Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut järjesti keväisenä keskiviikkona 18.4. tilaisuuden, jonka aiheena oli ay-liikkeen myytit ja niiden murtaminen. Päästiin näkemään onko ammattiyhdistysliike setien saunapäätöksiä, kuoleva kuori vai tapahtuuko jatkuvaa evoluutiota. Keskeiseksi kysymykseksi nousi se, onko ay-liikkeellä yhteiskunnan kokonaisedun kannalta liikaa valtaa.

Kuvassa vasemmalta oikealle: YKA:n edunvalvonnan eritysasiantuntija Piritta Jokelainen, vihreiden kansanedustaja Antero Vartia, mediatutkija Anu Koivunen ja YKA:n palvelujohtaja Maria Teikari.

Teksti ja kuva: Sari Kivijärvi

Ammattiyhdistysliike toimii työntekijöiden aseman vahvistamiseksi työntekijöihin liittyvien asioiden yhteydessä. Valtsikalainen ei ole voinut olla törmäämättä YKA:an eli Yhteiskunta-alan korkeakoulutettuihin, joka toimii yhteiskunnallisella alalla työskentelevien, korkeakoulututkinnon suorittaneiden tai sitä opiskelevien ammatillisena etujärjestönä.

Ay-liikkeen ajankohtaisuus ja käymistila korostuu tilaisuuden vihreiden kansanedustajan Antero Vartian läsnäolon myötä. Vartia on kritisoinut vahvasti Keskustan Mauri Pekkarisen vetämän yritystukityöryhmän menettelytapoja, jonka tavoitteena oli leikata yritystukia. Työryhmässä oli hallitus- ja oppositiopuolueiden lisäksi eri etujärjestöjä. Vartian mukaan huomio kiinnittyi työryhmän alkutaipaleesta lähtien vahvasti siihen, että mistä kaikesta vuorollaan ei ainakaan leikata. Varajäsenet poistettiin Pekkarisen toimesta päätöskokouksesta ja paikalle jäivät etujärjestöt EK, SY, SAK, MTK ja Metsäteollisuus. Pukit olivat kaalimaan vartijoina.

Edunvalvonta oli ymmärrettävästi kovaa ja lopputulos olikin vesittynyt. Lopulta päätettiin vain kriteereistä, joilla yritystukia jatkossa arvioidaan. Pekkarinenkin ilmaisi ihmetyksensä siitä, kuinka edes suostui erikoisen ryhmän puheenjohtajaksi. Yritystukirahojen leikkaamisten tarpeellisuudesta oltiin kuulutettu jo pitkään.

Vartia tahtoo etujärjestöille pienempää roolia vastaavanlaisessa päätöksenteossa. Myös etujärjestöjen vahva läsnäolo syö hänestä poliitikkojen rohkeutta toimia yhteiskunnallisesti vastuullisesti ja kansalaiset huomioon ottaen, kun etujärjestöt tarkkailevat viiteryhmänsä poliitikkojen toimia. Vaikka itse edunvalvojien kuuleminen ei kansanedustajasta ole ongelma, niin puolueettomia tutkijoita olisi vastapainoksi pitänyt kuulla enemmän. Vartia herätteli tilaisuudessa myös miettimään ay-liikkeen roolia työttömien työllistämisessä tai pikemminkin sen estämisessä.

”…työtä tässä maailmassa on niin paljon kuin me vaan koskaan kyetään tekemään – työ on ongelmien ratkaisemista ja ongelmia meillä riittää.”

Työttömyys ja työttömät nousivat keskeiseksi aiheeksi läpi YKA:n myytinmurtamistilaisuuden. Vartia kertoo, kuinka on huolissaan siitä mitä tulee käymään, kun seuraava lama iskee. Hänen mukaansa ainut asia, mikä määrittää voidaanko ylläpitää yhteiskuntaa ja hyvinvointivaltiota sellaisena kuin se nyt on, on suhdeluku työssäkäyvien ja työelämän ulkopuolisten välillä. Hän korostaa kuinka poliittisten päättäjien on kannettava tästä vastuu ja kuinka edustuksellisessa demokratiassa täytyy myös päättää siitä, miten työmarkkinat toimivat niin, että ihmiset työllistyisivät.

Tällä hetkellä tämä rakenne johtaa siihen, että yksittäisten liittojen toiveet vaikuttavat siihen, millaisia päätöksiä Suomessa voidaan tehdä. Heillä on oikeus ajaa jäsenistönsä etua, mutta mun mielestä yhteiskunnan kannalta se ei voi olla kestävää, että yksittäisten liittojen jäsenten toiveet vaikuttavat niin paljon siihen, millaisia päätöksiä voidaan tehdä tämän yhteiskunnan kannalta”, Vartia sanoo.

“Ja tää vanha mantra, jota mä olen toistanut kyllästymiseen asti ja yhä edelleen olen sitä mieltä, että sitä pitää hokea, on se että työtä tässä maailmassa on niin paljon kuin me vaan koskaan kyetään tekemään – työ on ongelmien ratkaisemista ja ongelmia meillä riittää.”

“Meidän täytyy pohtia sitä, onko työllistyminen taloudellisesti kannattavaa yrityksille. Ja se taloudellinen kannattavuus ei tarkoita pelkästään palkkaa, vaikka silläkin on merkitystä. Paljon enemmän vaikuttaa, mitkä ovat ne pelisäännöt: toisin sanoen millaisen riskin yritys ottaa silloin kun työllistää ihmisiä. Se ratkaisee, syntyykö niitä työpaikkoja vai ei”, Vartia sanailee.

”…yhtälailla kuin “kansan tahtoa”, mitään “yhteiskunnan kokonaisetua” ei voida objektiivisesti määritellä.”

YKA:n edustaja Piritta Jokelaisen vastuulla on järjestön poliittinen vaikuttaminen. Hän avaa, kuinka YKA on 12 500 jäsenen tutkintopohjainen liitto ja kuinka heidän siksi on katsottava järjestön identiteettiä ja tehtävää hieman laajemmin kuin klassisen ammattiliiton joukkovoiman kautta. Jokelainen tuo esille “ammattiliiton monet kasvot” samalla nähden ne myös liikkeen ja organisaation evoluutiona.

“Ammattiliitto vakuutusyhtiönä on toinen tapa, miten ihmiset näkevät oman jäsenyytensä: jos ja kun työelämässä tulee ongelmia, niin silloin on mahdollisuus kääntyä ammattiliiton puoleen. Se nykyäänkin ammattiliitossa vastaa klassisimmillaan lakineuvontaa tukioikeudellisissa riitatilanteissa. On myös työttömysturvaan liittyvä neuvonta. Tässä vakuutusyhtiöajatuksessa on myös taustana ajatus siitä, että ammattiliitoilla ja ansiosidonnaisella työttömyysturvalla on pitkä yhteinen historia ja ne tässä kulkevat osittain käsi kädessä”, Jokelainen selittää.

“Työelämän käännekohdat eivät ole pelkästään ongelmatilanteita, vaan on myös paljon muutoksia, kuten työttömäksi jäämistä tai erimielisyyttä työnantajan kanssa, joten meillä on sen lisäksi tällaisiin uran käännekohtiin ja ihan siihen uran arkipäivään liittyen urapalveluita, neuvontaa, valmennusta, ohjausta, koulutusta, mentorointia. Jos jää työttömäksi, liitto tukee erilaisilla palveluilla uudelleentyöllistymistä ja työllistymistä ennaltaehkäisevästi. Kolmantena kasvona voi siis nähdä työelämän tukiosaamisen uran kehittymiselle.”

“Yhteiskunnalliset rakenteet vaikuttavat tietenkin siihen, onko kaikilla Suomessa mahdollisuutta työelämään ja osallistua yhteiskuntaan. Sitä kautta neljäs rooli on poliittinen vaikuttaminen hyvän työelämän puitteiden aikaansaamiseksi. Pyrimme olemaan kanssakulkijoita sekä yksilöllisellä tasolla että myöskin laajempien puitteiden luomisen ja kehittämisen kautta sekä toisaalta merkityksellinen yhteisö”, Jokelainen kertoo.

Vartian mielestä ammattiliitoille on kuitenkin annettu liikaa valtaa ja poliitikkojen pitäisi ottaa sitä takaisin. Hän peräänkuuluttaa jatkuvasti kuinka edunvalvojilla ei saisi olla liian suurta roolia päätöksenteossa, koska niiden tehtävä ei ole tarkastella yleistä etua. Yleisen edun kestävyyden keskiössä ovat työttömät.

“Otetaan esimerkiksi tämä yritystukityö. Ilman muuta pitää kuulla toimijoita, joita tämä koskettaa, mutta se että ne ovat siellä… Kuvitellaan, että ne ovat ne jotka tietävät mitä maan, kansantalouden tai yhteiskunnan kannalta kannattaa tehdä järkevästi. Ei tietenkään: niille maksetaan palkkaa siitä, että ne ajavat jäsenistönsä etuja”, Vartia painottaa.

Jokelainen huomauttaa, kuinka yhtälailla kuin “kansan tahtoa”, mitään “yhteiskunnan kokonaisetua” ei voida objektiivisesti määritellä. Esitettiin yhteiskunnan kokonaisetuna mitä tahansa, se pohjautuu aina jonkinlaiseen ideologiaan tai maailmankatsomukseen.

Jokelainen haluaa kuitenkin teilata ajatukset, ettei ay-liikkeessä välitettäisi työttömistä. Hänen mukaansa monet järjestöt kantavat paljon huolta työttömien äänien kuuluvuudesta. Jokelainen sanoo, että työttömiä koskevista asioista pitäisi olla myös työttömiä päättämässä.

“Vuonna 2017 työttömien edunvalvonta vei mun poliittisen vaikuttamiseen määrätystä työajasta vähintään kolmasosan, koska työvoimapolitiikassa ja työttömyysturva-asioissa tapahtui ja tapahtuu edelleen niin paljon. Toki meidän jäsenistömme on korkeasti koulutettuja, joka on vähän erilainen ryhmä kuin työttömien joukko kokonaisuudessaan, mutta se ei sulje, pois että esillä pidetyt asiat eivät olisi kaikille tärkeitä juttuja”, Jokelainen kertoo.

Konkreettisena esimerkkinä toimii esitys työttömän kuuden kuukauden vapaasta opiskeluoikeudesta ilman TE-toimiston tarvehankintaa, joka on ay-liikkeen puolelta tullut aloite. Jokelainen toivoi tilaisuudessa, että se annettaisiin ihan lähiviikkoina eduskunnalle.

”Vaalivuonna mä olen todella yllättynyt, jos tässä ei lähdetä taas viemään kansaa Senaatintorille.”

Vartia oli harmissaan, kun työaikalaki ei tullut: hänestä paikallinen sopiminen olisi ollut mittavuudessaan merkittävä. Kansanedustaja lisää, että “one size fits all” ei mene hänen kaaliinsa, sillä toimijoita on niin eri asemissa, niin elämänkaaren eri vaiheissa kuin erilaisilla kyvykkyyksillään. Poliitikko ei kuitenkaan jatkuvasti kulje ympäriinsä kertomassa kuinka voimaton on, ja laukoo rohkeasti olevansa täysin esille tulleen irtisanomissuojan heikentämisen takana.

“Tämän tehtävä on madaltaa yritysten kynnystä työllistää ihmisiä. Ei taatusti ole suosittua, että tästä puhutaan: tässä pääsee haastamaan hallitusta kovaa. Vaalivuonna mä olen todella yllättynyt, jos tässä ei lähdetä taas viemään kansaa Senaatintorille. Mutta tämä on yksi esimerkki. Hallitus puhui ihan oikein eilen kyselytunnilla, kun kysyttiin, kuinka ne ihmiset pärjäävät, jotka menevät hakemaan pankista lainaa, mutta niillä on vain määräaikainen työsuhde. Kaikki mikä madaltaa työnantajien kynnystä palkata ihmistä ja kokeilla toimiiko tämä vai ei, palvelee tätä yhteiskuntaa”, Vartia puhuu intohimoisesti.

Hän lisää, etteivät ihmisten väliset kemiat ole staattisia, vaan että olosuhteet muuttuvat. Kynnys työllistää henkilö, joka ei ole pystynyt osoittamaan pärjäävänsä, on suurempi kuin pitäisi olla.

Vartialta kysytään, eikö Suomessa ole kuitenkin aika helppo sanoa työntekijä irti?

“Taloudellisin ja tuotannollisin perustein kyllä, mutta henkilöön liittyvin perustein se on äärimmäisen vaikeata. Riski siitä, että työnantaja haastetaan oikeuteen liiton toimesta on niin suuri, mutta epämääräinen, että yritykset eivät uskalla irtisanoa. Mutta se ei realisoidu siinä, että ei uskalleta irtisanoa, vaan siinä, että ei uskalleta työllistää niin paljon kuin muuten työllistettäisiin.”

Jokelainen sanoo hämmentyvänsä tavasta, jolla Vartia asettaa kaikki samaan veneeseen. Jokelaisen mielestä työlainsäädännön muutos heikentää työsuhteenturvaa kaikkien työntekijöiden osalta. Sen sijaan olisi keskityttävä siihen porukkaan, jonka tämän hetken työllistymisen edellytykset ovat heikot.

”Me katsomme ay-liikkeessä olevamme edelläkävijöitä.”

Tilaisuudessa meinaa loppua aika kesken. Puheenvuorojen jakajana toiminut YKA:n palvelujohtaja Maria Teikari tuo esille YKA:n edelläkävijyyttä ja heidän tepsineitä työllistämistoimiaan.

“Me katsomme ay-liikkeessä olevamme edelläkävijöitä. Järjestämme näille mainituille työttömille TE-toimistoa tehokkaampaa vertaisvalmennusmuotoista toimintaa, jolla on todella korkea työllistyvyys: 60 prosenttia. Meillä on monia eri juttuja, jotka ovat oikeasti tämän yhteiskunnan tasolla aika kärjessä. Mistä silti johtuu se, että ay-liikkeen nähdään olevan poterossa ja sanovan ‘ei’?”

Vartia ottaa haasteen omakseen ja vastaa, kuinka samankaltainen ongelma yhdistää ay-liikettä ja puolueita yhtä lailla. Hän syyttää ammattiliittoja “omilleen lepertelystä”, mikä johtaa muutoksien vastustamiseen, koska oma jäsenistö tykkää.

“Gallupit tulevat kaksi kertaa kuukaudessa: mietitään mitä tehtiin hyvin, kun noustaan ja mitä tehtiin huonosti, kun lasketaan. Keskusteluun kytkeytyy aina, että mitä meidän jäsenistö meiltä haluaa. Mun mielestä se ei ole mitään johtajuutta, että tehdään mitä ihmiset toivovat, silloin kun päätetään myös muista koskevista asioista. Meidän ei tule tehdä edunvalvontaa eikä vihreissä tule tehdä politiikkaa sen perusteella. Tämä on mun näkemykseni – älkää laittako vihreitä taas tilille”, Vartia painottaa.

“Teidän tehtävä on ajatella teidän jäsenistönne etua, mutta eduskunnassa ei. Ay-liikkeellä on niin iso valta, että ajatus ‘mitä meidän jäsenistö meiltä toivoo’ on väärin, jos samaan aikaan tiedetään, että se ei auta työttömiä työllistymään”, Vartia asettelee.

Kysytään lopuksi vielä kysymys YKA:n edustajilta. Mitä ay-liikkeet tekevät sille, että niiden jäsenmäärä laskee vuosittain? Syökö tämä liikkeiden poliittista valtaa?

“Kokonaisuutena ay-liikkeen jäsenmäärä laskee, mutta YKA:n jäsenmäärä kasvaa. Se mitä jokaisen ammattiliiton, kuten minkä tahansa puolueen tai edunvalvontajärjestön pitää tehdä, on kuunnella jäsenistöä ja mitä se haluaa. Meillä on valtava jäsenlähtöisen kehittämisen reformi käynnissä, jossa me mietimme ihan uudelleen sitä, miten ylipäänsä meidän palvelut rakentuvat ja muuta. Mä luulen, että tämä työ on jokaisella ammattijärjestöllä edessä, jos sitä ei olla vielä jo aloitettu”, Maria Teikari vastaa.