Vuosituhannen vaihteessa Brasiliasta povattiin suurta tulevaisuuden menestystarinaa: maailman neljänneksi suurimman demokratian talous vahvistui, ihmisiä nousi pois köyhyydestä ja maan painoarvo maailmanpolitiikassa kasvoi. Valtavat korruptioskandaalit ovat kuitenkin horjuttaneet maata ja sen asukkaiden luottamusta tulevaisuuteen ja poliittiseen järjestelmään. Mitä oikein tapahtui ja mihin Brasilia on matkalla?
Teksti: Mari Isomäki
Takana vaikea ajat
Brasilia on ollut paljon uutisissa syksyisten presidentinvaalien jälkeen. Maa valitsi uudeksi presidentikseen äärioikeistolaisen Jair Bolsonaron, joka on kohauttanut rasistisilla, homofobisilla ja maata hallinnutta sotilasdiktatuuria ihannoivilla kommenteillaan. ”Tropiikin Trumpiksi” tituleeratun populistisen Bolsonaron valinta vaikuttaa seuraavan globaalia trendiä. Syyt hänen valinnalleen löytyvät kuitenkin vahvasti Brasilian 2000-luvun kontekstista.
Brasilia ajautui 2010-luvulla historiansa pahimpaan lamaan, joka päättyi vasta 2017 vuoden hienoiseen bruttokansantuotteen kasvuun. Vielä huonoa taloustilannettakin suurempana syynä brasilialaisten tyytymättömyydelle voidaan pitää korruptiota. Viime vuosina maata on ravistellut Lava Jatoksi kutsuttu korruptioskandaali, jonka lonkerot ovat ulottuneet yhteiskunnan ja talouselämän korkeimmille tahoille asti. Yli 300 ihmistä on asetettu syytteeseen tutkimuksessa ja lukuisia henkilöitä on tuomittu rangaistuksiin, muiden muassa entinen presidentti Luiz Inácio Lula da Silva. Brasilian ensimmäinen naispresidentti – ja edellä mainitun Lulan suojatti Dilma Rousseff – oli maan presidenttinä vuodesta 2011 vuoteen 2016, mutta hänen toinen kautensa päättyi viraltapanoon, joka jakoi pahasti Brasiliaa. Rousseffin tukijat tulkitsivat tilanteen poliittiseksi vallankaappaukseksi, kun taas monet muut halusivat rankaista presidenttiä ja entistä energiaministeriä, jonka nähtiin hyötyneen korruptiosta henkilökohtaisesti.
Vaikka Rousseffia vastaan ei ole suoria todisteita, on pidetty epätodennäköisenä, että hän ei olisi ollut tietoinen omassa puolueessaan sekä valtion öljy-yhtiö Petrobrasissa tapahtuvasta korruptiosta. Korruption laajuudesta maassa kertoo esimerkiksi se, että yli puolet Rousseffin viraltapanneista senaattoreista on itsekin tutkinnan kohteena, kuten myös varapresidentin paikalta presidentiksi noussut Michel Temer. Tampereen yliopiston tutkija Leonardo Custódio nostaa korruption esiin yhtenä isoimmista syistä Bolsonaron voittoon. ”Hänen kampanjansa keskittyi korruption kitkemiseen ja hän onnistui asemoimaan PT:n (Partido dos Trabalhadores, Brasilian työväenpuolue) korruption synonyymiksi”, Custodio kuvaa. Hän lisää, että monet ihmiset myös valitsivat Bolsonaron, vaikka eivät hänen kannattajiaan olleetkaan, sillä kokivat PT:n pettäneet heidät ja Bolsonaron edustavat ainoaa vaihtoehtoa korruptoituneelle eliitille. Kyseessä oli siis myös protestiäänestys PT:tä vastaan.
Jalkapallon MM-kisat, jotka pidettiin jalkapalloa palvovassa maassa vuonna 2014, aiheuttivat etukäteen isoja mellakoita, kun kisojen suuret kulut tulivat yleisön tietoon. Uusien stadionien rakentamisen budjetti paisui ja ihmisiä häädettiin pois taloistaan uusien rakennusten tieltä. Vuonna 2016 pidetyt olympialaiset toivat niin ikään lisäkuluja maalle, jossa talouskasvu oli kääntynyt laskuun maailmanlaajuisen laman seurauksena. Kansainvälistä huomiota tuonut euforia isännyydestä vaihtui nopeasti pettymykseen ja ärtymykseen.
Rousseffin ja Lulan työväenpuolue on 2000-luvulla nauttinut vankkaa kannatusta Brasiliassa. Lulan kauden kunnianhimoiset sosiaalipoliittiset ohjelmat onnistuivat nostamaan miljoonia ihmisiä absoluuttisesta köyhyydestä ja sementoivat PT:n kannatusta. Tuloerot maassa ovat kuitenkin edelleen räikeitä ja poliittisen järjestelmän nähdään tukevan parempiosaisia, huomauttaa Latinalaisen Amerikan tutkimuksen professori Martti Pärssinen Helsingin yliopistosta. Bolsonaron voitto vaaleissa toi virallisen lopun PT:n hallitsemalle aikakaudelle, vaikka kansa onkin edelleen syvästi jakautunut, eikä työväenpuolue ole menettänyt ydinkannattajiaan skandaaleista huolimatta. Selvää kuitenkin on, että uudet tuulet tulevat puhaltamaan Brasilian politiikassa.
Maassa, jossa politiikka nähdään korruptoituneen eliitin temmellyskenttänä, armeija vaikuttaa epäpoliittisuudessaan houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Bolsonaron voitto
Bolsonaro on kohauttanut muun muassa väittämällä, että brasilialaiset, jotka elivät sotilasdiktatuurin alla vuodesta 1964 vuoteen 1985, ”eivät tiedä mitä todellinen diktatuuri on”. Bolsonaro on myös osoittanut ihailuaan entistä sotilasdiktatuuria kohtaan, eikä hän ole yksin. Väkivaltarikokset ovat maassa yleisiä ja turvattomuuden tunne saa osan kääntämään katseensa haikeudella sotilasdiktatuuriajan lakia ja järjestystä kohti. Maassa, jossa politiikka nähdään korruptoituneen eliitin temmellyskenttänä, armeija vaikuttaa epäpoliittisuudessaan houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Bolsonaroa on usein verrattu Trumpiin, mutta presidenttien taustoissa ja ajatuksissa on myös suuria eroja. Tutkija Leonardo Custódio kuvaa Bolsonaron ja Trumpin suhdetta perinteiseen ja sosiaalisen mediaan yhtenä yhdistävänä tekijänä. Bolsonaron kannattajat käyttivät WhatsApp-sovellusta aktiivisesti ja sosiaalisen median kautta Bolsonaro itsekin kommunikoi kannattajilleen ilman perinteisen median väliintuloa. Toisaalta Bolsonaron tukijoita löytyy myös valtavirtamedian puolelta. Edir Macedo, yksi evankelilaiskristittyjen johtohahmoista omistaa maan toiseksi suurimman mediakonsernin, joka valjastettiin vahvasti Bolsonaron kampanjan taakse. Toisin kuin Trumpilla, Bolsonarolla on pitkä kokemus politiikasta ja häntä voidaan pitää aatteellisempana kuin Yhdysvaltojen presidenttiä, jonka omat henkilökohtaiset poliittiset arvot tuntuvat edelleen olevan hieman hämärän peitossa.
Taloudellinen kriisi oli viimeinen niitti ihmisten jo valmiiksi rakoilevaan luottamukseen ja tyytyväisyyteen.
Mitä seuraavaksi?
Professori Martti Pärssisen mukaan brasilialaiset ovat selkeästi olleet pettyneitä maansa poliittisen järjestelmän toimivuuteen. Taloudellinen kriisi tuntui olevan viimeinen niitti jo valmiiksi rakoilevaan luottamukseen ja tyytyväisyyteen.
”Talouslama ja nousukautena tapahtunut kotitalouksien velkaantuminen syöksi lopulta maan monimutkaiseen yhteiskunnalliseen ja moraaliseen kriisiin, josta selviäminen vie vielä paljon aikaa”, Pärssinen ennustaa.
Mitä muuta Brasiliassa on odotettavissa jakolinjoja vahvistaneiden vaalien jälkeen? Mikäli Bolsonaron lausunnot kampanja-ajalta antavat jotain osviittaa, ympäristönmuutoksen torjunta ja Amazonin sademetsäalueen suojelu eivät ainakaan tule olemaan prioriteetteja uudelle presidentille. Itsekin armeijataustainen Bolsonaro on myös nimittänyt useita entisiä sotilaita hallitukseensa. Talouspolitiikan osalta Custodio ennustaa tiukkaa käännöstä oikealle kuten myös aktivistien ja mielenosoittajien aiempaa rankempaa kohtelua. Myös lehdistö saattaa joutua aiempaa suuremman paineen alle. ”Bolsonaro on sanonut tukevansa lehdistönvapautta, mutta hän ei ole valmis kuulemaan itseään koskevaa kritiikkiä.” Suurinta osaa 2000-luvusta hallinneelle vasemmistolle Custodio povaa hankalia aikoja. ”Ihmisten luottamus vasemmistoon ja politiikkaan yleisemminkin on heikkoa ja vienee vuosia tai vuosikymmeniä ennen kuin vasemmisto onnistuu vakuuttamaan äänestäjät uudelleen.”
