Teksti: Inka Reinola

Kuvat: Aimi Paasu

Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan (HYY) vaalit järjestettiin loka-marraskuussa, ja Vanhan valtauksestakin tuli kuluneeksi marraskuussa viisikymmentä vuotta. Uutta valtausta ei järjestetty, ja HYYn vaaleissa menestyivät monet poliittisesti sitoutumattomat ryhmät vihervasemmiston viedessä kuitenkin enemmistön äänistä. Tutkain haastatteli Helsingin yliopiston hallituksen puheenjohtajaa, presidentti Tarja Halosta, opiskelijapolitiikasta 60-70-luvulla ja tänä päivänä.

Tarja Halosen avustaja on yrittänyt siirtää haastattelua viime hetkellä flunssaan sairastuneen haastateltavan vuoksi, mutta huolimaton allekirjoittanut on jännityksessään ehtinyt laittaa puhelimensa äänettömälle. Halonen on puhelut huomatessani ehtinyt jo lähteä kohti haastattelupaikkaa. Saavun pian Halosen Hakaniemessä sijaitsevalle toimistolle, joka on tunnelmaltaan yllättävän kotoisa. Lempeän vihreät seinät on vuorattu modernilla taiteella, ja lattioilla tönöttää afrikkalaisia patsaita. Nurkassa rauhaa tilaan tuo Mahatma Gandhin patsas. Pian Halonen saapuukin jo paikalle hyvin tavanomaisella olemuksellaan. “Nyt ei sitten kätellä”, hän tokaisee heti ensimmäisenä. Istahdamme neuvottelupöydän ääreen keskustelemaan opiskelijapolitiikasta seuraavan tunnin ajaksi.

Vanhan ylioppilastalon valtaus tapahtui 25. marraskuuta 1968, päivää ennen Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan 100-vuotisjuhlaa. Kyseessä oli opiskelijaopposition kritiikki yliopiston porvarillista asennetta kohtaan niin hallinnossa kuin opetuksen sisällössäkin, ja he vaativat tälle muutosta. Valtaus oli saanut vaikutteensa maailmalla tapahtuneesta vasemmistolaisesta opiskelijaliikehdinnästä. Monet entisistä Vanhan valtaajista ovat nykyisin tärkeissä yhteiskunnallisissa asemissa, kuten esimerkiksi SDP:n kansanedustaja  Erkki Tuomioja ja europarlamentaarikko Nils Torvalds. Halosen mukaan kyseessä oli kausi, jolloin monet nuoret miehet menestyivät ja heistä tuli hyvin aktiivisia. Tällä oli yhteys siihen, että vasemmisto sai tuolloin enemmistöparlamentin eduskunnassa. ”1970-luvulla oli Kalevi Sorsan hallitus, jossa oli niin nuoria ministereitä, että Ulf Sundqvist suoritti asevelvollisuuden kesken opetusministerin kautta”, Halonen kertoo hieman huvittuneena. Hän pitää Vanhan valtausta alkusoittona hallinnollisille muutoksille, jotka tulivat lopulta vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Esimerkiksi mies ja ääni -periaate olisi antanut sekä professoreille että opiskelijoille yhtäläisen äänioikeuden yliopiston johtoa valitessa, mutta toteutui vasta parikymmentä vuotta ehdotuksen jälkeen.

”Olen muistellut tätä aikaa jälkeenpäin. Tähän aatteeseen tuli sellaisia huonoja, autoritaarisia piirteitä mielipiteenvapauden suuntaan. Se pelotti aika paljon opiskelijoita. Silloin 60-luvun lopussa oli vielä suloista, yhteistä edistyksellistä linjaa”, Halonen pohtii.

Taustalla hengailemassa

Halonen valmistui Vanhan valtauksen vuonna, 1968. Tuohon aikaan Halonen oli jo loppuvaiheessa opintojaan, mikä hankaloitti aktiivista opiskelijapolitiikkaan osallistumista. Hän oli mukana Vanhan valtauksessa sivuroolissa. ”Se itse Vanhan valtaaminen tuli aika äkkiä. Muistan, että silloin lauantaina oli tentti. En ollut kauheasti suunnitellut sitä, mutta mentiin sinne [Vanhan valtaukseen] kavereiden kanssa. Jos kaivatte jostain kuva-arkistoista kuvia, löydyn sieltä tweed-lippalakkiin ja punaiseen, itsetehtyyn pitkään kaulaliinaan pukeutuneena”, Halonen kuvailee ilmeikkäästi.

Haloselle tapahtuma jäi mieleen poikkeamana normaalitoiminnasta Suomessa. Halonen opiskeli italiaa opiskeluaikanaan Dante Alighieri -koulussa Suomessa ja välillä Roomassa. ”Sain jostain päähäni, että pitää opiskella italiaa, kun kaikki muut opiskelivat espanjaa. Sattumalta, kun olin siellä Roomassa, opiskelijat tekivät lakon sen takia, että opiskelijaruokalassa olivat hinnat nousseet. Hyvin tavallinen, eikä mikään kauhean romanttinen vallankumous. Olin taas vähän hengailemassa taustalla”, Halonen tarinoi.

”Vierastin myös hieman vallalla ollutta vasemmistolaisuutta. Mielestäni nämä opiskelijat olivat sellaisia herrasväen tenavia, jotka olivat äkkikääntyneitä vasemmistolaisuuteen.”

Vaikkei Halonen ollutkaan aktiivisessa roolissa Vanhan valtauksessa, hän toimi kenttätason aktiivina monenlaisessa toiminnassa erityisesti jatko-opiskeluaikanaan, aina Pykälästä osakuntaan. Helsingissä asunut Halonen ei asunut asuntolassa, mikä hänen mielestään esti hieman laajemman osallistumisen opiskelijatoimintaan. 1960-luvulla opiskelua ei tuettu kuten nykyään, ja työläisperheestä ponnistanut Halonen rahoittikin suurimmilta osin opintonsa itse. Opinnot täytyi saada pakettiin viidessä vuodessa. Halonen näkee opiskelijapolitiikkaan osallistumisen olleen kuitenkin lopulta sekä opiskelupolitiikan luonteen että taloudellisten paineiden summa. ”Vierastin hieman vallalla ollutta vasemmistolaisuutta. Mielestäni nämä opiskelijat olivat sellaisia herrasväen tenavia, jotka olivat äkkikääntyneitä vasemmistolaisuuteen”, Halonen summaa.

Tasa-arvon ja hyvinvoinnin puutteita 70-luvulla

Aktiivisemmasta järjestäjän roolista jättäytyminen Vanhan valtauksessa oli kuitenkin Haloselle eduksi. Ilman sitä hän ei olisi päässyt vaikuttamaan Suomen ylioppilaskuntien liitossa (SYL), johon hänet otettiin 1970 tammikuussa sosiaalisihteeriksi. Työhaastattelussa kysyttiin, oliko Halonen ollut Vanhan valtaajana. ”Vastasin valehtelematta, että en ole ollut järjestämässä. Kerroin myös, etten ole minkään puolueen jäsen. Tämäkin piti silloin paikkansa. Jotkut olivat sellaisia vasemmistolaisia, joiden poliittisuus oli aika näkyvää. Epäilen vahvasti, että vakuutin valmiina juristina, jolla oli asianajokokemusta”, Halonen hymyilee.

SYL:ssä toimiessaan Halonen pyrki edistämään opiskelijoiden etuja eri tavoin, ja siinä sivussa alkoi hiljalleen kehittyä opintotukiajattelu. Pian Halosen aloittaessa uudessa pestissään SYL teki monen mielestä huvittavan kannanoton: opiskelu on työtä ja työstä täytyy maksaa palkkaa. Ajatuksen taustalla oli se, kuinka yhtäältä opiskelu on investointi tulevaisuuteen ja toisaalta vaatii rahallista tukea.  Jatkuvan työssäkäynnin ei tulisi olla pakollista opinnoista selvitäkseen. Toinen tärkeä uudistus tuohon aikaan oli YTHS:n ehkäisyneuvonta ja mielenterveyspalvelut, jotka saatiin läpi Halosen SYL:n edustajakautena. Maailma ei ole silti valmis. Mielenterveyspalvelut nousevat keskusteluun opiskelijapolitiikassa yhä uudelleen, tänäkin HYYn edustajistokautena.   

Vähemmistöjen vaikutus tuon ajan opiskelijapolitiikkaan kiinnostaa, ja kysynkin Haloselta, miten nämä asiat olivat esillä tuona aikana. ”Minulla ei ole mitään muistikuvaa siitä, että vähemmistöt olisivat olleet esillä. Seksuaalivähemmistöistä puhuttiin kuiskaamalla, muualta [ulkomailta] tulleita opiskelijoita oli muutamia stipendiaatteina yliopistolla. Naisliike, romanit, marraskuun liike ja rauhaliike eivät olleet kauhean suuria. Ylioppilaiden kansainvälinen apu [kehitysyhteistyöjärjestö] oli, ja se toimi vapaaehtoismaksulla”, Halonen luettelee.

Kysyttäessä sukupuolen vaikutuksista opiskelijapolitiikkaan Halonen vastaa suoralta kädeltä: ”Toki sukupuoli vaikutti! Kun katsoo SYL:n hallitusta tuolloin, siellä ei ollut yhtään naista. Sittemmin asia on toki muuttunut ja voidaan kysyä, olisiko siellä joku mieskin. Tällaiset asiat kuitenkin muuttuvat äkkiä. Jos siellä on kerran ollut naisia, se ei tarkoita, että siellä aina olisi naisia.” Halonen kertoo elävän esimerkin siitä, kuinka muutos ei aina ole muutos parempaan. SYL:n sosiaalisihteerinä toimiessaan hän oli järjestämässä University today -seminaaria entisessä Jugoslaviassa. Halonen oli houkuttelemassa Yhdistyneen arabitasavallan ihmisiä Jugoslaviaan, ja lähtenyt matkaan SYL:ltä saamansa kirjeen kanssa, yksin, päällään Marimekon minipituinen trikoomekko. ”Siellä vain kuljin ja sain yhteyden näihin ihmisiin, ilman mitään vaikeuksia! Eihän tämä nykyään olisi mahdollista”, Halonen toteaa. Myöhemmällä vierailullaan Halonen huomasi, että sukupuolten välinen tasa-arvo ei enää tuntunut yhtä vapaalta kuin aikaisemmin. Asiat eivät siis aina mene parempaan suuntaan, vaan ne voivat myös mennä huonompaan. ”Se on hyvä pitää mielessä”, Halonen huomauttaa jämäkästi.

”Asiat kuitenkin muuttuvat äkkiä. Jos siellä on kerran ollut naisia, se ei tarkoita, että siellä aina olisi naisia.”

HYY, aktiivinen vai passiivinen edunvalvoja?

Entä minkälaisia haasteita kohtaa HYYn tuore edustajisto ja opiskelijapolitiikka tänään? Kysyn Haloselta, kuinka hyvin HYY on toiminut hänen mielestään edunvalvojan tehtävissään. ”HYYllä on se etu, että he omistavat niin paljon. Tämä tasapainottaa joitakin opiskelijoiden hyvinvointiin liittyviä asioita, kuten ruokailua ja terveydenhuoltoa. YTHS on ollut erittäin hyvä keksintö, vaikkei kovin demokraattinen koko kansan kannalta. Nämä ovat kuitenkin vähentäneet niitä syitä, joiden vuoksi opiskelijoiden opintoputki voisi häiriintyä. Opiskelijapolitiikka on nykyään laajentunut akateemisen porukan ohi. Mielestäni HYY toimii hyvin, mutta oma mielipiteenihän ei ole ratkaiseva, vaan se, kuinka opiskelijat asian kokevat”, Halonen tarkentaa.

Halosen mielestä opiskelijapolitiikassa on kuitenkin parantamisen varaa joillakin osa-alueilla. Hän toivoo Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalta, että opiskelijapolitiikassa voitaisiin tehdä valtakunnallista profiilia yliopistojen ja ylioppilaskuntien kesken. Tällä voitaisiin lisätä näkyvyyttä eduskuntaan ja maan hallitukseen päin.  Halosen mielestä pienemmätkin yliopistot ansaitsevat näkyvyyttä, ja antaa esimerkkinä Lappeenrannan. ”Nehän ovat kauhean hyviä tässä kestävän kehityksen teknologiassa, ja usein on niin, että uudemmat yliopistot ovat joustavampia valitsemaan uusia opintoaloja, sillä heillä ei ole kilpailua samalla tavalla kuin Helsingissä ja Turussa.”

Bolognan prosessi ja muutosturbulenssi

Miten opiskelijapolitiikka sitten eroaa 60-70-luvusta? Vuonna 1999 käynnistettiin Bolognan prosessi, joka yhtenäistää korkeakouluopintoja Euroopassa tehden valtionrajojen ylittämisen helpommaksi. Vaikuttaako se ja perässä seuranneet jatkuvat muutokset sekä tiukennukset opiskelijoiden aktiivisuuteen? Halonen on hieman varovainen vastaamaan Bolognan prosessia koskeviin asioihin oltuaan Helsingin yliopiston hallituksen puheenjohtajana vain hieman yli vuoden, mutta avaa ajatuksiaan kuitenkin vähän. ”On tosiasia, että muualla aloitetaan yliopisto paljon aikaisemmin, suoritetaan nopeammin ja se on kaksijakoinen. Euroopassa on laajasti tämä Bolognan järjestelmä ja meidän pitäisi katsoa, miten voidaan olla siinä mukana siten, että se muistuttaa meille sopivista asioista. Esimerkiksi Harvardissa on kauhean pieniä opiskelijaryhmiä. Suhde professorin ja opiskelijan välillä on paljon yksilöllisempi, mutta siinä on sitten muita huonoja puolia, kuten esimerkiksi hinta. Meillä opiskelijat joutuvat pikkuisen taapertamaan omin voimin.” Asiat ovat kuitenkin muuttuneet Halosen mielestä parempaan. “60-luvulla sanottiin, että juristi tarvitsee hyvät peffalihakset ja kolme eri väristä kynää.” Opiskelijajäsenet yliopistohallituksessa ovat Halosen mukaan tämän vuoksi tärkeitä muutosten keskellä, koska he ovat opiskelijoiden edustajia. Opettajakunta on kuitenkin hänen mukaansa yhtä tärkeä, sillä he katsovat asiasta toista puolta.

Opiskeluun käytettävää aikaa halutaan jatkuvasti rajata ja opiskelijoita potkia ulos työelämään aina vain nopeammin. Halonen avaa yliopiston hallituksen ajattelua tähän ja siihen, miten se vaikuttaa opiskelijoiden aktiivisuuteen yliopistolla: ”Opiskelijat ovat sen ikäisiä, että pitäisi kasvaa ‘ihmiseksi’ ja sillekin pitäisi jättää aikaa, etteivät he vain lue. Kymmenestä opiskeluvuodesta voidaan mennä alaspäin, mutta siinäkin on rajansa. Jos ei lähde mihinkään, viisi vuotta riittää. Mutta jos haluaa tehdä vaihtovuoden tai olla työharjoittelussa, alkaa tehdä tiukkaa. On kuitenkin huomioitava, että meillä opiskelija saattaa hakea monta vuotta johonkin tiedekuntaan ja esimerkiksi Englannissa opiskelijat tulevat jo saman ikäisinä ulos tiedekunnasta. Kyllä siinä kansainvälisillä markkinoilla tutkijanpaikkoja hakiessa on pikkuisen vanha.”

”Opiskelijat ovat sen ikäisiä, että pitäisi kasvaa ”ihmiseksi.” Kymmenestä opiskeluvuodesta voidaan mennä alaspäin, mutta siinäkin on rajansa.”

Sitoutumiskammoiset nuoret kotoilijat

HYYn syksyn edustajistovaaleissa suurimman potin keräsi Sitoutumattoman vasemmiston (SitVas) ja HYYn Vihreiden muodostama vaalirengas Maailmanpyörä, mutta muuten oli nähtävillä poliittisesti sitoutumattomien puolueiden riveistä valittuja edustajia. Äänestysprosentti oli edelleen melko alhainen (33.26%), kuten on ollut pitkälti ennenkin. Opiskelijapolitiikassa, kuten muuallakin yhteiskunnassa, on nähtävissä polarisoitumista. Osa toimijoista on hyvin aktiivisia ja loput passiivisia. Halosen mielestä opiskelijoiden passiivisuus liittyy yleiseen pelkoon sitoutumista kohtaan. ”Opiskelijat harvoin kirjoittavat mitään sydänverellä. Useimmiten ihmiset ovat mukana projekteissa, mutta he hieman kammoksuvat pidempiaikaista sitoutumista. Mutta väittäisin, ettei sitä pidä mystifioida. Menkää naimisiin ja liittykää erilaisiin järjestöihin! Kummastakin pääsee eroon. Koska oli kyseessä sitten avioliitto tai puolue, ei sitä oikein tiedä etukäteen, onnistuuko vai ei.”

Nykyajan opiskelijat ja heidän aatteensa vaikuttavat tietysti siihen, millaista opiskelijapolitiikkaa tehdään. Halosen mukaan hänen näkemänsä hallituksen opiskelijaedustajat ovat aktiivisia ja realistisia, kun vertaa omaan nuoruuteen. Halosen oman ideologian vuoksi hän näkee vihervasemmistolaisten arvojen suosion lupaavana. ”Suomen yhteinen haaste tälle sukupolvelle on kestävä kehitys. Se edellyttää vihervasemmistoa, sillä pitää ymmärtää talouden lakeja, mutta siinä pitäisi olla mukana myöskin sosiaalinen puoli ja oikeudenmukaisuus.”

Vihervasemmistolaisuuden lisäksi nykypäivän nuorten kohdalla on nähtävissä toinenkin trendi. ”Nuoret ovat vähän enemmän kotoilijoita kuin minun sukupolveni. Teille on tärkeää myös henkilökohtainen elämä ja parisuhteet tai mahdolliset lapset. Itse uskon, että se tekee kestävämmän yhteiskunnan. Joskus omassa nuoruudessani kukaan ei sanonut työnantajalle, että en voi tehdä tätä, koska minulla on nämä perhevelvoitteet. Silloin ne vain hoidettiin jotenkin. En kannustaisi tällaiseen ajatteluun.”

Halonen lähettää lopuksi terveisiä opiskelijatoiminnassa sekä passiivisille että aktiivisille opiskelijoille. ”Pitäisikö opiskelijoiden osallistua opiskelijapolitiikkaan? Aina voi osallistua, mutta se on teidän oikeutenne ja vaikeutenne. Olkaa tehokkaita, mutta muistakaa, että on vain yksi elämä.”

Tekstiä on korjattu 21.3.2019 klo: 15:27. Kohta ”Huomautan, ettei HYY ollut esimerkiksi edunvalvojana paikalla HSL:n lippu-uudistuksen yhteydessä” vastauksineen on poistettu, sillä väite ei ole ollut tarpeeksi perusteellinen. Kirjoittaja pahoittelee virhettä.