TEKSTI: Henrik Peiponen
KUVITUS: Unsplash
Syyskapina, Kesäkapina ja Elokapina. Mitä kansalaistottelemattomuudesta keinona pitäisi filosofisesti tai strategisesti ajatella? Mikä on aktivismin rooli ilmastokriisin ratkaisemisessa ja pitäisikö meidän kaikkien kapinoida?
Suomalaisessa ilmastokeskustelussa Elokapina on ottanut viimeisen vuoden aikana kokoaan suuremman roolin, niin hyvässä kuin pahassakin. Liikkeen toimintatavoista voi olla montaa mieltä, mutta uskaltaisin väittää, että sen perussanoman kanssa suurin osa valtsikalaisista on samaa mieltä. Valtioiden, mukaan lukien Suomen, on tehtävä kaikkensa ilmastokriisin hidastamiseksi ja sen aiheuttaman inhimillisen kärsimyksen minimoimiseksi. Suomen valtio ei tätä kuitenkaan tällä hetkellä tee ja siksi sekä nuoret että vanhat istuvat eduskuntatalon eteen kadulle ja sanovat nykyiselle ilmastopolitiikalle kovaan ääneen ei.
Mitä mieltä Elokapinasta ja sen toimintatavoista pitäisi olla? Olen itse tähän kysymykseen vastaamisessa hieman jäävi, sillä olen ollut Elokapinan toiminnassa mukana viime keväästä asti. Kuten monille muillekin, myös minulle Elokapina tuli tietoisuuteen poliisin käytettyä paprikasumutetta mielenosoittajia kohtaan liikkeen viime vuonna järjestämässä mielenosoituksessa. Samoihin aikoihin olin lukenut David Wallace-Wellsin Asumiskelvoton maapallo: elämä lämpenemisen jälkeen (Random House 2019), jossa Wallace-Wells käy läpi mitä eri asteinen ilmaston lämpeneminen konkreettisesti tarkoittaa ihmisten elämille niin täällä pohjoisessa kuin etelässäkin. Kun hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n tänä kesänä julkaisemasta raportista alkoi talvella vuotaa tietoa siitä, miten 1.5 ℃ ollaan saavuttamassa mahdollisesti jo 10 vuodessa, saavutti motivaationi lähteä mukaan Elokapinan toimintaan kriittisen pisteen.
Vaikka jotkut voivat pitää Elokapinan vaatimuksia liian radikaaleina ovat ne minusta täysin perusteltuja. Vuonna 2019 yhteensä 11 000 tutkijaa ympäri maailman julisti ilmastohätätilan. Hiilineutraalisuus vuoteen 2025 mennessä tarkoittaa käytännössä samaa kuin se, mihin Suomi Pariisin ilmastosopimuksessa sitoutui. Kulutusperäisten päästöjen ottaminen huomioon Suomen hiilineutraalisuustavoitteessa on keskeistä, sillä Suomen ympäristökeskuksen mukaan ne ovat jopa 30 prosenttia suuremmat kuin tuotantoperusteiset päästöt, joihin viralliset valtiolliset päästölaskelmat perustuvat. Kansalaisfoorumi taas varmistaisi demokraattisen päätöksenteon ilmastotoimien toteuttamisessa. Välttämättömät ilmastotoimet on kuitenkin tehtävä jossain vaiheessa, joten niiden demokraattisuuden takaaminen on keskeistä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ilmastopolitiikan pitkäjänteisyyden kannalta.
“Kun ilmastokriisi ei ainakaan vielä kosketa jokaista suomalaista ja kansalaistottelemattomuuden paikasta demokratioissa on ainakin julkisen keskustelun perusteella vajavainen kuva, niin on ymmärrettävää, että Elokapinan toiminta aiheuttaa närkästystä. “
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että suhtautuisin Elokapinaan täysin varauksettomasti. Eettisesti koen Elokapinan toiminnan olevan oikein ja jopa välttämätöntä, mutta sen konkreettiset vaikutukset ovat mietityttäneet minua. Henkilökohtaisten keskustelujen sekä median perusteella tämä vaikuttaa olevan asia, joka mietityttää myös monia muitakin. Vaikka ilmastokriisin hillitseminen nähdään tavoittelemisen arvoisena, niin kansalaistottelemattomuus keinona herättää enemmän epäluuloa kuin luottamusta.
Tunnetusti suomalaiset ovat lainkuuliaista kansaa ja esimerkiksi Ylen vuonna 2014 teettämän kyselyn mukaan yli puolet suomalaisista nostavat lait oman moraalitajun yläpuolelle. Lain kunnioittamisen lisäksi tämä voi myös kertoa siitä, että suomalaiset kokevat lakien vastaavan omia moraalikäsityksiään, eikä tällöin lain vastustamiselle ole tarvetta. Jos elämässä on kaikki hyvin sekä materiaalisesti että juridisesti tarkasteltuna, niin tuskimpa lait tuntuvat epäoikeudenmukaisilta.
Suomessa myös oman historiamme tietämättömyys voi selittää osin vihareaktioita Elokapinaa kohtaan. Usein julkisessa keskustelussa vallitsee ajatus siitä, että Suomessa ihmisille on taattu yhtäläiset oikeudet rationaalisen konsensuspolitiikan kautta. Ei tarvitse kuitenkaan mennä kovin kauas historiaan nähdäkseen , että kansalaistottelemattomuus nostaa Suomessakin päätään. Esimerkiksi homoseksuaalisuuteen yllyttämisen laittomuutta vastustanut Seta – puheenjohtajanaan Tarja Halonen – järjesti vuonna 1981 aikansa suurimman homoseksuaalien oikeuksia vaatineen marssin, jossa avoimesti kannatettiin tuolloin rikolliseksi määriteltyä toimintaa.
Kun ilmastokriisi ei ainakaan vielä kosketa jokaista suomalaista ja kansalaistottelemattomuuden paikasta demokratioissa on ainakin julkisen keskustelun perusteella vajavainen kuva, niin on ymmärrettävää, että Elokapinan toiminta aiheuttaa närkästystä.
“Kansalaistottelemattomuudella vastustamme omaa osallisuuttamme tässä väkivaltaisessa järjestelmässä, jossa ostamme oman yltäkylläisen hyvinvointimme toisten ihmisten elinkelpoisella ympäristöllä.“
Kansalaistottelemattomuuden ymmärtäminen vaatii mielestäni astumista toisen ihmisen kokemusmaailmaan. Ilmastokriisin ratkaisemisen keskeinen motivaatio kumpuaa empatiasta niitä kohtaan, joiden tulevaisuuden sekä nykyisyyden globaalin pohjoisen jokapäiväinen elämä asettaa riskialttiiksi. Tuoreen Unicefin raportin mukaan jopa miljardi lasta on erittäin korkeassa vaarassa ilmastokriisin vuoksi. Kansalaistottelemattomuudella vastustamme omaa osallisuuttamme tässä väkivaltaisessa järjestelmässä, jossa ostamme oman yltäkylläisen hyvinvointimme toisten ihmisten elinkelpoisella ympäristöllä.
Elokapinan toiminta asettuu kansalaistottelemattomuuden pitkään perinteeseen, jonka käsitteellisti 1800-luvulta Yhdysvaltalainen Henry David Thoreau esseesään “On the duty of civil disobedience”. Thoreau vastusti orjuutta sekä Yhdysvaltojen ja Meksikon välistä sotaa päättämällä osoittaa epäluottamuksensa Yhdysvaltojen hallintoa kohtaan kansalaistottelemattomuuden muodossa. Hän jätti veronsa maksamatta, minkä seurauksena hän päätyi viettämään yönsä putkassa. Esseessään Thoreau esittää, että mikäli maan hallinto velvoittaa ihmiset noudattamaan epäoikeudenmukaisia lakeja, niin on ihmisen velvollisuus vastustaa näitä ja kärsiä siitä koituvat seuraukset.
“Elämäkerrassaan Martin Luther King Jr. kertoo kuinka Thoreau sai hänet uskomaan, että vääryyden vastustaminen on yhtälailla moraalinen velvollisuus kuin oikeudenmukaisuuden puolustaminen.”
Thoreaun esseestä muodostui kansalaistottelemattomuuden klassikko ja ehkä kuuluisimmat kansalaistottelemattomuuden harjoittajat Mahatma Gandhi ja Martin Luther King Jr. ovat kertoneet sen vaikuttaneen heidän toimintaansa. Elämäkerrassaan Martin Luther King Jr. kertoo kuinka Thoreau sai hänet uskomaan, että vääryyden vastustaminen on moraalinen velvollisuus siinä missä oikeudenmukaisuuden puolustaminen. Järjestelmän muuttaminen vaatii yhtälailla positiivisten uusien näkökulmien esiin tuontia kuin vanhojen asettamista huomion kohteeksi, “radikaaleinkin” keinoin.
Sinänsä lain ja moraalin suhteen tarkastelu on mielestäni osin turha pohdinnan aihe, sillä laki kehittyy aina suhteessa yhteiskunnassa ajallisesti ja paikallisesti vallitseviin moraalikäsityksiin. Tai ainakin näin olisi ideaalitilanteessa demokratiassa, jossa kaikki todella saisivat äänensä kuuluviin ja vaikuttamismahdollisuudet olisivat yhtäläiset. Tuskinpa kukaan kehtaa väittää, että muutaman vuoden välein järjestettävien vaalien kautta on tehokasta saada Suomen ilmastopolitiikka oikeudenmukaisille raiteille. Näin ei ole tehnyt nykyinenkään hallitus, jota on tituleerattu mahdollisesti ilmastomyönteisimmäksi koskaan.
“On myös mielestäni yhtä demokratian perusajatusta vastaan, että meidän toimintamme täällä määrää erityisesti globaalissa etelässä asuvien kohtalon”
On myös mielestäni yhtä demokratian perusajatusta vastaan, että meidän toimintamme täällä määrää erityisesti globaalissa etelässä asuvien kohtalon ilman, että heillä on ollut mitään tekemistä asian kanssa. Joidenkin arvioiden mukaan globaalin pohjoisen valtiot ovat tuottaneet jopa 92 prosenttia kaikista historiallisista päästöistä. Ilmastokriisin pahimmat seuraukset osuvat juuri niihin, jotka ovat suhteessa vähiten kasvihuonekaasuja ilmastoon päästäneet.
Onko Elokapinan toiminta sitten tehokasta vaikuttamista? Tätä kysymystä voidaan lähestyä mielestäni kahdesta keskeisestä empiirisestä näkökulmasta. Kansalaistottelemattomuus on ollut keskeisessä roolissa viimeisen parin sadan vuoden emansipatorisissa liikkeissä; suffragetit, Intian itsenäistymisliike, Yhdysvaltojen kansalaisoikeusliike ja Vietnamin sodasta kummunnut rauhanliike ovat kaikki onnistuneesti valjastaneet harkitun lainrikkomisen poliittisten tavoitteidensa ajamiseksi. Kansalaistottelemattomuuden toimivuudesta muutoksen saavuttamisessa vallitsee yhteiskuntatieteilijöiden piirissä suhteellisen laaja konsensus (ks. esim. The Cambridge Companion to Civil Disobedience).
Historialliset esimerkit eivät kuitenkaan takaa Elokapinan toiminnan vaikuttavuutta tässä ajallisessa ja paikallisessa kontekstissa. Samoin yhtäläisten ihmis- ja kansalaisoikeuksien suominen on kiistatta ilmastokriisin ratkaisemista yksinkertaisempi ongelma.
Suomessa perinteinen uutismedia onkin esittänyt Elokapinan olevan jopa ilmastoliikkeelle haitallinen toimija “radikaalien” keinojensa vuoksi. Esimerkiksi ennen Syyskapinan alkua sekä Helsingin Sanomat että Ilta-Sanomat julkaisivat pääkirjoitukset, joissa väitettiin Elokapinan polarisoivan julkista keskustelua ilmastonmuutoksen ympärillä.
Tuoretta tutkimusta juuri Elokapinan vaikutuksesta Suomessa ihmisten asenteisiin ei ole vielä saatavilla, mutta esimerkiksi ilmastoaktivismia Yhdysvalloissa tutkinut Dylan Budgen (2020) ei havainnut kansalaistottelemattomuuden tuottaneen negatiivista suhtautumista aktivismia kohtaan. Tämä päti myös lähtökohtaisesti negatiivisemmin ilmastoaktivismiin suhtautuneiden republikaanien parissa. Demokraattien kannattajissa kansalaistottelemattomuuden vaikutus taas oli positiivinen. Keskeiseksi jakolinjaksi muodostui puoluekannan lisäksi “usko” ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen, sillä vain tämän tieteellisen tosiasian kieltäjien joukossa aktivismilla oli negatiivisia vaikutuksia.
Keskustelu antroposeenisesta ilmastonmuutoksesta pitäisi kuitenkin olla jo läpikäyty eikä mielestäni ilmastoaktivismin tarvitsekaan pyrkiä käännyttämään ihmisiä, jotka eivät “usko” harvinaisen vankkaan tieteelliseen konsensukseen.
“Yhteiskunnallinen muutos vaatii monenlaisia toimijoita, joista Elokapina edustaa ehkä kärjekkäintä päätä. Tavalliselle ihmiselle se antaa kuitenkin kollektiivisen äänen, jota muut aktivismin muodot eivät ole pystyneet tarjoamaan. “
Tämä on tietenkin vain yksi tutkimus ja on mahdollista, että Elokapinan toiminnalla on Suomessa polarisoivampia vaikutuksia. On kuitenkin hyvä muistaa, että Elokapinan ei ole tarkoitus olla viestintätoimisto, joka pyrkii saamaan viestinsä mahdollisimman tehokkaasti perille jokaiselle mahdolliselle kuulijalle. Keskeistä on saada Suomen päättäjät tekemään ilmastopolitiikkaa, joka on sosiaalisesti, globaalisti sekä demokraattisesti oikeudenmukaista. Tämän paineen luomisessa kansalaistottelemattomuus on tehokas keino, kun sen moraalinen oikeutus on vankalla pohjalla. Vaikka tämä voi kuulostaa äkkiseltään epädemokraattiselta, niin on hyvä muistaa, että valtaosa suomalaisista pitää ilmastotoimia kiireellisinä ja ilmastonmuutosta aikamme keskeisimpänä uhkana.
Tarkoitukseni tällä tekstillä ei ole glorifioida kansalaistottelemattomuutta tai sen harjoittajia eikä esittää Elokapinan olevan ainoa ilmastoaktivismin kanava, johon ihmisen kannattaa käyttää aikaansa. Ilmastokriisin hillitseminen on kuitenkin aikamme suurin kysymys, jonka ratkaisemisessa jokaisen panos on tärkeä. Mielestäni meillä on myös siihen moraalinen velvollisuus yhtenä ilmastokriisistä vähiten kärsivän ja sitä eniten aiheuttavan maan kansalaisina. Suomen hiilibudjettia on 1.5 ℃ tavoitetta varten jäljellä enää muutama vuosi ja historialliset päästöt mukaan otettuna ei ollenkaan.
Tämä ei tarkoita, että kaikkien tarvitsisi tulla pidätetyiksi, jotta viesti menisi Suomen päättäjille perille. Yhteiskunnallinen muutos vaatii monenlaisia toimijoita, joista Elokapina edustaa ehkä kärjekkäintä päätä. Tavalliselle ihmiselle se antaa kuitenkin kollektiivisen äänen, jota muut aktivismin muodot eivät ole pystyneet tarjoamaan.
