Teksti: Nea Rastas
Kuva: Armas Weselius

Kaivopihan Unicafen takahuoneessa pujopartainen tuttu kasvo istuu eteeni ja tarjoaa kahvia. Otan teetä. Unicafen legenda Simo Matikka on suostunut Tutkaimen haastatteluun, vaikka kieltäytyi Helsingin Sanomien haastattelupyynnöstä aiemmin samana vuonna. Matikka oli jo mielessäni legenda, vaikka en tiennyt hänen presenssistään julkisuudessa. Mies, joka on keskeinen osa opiskelijoiden unarikulttuuria, on näemmä esiintynyt erilaisissa lehtijutuissa ja videoissa jo 1990-luvun alusta lähtien. Matikka haluaa kuitenkin pysyä nyt omassa “genressään” ja antaa haastattelun omille asiakkailleen eli opiskelijoille.

Kaivopihan tiskin takaa tuttu Simo Matikka on piristänyt opiskelijoita rennolla jutustelullaan jo yli 30 vuotta. Matikka syntyi vuonna 1967 Mikkelissä ja nyt hän on asunut jo 30 vuotta Lauttasaaressa. Hän mainitsee olevansa horoskoopiltaan skorpioni: “En mä oikeastaan usko horoskooppeihin, mutta kyllähän skorpionit on luonteeltaan ihan samanlaisia. Aika rajuja ja suoria.” Matikka kuvailee itseään skorpionimaisuuden lisäksi tavalliseksi jampaksi, jolle asiakkaiden tarpeiden tunteminen on kaikki kaikessa. “Työ on ollut aina niitä tärkeimpiä pointteja minussa. Sitten kaikki muu on tullut sivussa: matkat ja muut.”

Asiakkaan tarpeen kohtaamisen lisäksi Matikan elämään on tuonut merkitystä taideharrastus. “Sanotaan, että 70-luvulta tonne 90-luvun loppuun mulla oli aika kova taideharrastus. Tein öljyvärimaalausta ja tällaista.” Taide on lähellä Matikan sydäntä edelleen ja hän kuuluu vielä Uudenmaan taiteilijoiden seuraan. “Sinne vaadittiin sellaiset pisteet, että sinne voisi edes hakea. Sen takia ei siitä seurasta viitsi erotakaan.” Matikan nykyisessä työssä oli kuitenkin paljon kehitettävää ja taiteen tekeminen jäi vain harrastukseksi.

Matikan oma genre

Simo Matikka on ollut töissä ensin Dommalla 15 vuotta ja nyt Kaivopihalla 15 vuotta. Kaiken logiikan mukaan Matikan tulisi nyt vaihtaa työpaikkaa: “Tässä on kyllä sijainti aika hyvä. Pitäisi mennä isompaan paikkaan sitten. Jos miettii samaa genreä, niin sitten se olisi Porthania.” Unicafe on Matikalle läheinen paikka. Hänelle on tärkeää työskennellä paikassa, jossa opiskelija saa halvalla ruokaa. “Pitäähän nuorison voida hyvin. Se on mulle tärkeää, että se hinta on opiskelijabudjetille räätälöity.” Opiskelijalounaiden hintoja nostettiin viimeksi syksyllä 2020. Matikan mielestä Unicafen hintoja ei voida nostaa liikaa ilman tukien nostamista. “Ei niitä hintoja voi hurjasti nostaa. Silloin se pointti on kadoksissa.”

Unicafe päätti lokakuussa 2019 lopettaa naudanlihan myymisen tavoitteena vähentää yhtiön hiilijalanjälkeä. “Kyllä suhtautuminen lihaan ja ruokaan ajan myötä muokkautuu. Pakostikin. Lihan vähentäminen on ajattelutavalta aika jees. Kyllähän lihaa voi syödä, mutta ei joka päivä välttämättä.” Päätös herätti myös laajaa kritiikkiä ja uutisesta nousi mediakohu. “Ei sillä oikeastaan ole niin merkitystä onko sitä vai ei. On sitä lihaa monenlaista muutakin. Tässäkin on kysymys muutoksesta, jota ihminen pelkää.” Matikalla riittää juttua unariruoista, etenkin kalasta, mutta huomionarvoista on se, että kaikki suosituimmat ruoat ovat kasvisvaihtoehtoja. Matikka vinkkaa, että kaikelle kannattaa antaa mahdollisuus. Vinkki pätee niin opiskelijalounaisiin kuin elämään yleisestikin.

Mediameiningit

Simo Matikasta on tehty juttuja niin opiskelijalehtiin kuin Helsingin Sanomiin. Nyt Matikan parta komeilee Hotelli- ja ravintolamuseon Makuasioita-näyttelyssä.

Julkisuudessa on kuitenkin varjopuolensa ja nykyään Matikka on tarkempi kriteereissään kirjoittihan HS kerran Matikan nimen “Mutikka”. “Se on ollut kivaa silloin, kun sitä on tehty tietyt annokset. Ei liikaa – ei övereitä.” Matikka haluaa tehdä juttuja mieluummin opiskelijalehtiin, koska lukijat ovat silloin myös Matikan asiakkaita. “Niillä isoilla medioilla on niin paljon lukijoita. Parempi olla siinä omassa genressä.” Matikka ei pääse pakoon omaa suosiotaan edes risteilylle, jossa opiskelijat ovat jo vastassa pyytämässä “rissemeininkejä”.

“Mä oon vain pohjimmiltani sellainen iloinen heppu. En osaa sitä sen enempää selittää”

Mikä sitten Simo Matikassa niin kiehtoo? “Varmaan se elämänasenne ja positiivisuus. Mä oon vain pohjimmiltani sellainen iloinen heppu. En osaa sitä sen enempää selittää.” Toisinaan iloiseksi ja hauskaksi tyypiksi leimaaminen saattaa myös luoda paineita, koska edes Matikka ei ole aina iloinen. Simo Matikan isä menehtyi koronan alkaessa ja äiti joutui hoitokotiin. Koronasta huolimatta Matikalla oli kädet täynnä perheasioiden hoitamisessa. “Kyllä se sotki kuviot ihan täysin. Piti miettiä, miten saan kaikki kuviot toimimaan. Eikä ne oikein edelleenkään toimi.” Matikan on vaikea hoitaa äitinsä asioita ilman oikeita valtuuksia. “Täytyy sanoa, että tämä stressi, mikä mulle on lyöty näiden asioiden hoitamiseen liittyen, alkaa tässä olla jo sellaiset kelat päässä, että kyllä se alkaa väkisinkin vaikuttamaan. Mä yritän kuitenkin vielä skarpata sen positiivisuuden kanssa.”

Matikan asemassa huonoa päivää ei voi olla ilman, että joku huomaa. “On se kyllä iso haaste ja voi se tuoda paineita. Kyllä mä oon iloisella päällä yleensä, mutta välillä on näitä isompia asioita, jotka sotkevat elämää. Välillä sitten joutuu skarppaamaan, kun tiedän että joku katsoo sivusta.” Matikalle on pitkän uransa aikana syntynyt kuitenkin kyky suodattaa asioita, ja hän osaa varoa sanomisiaan. “Voi olla ihmisiä, jotka on julkisuudessa ja niillä ei ole filtteriä. Mulla on aina ollut kuitenkin vähän sellanen
control.” Julkisuus on kuitenkin Matikan mielestä ihan kiva asia, kunhan sitä tehdään tietyissä määrin. Nykyään Matikka suostuu noin yhteen julkisuudessa esiintymiseen vuodessa.

Äiti on tärkein

Simo Matikka on nähnyt paljon maailmaa ja kavereita häneltä löytyy kaikkialta. “Kaikennäköistä on sattunut. Esimerkiksi Puolan matkailu 80–90-luvuilla on ollut vaarallista. Mulla oli puolalaisia kavereita siellä.” Hädin tuskin täysi-ikäinen Matikka on ryöstetty Varsovan keskustassa. “Osaa sitä olla varuillaan nykypäivänä, kun on nähnyt kaikenlaista. Sillon sanottiin, että älä mene sinne yksin, mutta eihän 20-vuotias kuuntele tollasta.” Nyt Matikkaa kiehtoo Kreikan saaristo. “Mä oon käynyt paljon Rhodoksella. Ei tollaset turistipaikat kiinnosta ja aluksi ajattelin, että suomalaiset on pilannu sen ihan totaalisesti, mutta onhan siellä paljon muutakin. Mulla on siellä kavereita.” Jos Matikka voisi jonnekin muuttaa, olisi se varmaankin Kreikan saaristoon.

“Suku ja perhe on mulle tärkeä arvo. Eli tällä hetkellä äitini on tärkeä. Se on niinku tärkein.”

Matikka on matkustellut paljon myös Venäjällä. Hän on syntynyt luterilaiseen hiippakuntaan ja sittemmin vaihtanut uskontonsa ortodoksisuuteen. “Matikoiden uskonto on ortodoksisuus. Olen myös matkustanut paljon Venäjällä ja silloin joka tapauksessa kävi paljon niissä kirkoissa. Tunsin myös paljon pappeja sieltä aikoinaan. Se uskonto oli mulla vaan niin paljon lähempänä.” Kysyessäni Matikalta hänen arvoistaan, vastaus oli selkeä: “Sanotaan niin, että koti, uskonto ja isänmaa – eli pyhä kolminaisuus.” Matikka pitää perhettä tärkeänä: “Suku ja perhe on mulle tärkeä arvo. Eli tällä hetkellä äitini on tärkeä. Se on niinku tärkein.” Matikan arjesta iso osa menee hänen äitinsä asioiden hoitamiseen. “Joka tapauksessa sehän on mun tehtävä, ei siinä ole vaihtoehtoja. Mä olen viimeinen edustaja, mun on hoidettava tää homma loppuun asti.”

Värikäs persoona, värikäs parta

Tulevaisuudessa Matikan saattaa nähdä Kaivopihan Unicafessa tiskin takana pinkillä tai mustalla parralla. “On kyllä ollu vähän puhetta kentällä. Meillä oli yhden asiakkaan kanssa puhetta, että jos hän värjää hiukset niin mä värjään parran samalla värillä.” Tämä ei olisi ensimmäinen kerta, kun Matikan pujoparta värjätään. Parta on ollut musta, punainen ja kaikkea siltä väliltä. Matikan parta oli ennen paljon pidempi: “Tullaan siihen, että kun tulee vanhemmaksi niin ei tätä partaa tarvitse enää hoitaa. Tulee eroosio niin sanotusti. Tän nykyisen parran on luonut luonnonvoimat.” Luonnollinen eroosio saattaa olla parran kasvun hidastumisen syynä, tai sitten se, että partaan on laitettu niin paljon eri kemikaaleja vuosien aikana. “Ei se kasva tästä enempää, niin ehkä se ei tuhoudu tästä sen enempää.” Hiukset on Matikalla värjätty myös useampaan kertaan. “On se tuhoa tehny kyllä päänahkaan. Ei aivoihin. Tai en tiiä, voi kuule olla.”