisiin kognitiivisiin oireisiin. Lisäksi Louhelainen on mukana arkeologisessa projektissa, jossa keskiaikaisesta asumuksesta löydettiin sotilaan luuranko, jonka panssarin on läpäissyt harvinainen nuoli. Vastaavanlaisia nuolia ei ole tavattu missään muualla Englannissa ja pyrkimyksenä on selvittää, keitä nämä keskiaikaiset ihmiset olivat. ”Olen kiinnostunut selvittämään asioita, joita ei ole aiemmin selvitetty. Minulla on kova halu löytää jotain aivan uutta”, Louhelainen hymyilee. Louhelaista on myös pyydetty tutkimaan kuuluisan 1800-luvulla eläneen lainsuojattoman Jesse Jamesin asetta.

Kysyttäessä, minkä suomalaisen tapauksen Louhelainen itse haluaisi selvittää, Louhelainen naurahtelee salamyhkäisenä. ”Meillä on yksi projekti tekeillä. Siitä on minulle sanottu, että jos onnistut sen ratkaisemaan, niin olet aivan voittamaton – suorastaan pyhimys”, Louhelainen nauraa, muttei suostu kertomaan projektista enempää tässä vaiheessa. Eivätkä Louhelaisen projektit vielä tähän lopu. Louhelaisen tavoitteena on jonain päivänä ottaa työn alle Kaliforniaa 1960-luvulla piinanneen Zodiac-murhaajan henkilöllisyyden selvittäminen. Projekti olisi käynnistynyt jo aiemmin, mutta koska tapaus on avoinna Kalifornian poliisin kirjoissa, ei siihen ole ulkopuolisilla asiaa sekaantua. 

Louhelaisella on myös murhan DNA:ta käsittelevä kirjaprojekti työn alla. Kirjan oli tarkoitus ilmestyä jo aiemmin, mutta korona ja sen mukanaan tuomat työkiireet pysäyttivät kirjoittamisen. Koska kirjan perään on kyselty paljon, lupaa Louhelainen kirjoittaa sen valmiiksi tulevana kesänä. Louhelainen kertoo kirjassa olevan sekä suomalaisia rikostapauksia että tietoa rikospaikkojen DNA-tutkimuksesta. ”Kirjassa käsitellään muun muassa sitä, miten DNA-rikospaikkatutkimusta tehdään, missä voidaan mennä pieleen ja miten aiemmissa tapauksissa on onnistuttu”, Louhelainen kertoo ja jatkaa: ”Kirjassa tullaan myös kertomaan laillisuuspykälistä ja eettisyysvaatimuksista sekä viimeisimmistä tutkimusteknologioista.”

UUSIA TUULIA

Pohdittaessa tulevaisuutta, Louhelainen tuo esiin sen, että ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen hän on hiljalleen valmis palaamaan Suomeen. ”Britannian sää on 21 vuodessa nähty. Ikävöin etenkin Suomen luontoa”, hän toteaa. Minkä tyyppisen työn parissa Louhelainen sitten haluaisi Suomessa työskennellä? Louhelainen kertoo, että: “Tuleva työ on vielä auki, mutta kosiskelua on tullut ainakin lääketeollisuuden puolelta”. Vaikka lääketeollisuus kiinnostaa, haluaa Louhelainen ensin rauhassa kartoittaa eri työtarjouksia. Saa nähdä, kuka Louhelaisen ja hänen huippuosaamisensa lopulta nappaa. DNA-tutkimuksen supertähtiä on harvoin tarjolla.