Kirjoittaja: Katri Leppälaakso

Kuva: Taika Tontti

Sarjassa Tutkaimen toimitus kutsuu valtsikalaisia koskettavan järjestön esittäytymään lukijakunnalleen.

Vuonna 2018 taivalsin pitkin Porthanian aulaa etsivän näköisenä Kaisasta noudettu Frank-kalenteri kainalossani. Sormi piteli kirjanmerkkinä sivua, josta oli markeerattu suurieleisesti keltaisella yliviivaustussilla järjestö, jonka esittelypistettä yritin nyt kuumeisesti löytää muiden uutuudesta viehättyneiden opiskelijoiden kanssa. Lopulta katseeni kohdistuu telineeseen, jossa komeilee etsimäni majesteettiset kirjaimet: “Helsingin YK-nuoret”.

Lähtökohtani ovat olleet kaikin puolin epäpoliittiset ja aloittaminen Valtsikassa tuotti minulle aluksi verrattain suuriakin paineita selviytyä nopeatempoisen politiikan pyörteissä. Moni uusi ystävä oli ollut jo pitkään mukana järjestötoiminnassa ja ajoittain he olivat joidenkin, jopa minun kaltaiseni untuvikon tiedossa olevien poliitikkojen jälkikasvua. Olin äänestänyt vaaleissa vasta kerran ja valehtelisin jos väittäisin, että olisin uhrannut paljoakaan ajatusta puoluekirjoille. Yksi asia oli kuitenkin selvää: halu tehdä töitä joidenkin perustavanlaatuisten arvojen hyväksi.

Hykyn toimintaan mukaan lähteminen on ollut yksi parhaimpia päätöksiäni yliopistossa. Hykyssä jotkut olivat tehneet kansalaisvaikuttamista jo pitkään, osa taas oli vasta aloittelemassa, kuten minä. Jo alkutaipaleilla pystyi huomaamaan hyvin konkreettisesti oman toiminnan tulokset, eikä tapahtumien järjestämiselle ollut rajoja, kunhan ne olivat linjassa järjestön perusperiaatteiden kanssa. Agenda 2030 -tavoitteet antoivat toiminnalle ajankohtaiset raamit, joiden puitteissa oli helppoa operoida. Toisaalta kuulumattomuus viralliseen YK-järjestelmään antoi mahdollisuuden tutkia lähes ulottumattomissa olevaa katto-organisaatiota kriittisten silmälasien läpi.

Helsingin YK-nuoret ovat antaneet paitsi minulle, myös monelle muulle hyvät eväät yhteiskunnalliselle uralle. Järjestön historia kantaa aina 1960-luvulle asti, ja sen aktiiveina on nähty jos jonkinlaista kulkijaa, aina Paavo Lipposesta ja Pär Stenbäckistä Teivo Teivaiseen. Sekä vanhoja, että uusia alumneja näkyy työskentelemässä – kuten olettaa saattaa – YK:ssa, mutta myös muilla tärkeillä sektoreilla, kuten terveydenhoito- ja kulttuurialalla. Alumniverkosto on Hykylle korvaamaton, ja sen kautta on ollut mahdollista verkostoitua päättäjien kanssa sekä järjestää suurenkin mittapuun tapahtumia.

CV-merkintä saattaa olla monelle jälkimodernismiin paiskatulle opiskelijalle miltei elinehto, mutta Hyky on paljon muutakin. Taloudellinen, ekologinen ja sosiaalinen kestävyys ovat Hykyn toiminnan läpileikkaavia teemoja, jolloin esimerkiksi tapahtumien järjestelyissä sosiaalisen inkluusion varmistamiseksi kaikella on merkitystä. Näiden pienten yksityiskohtien oivaltaminen on mahdollistanut yhteiskunnan jäsentämisen hyvinkin syväluotaavalla tavalla. 

Vaikka maailma tuntuu tällä hetkellä pysähtyneen, on tärkeää turvata toiminnan jatkuminen poikkeustilanteen aikana sekä pitkällä tähtäimellä. Kuten kuka tahansa, myös Hyky voi oppia poikkeustilanteen kautta jotakin sellaista, mitä voidaan hyödyntää poikkeusolojen jälkeen. Uusien ideoiden esittäminen onkin meillä erittäin tervetullutta, mutta niiden käyttökelpoisuus halutaan aina punnita loppuun asti yhdessä. On tärkeää, että vanha valta väistyy. Siksi toivommekin, että tulevaisuus tuo mukanaan uusien jäsenten ja yhteistyöjärjestöjen ideoita, joiden avulla voidaan tehdä Hykystä sekä varsin vaatimattomasti – koko maailmasta parempi.

 

Katri Leppälaakso on Helsingin YK-nuorten sidosryhmävastaava 2020, joka on osa Suomen YK-liittoa.