Teksti: Benjamin Pitkänen
Kuva: Venla Kalliokoski
Suomi vuonna 2020 on monilla mittareilla yksi maailman tasa-arvoisimmista yhteiskunnista. Tässä menestystarinassa on kuitenkin taidokkaasti sivuutettu asevelvollisuuden luomat säröt tasa-arvoon.
Suomen asevelvollisuuslain 2 §:ssä todetaan: ”Jokainen miespuolinen Suomen kansalainen on asevelvollinen sen vuoden alusta, jona hän täyttää 18 vuotta, sen vuoden loppuun, jona hän täyttää 60 vuotta, jollei jäljempänä toisin säädetä.” Asevelvollisuuslakia lukiessa Suomen puolustusvoimien muodostaminen näyttää äärimmäisen yksinkertaiselta. Kaikki miehet ovat automaattisesti asevelvollisia siinä, missä naisille varusmieheksi ryhtyminen on täysin vapaaehtoista.
Miten tällainen sukupuoleen perustuva työnjako on perusteltu valtiopäiväasiakirjoissa ja liittyykö siihen mahdollisia oikeudellisia ongelmakohtia?
Perustuslain syrjintäkiellon mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen tai muiden ulkoisten ominaisuuksien takia. Perustuslain rooli lainsäädännössä on tärkeä, sillä kaiken lainsäädännön, mukaan lukien asevelvollisuuslain, tulisi olla linjassa sen kanssa.
Ensimmäinen viittaus asevelvollisuuden tasa-arvonäkökulmaan löytyy vuoden 1986 tasa-arvolaista. Tasa-arvolain hallituksen esityksessä todetaan:
”Asevelvollisuuslain mukaan vain miehet ovat asevelvollisia. On selvää, etteivät viranomaiset asevelvollisuuslain mukaan toimiessaan menettele syrjivästi. Pykälän 2 kohtaan on kuitenkin otettu nimenomainen säännös siitä, ettei asevelvollisuuden säätämistä ainoastaan miehille ole pidettävä syrjintänä. Tällä korostetaan sitä, ettei kysymys naisten asevelvollisuudesta ole miesten ja naisten välistä tasa-arvoa koskeva asia.”
Tasa-arvolaissa miesten asevelvollisuuden ei tulkita olevan sukupuolista syrjintää, mutta tälle ei anneta mitään perusteita. Asevelvollisuuslain sukupuolisen syrjinnän kieltäminen ilman perusteluja ei ole yhdentekevää, sillä käytäntö avaa oven lainsäätäjille myös muunlaiseen syrjintään. Jos asevelvollisuuslain kohdalla riittää, että perustuslain syrjintäkielto sivuutetaan toteamalla ettei kyseessä ole syrjintä, niin miksei samantien voisi olla naisia, seksuaalivähemmistöjä tai vaikka turvapaikanhakijoita selvästi syrjiviä lakeja, yhtälailla perusteetta? Jotta tällaiset skenaariot eivät pääsisi toteutumaan on tärkeää, ettei asevelvollisuuslain kaltaista syrjivää lainsäädäntöä ole olemassa, tai että syrjinnälle annetaan hyväksyttävä perustelu.
Asevelvollisuuslain sukupuolisen syrjinnän kieltäminen ilman perusteluja ei ole yhdentekevää, sillä käytäntö avaa oven lainsäätäjille myös muunlaiseen syrjintään.
Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta. Vuonna 2007 perustuslakivaliokunta linjasi uutta asevelvollisuuslakia koskevassa lausunnossaan seuraavasti: ”Perustuslaista ei perinteisesti ole katsottu johtuvan estettä sille, että asevelvollisuus säädetään lailla koskemaan vain miehiä.” Perustuslakivaliokunnan mukaan asevelvollisuutta tulee tarkastella perustuslain syrjintäkiellon kanssa, mikä viittaa siihen, että asevelvollisuuden toteuttamisessa olisi hyväksyttävää asettaa ihmiset eri asemaan sukupuolen perusteella. Asevelvollisuuslaissa tai perustuslakivaliokunnan lausunnoissa ei ole koskaan kuitenkaan tuotu esille sukupuolisidonnaisen asevelvollisuuden hyväksyttäviä perusteita, minkä vuoksi hyväksyttävien periaatteiden oikeudenmukaisuutta on mahdotonta arvioida.
Asevelvollisuus – poikkeus tasa-arvossa
Tasa-arvolaki ja perustusvaliokunta päätyvät eri kannoille asevelvollisuuden sukupuolisen syrjinnän suhteen. Tasa-arvolain mukaan miesten asevelvollisuus ei ole sukupuolista syrjintää. Perustuslakivaliokunnan mielestä taas asevelvollisuuden sukupuolisidonnaisuudelle on olemassa hyväksyttäviä perusteluja. Lisäksi asevelvollisuuden nykymallia myös puolustetaan perinteeseen vetoamalla.
Asevelvollisuus ei kuitenkaan voi samanaikaisesti olla syrjimätöntä, kuten tasa-arvolaki näkee asian, ja olla syrjivä hyväksyttävällä perusteella, kuten perustuslakivaliokunta tulkitsee asiaa. Asevelvollisuutta ei myöskään tarvitsisi perustella perinteellä, jos se ei täyttäisi sukupuolisen syrjinnän kriteereitä. Nykyisen lainsäädännön valossa voidaan valita joko tasa-arvolain tai perustuslain tulkinta asevelvollisuudesta, mutta kumpikin jättää vastaamatta siihen, miksi asevelvollisuusjärjestelmä ei ole syrjivä, tai mikä on hyväksyttävä peruste asettaa miehet ja naiset eri asemaan.
Asevelvollisuuden nurinkurisuutta voidaan havannoida kuvittelemalla tilanne, jossa Suomessa vuonna 2020 olisi voimassa laki Suomen naispuolisten 18–60-vuotiaiden pakollisesta vanhustenhoidosta, joka olisi perusteltu seuraavanlaisesti:
”Vanhustenhoitolain mukaan vain naiset ovat vanhustenhoitovelvollisia. On selvää, etteivät viranomaiset vanhustenhoitolain mukaan toimiessaan menettele syrjivästi. Pykälän 2 kohtaan on kuitenkin otettu nimenomainen säännös siitä, ettei vanhustenhoitolain säätämistä ainoastaan naisille ole pidettävä syrjintänä. Tällä korostetaan sitä, ettei kysymys miesten vanhustenhoidosta ole naisten ja miesten välistä tasa-arvoa koskeva asia.”
Naisten vanhustenhoitolaista perustuslakivaliokunta voisi lisäksi todeta lausunnossaan: ”Perustuslaista ei perinteisesti ole katsottu johtuvan estettä sille, että vanhustenhoito säädetään lailla koskemaan vain naisia.” Tämän lisäksi perustuslakivaliokunta voisi todeta, että naisten ja miesten erilaiselle kohtelulle on olemassa hyväksyttäviä perusteita ilman, että näitä perusteita avataan. Jokainen voisi kuvitella minkälainen poliittinen itsemurha tällaisen vanhustenhoitolain ehdottaminen olisi kansanedustajan uralle. Lisäksi ehdotus olisi räikeässä ristiriidassa sellaisten perustavanlaatuisten arvojen kanssa, joihin koko suomalainen yhteiskunta on sitoutunut. Nykyinen vain miehiä koskeva asevelvollisuus on valitettavasti perusteltu täysin samalla tavalla kuin kuviteltu naisia koskeva vanhustenhoitolaki.
Käytännössä tasa-arvolakiin on siis kirjattu syytesuoja, joka estää miehiä syrjivän asevelvollisuuden haastamisen.
Edes tasa-arvovaltuutettu, jonka pitäisi valvoa sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista yhteiskunnassa, ei ole puuttunut asevelvollisuuden sukupuolisidonnaisuuteen, sillä tasa-arvolaissa miesten asevelvollisuutta ei pidetä sukupuolisena syrjintänä. Käytännössä tasa-arvolakiin on siis kirjattu syytesuoja, joka estää miehiä syrjivän asevelvollisuuden haastamisen. Suomen nykyinen tasa-arvotilanne olisi todennäköisesti heikko, jos kansanedustajat voisivat säätää syrjiviä lakeja ja välttyä ongelmilta kiistämällä lakien syrjivyyden. Aivan samalla tavalla ylimpien laillisuusvalvojien kädet on sidottu nykyisen lainsäädännön sokeaan tulkintaan, vaikka perustuslaista pitäisi nähdä, että viranomaiset toimivat syrjivästi toimeenpannessaan asevelvollisuutta.
Asevelvollisten syrjintä historiaan
Asevelvollisuus on täysin sokea piste tasa-arvoon pyrkivässä Suomessa. Asevelvollisuuteen liittyy paljon vahvoja ajatuksia, kuten ”armeijassa kasvetaan pojista miehiksi” ja ”meidän pitää puolustaa Suomea, jotteivat Krimin tapahtumat tapahtuisi meillä Suomessa.” Julkisessa keskustelussa asevelvollisuuden kulttuurisiin seikkoihin ja käytännöllisyyteen vetoamalla on helppo luoda poikkeussääntö miesten oikeuksiin nauttia täysimääräisesti perus- ja ihmisoikeuksista. Nykyisen asevelvollisuuslain voidaan nähdä heijastavan julkista keskustelua, jossa asevelvollisuus on pitkälti sivuttu.
Julkisessa keskustelussa asevelvollisuuden kulttuurisiin seikkoihin ja käytännöllisyyteen vetoamalla on helppo luoda poikkeussääntö miesten oikeuksiin nauttia täysimääräisesti perus- ja ihmisoikeuksista.
Päätin kokeilla, millaisen vastauksen kantelu asevelvollisuuden sukupuolittuneesta syrjinnästä ylimmille laillisuusvalvojille kirvoittaisi. Kantelun sisältö noudatti tässä artikkelissa esitettyjä huomioita. Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen Pasi Pölösen vastaus kanteluuni oli, että se ei johda minkäänlaisiin toimenpiteisiin. Vastauksen perusteluissa viitataan sekä tasa-arvolakiin että perustuslain syrjintäkieltoon, joiden perusteella asevelvollisuuden ei tulkita olevan sukupuolista syrjintää.
Valtaosalle miehistä kantelu ylimmille laillisuusvalvojille on ainoa oikeudellinen vaihtoehto haastaa nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä. Yksilön on myös mahdollista kieltäytyä siviili- ja asepalveluksesta, ja totaalikieltäytyjänä haastaa järjestelmä käräjäoikeudessa, mutta tämä on monille pitkä ja raskas prosessi.
Asevelvollisuuden syrjinnästä on oltu tarpeeksi kauan hiljaa. Asevelvollisuuslain sukupuolinen syrjivyys ja siitä kumpuavat ongelmat voidaan poistaa laista, jos me kansalaiset näin vaadimme. Asevelvollisuuden näkeminen perus- ja ihmisoikeuskysymyksenä on ensisijaisen tärkeää, jotta tulevaisuudessa Suomen laki ei sisältäisi sukupuolia diskriminoivaa lakitekstiä. Lakia ei kannata pitää absoluuttisena totuutena, sillä jos näin olisi, niin naiset eivät olisi äänioikeutettuja eikä samaa sukupuolta olevien avioliitto olisi mahdollinen. Tasa-arvo kuuluu kaikille – myös asevelvollisille miehille!
Benjamin Pitkänen on 23-vuotias talous- ja sosiaalihistorian maisteriopiskelija. Pitkänen teki kandidaatintutkielmansa asevelvollisuuden sukupuolisidonnaisuudesta ja hän on myös perustajajäsen liikkeessä, jonka tavoitteena on poistaa syrjintä asevelvollisuuslaista.
Artikkelia on taustoitettu Pitkäsen kandidaatintutkielman lisäksi tasa-arvolakia ja asevelvollisuuslakia koskevilla valtiopäiväasiakirjoilla.
