Teksti: Amanda Alvesalo
Kuva: Elina Tuominen
Tutkaimen pakinoitsija pohtii tällä kertaa koronainformaatiotulvan synnyttämää ahdistusta.
Sanotaan se nyt ääneen: Eikö tämä koronatietotulva saisi jo riittää? Eikö maailmassa ole mitään muuta mielenkiintoista uutisoitavaa kuin meneillään oleva pandemia? Vastaus lienee kaiketi kyllä ja ei.
Aivan kuin kaikki muut uutisoinnin kannalta relevantit aiheet olisivat lopettaneet olemassaolonsa, tai sitten korona yksinkertaisesti vain liittyy kaikkeen tällä hetkellä. Vaikka koronatilanne ehtii muuttua niin Suomessa kuin koko maailmassa moneen kertaan tämän tekstin kirjoittamisen ja julkaisun välillä, en epäile, etteikö aihe olisi yhtä kuumaa kamaa vielä julkaisuhetkelläkin. Toisin sanoen valitettavan takuuvarma veto kirjoittajan suunnalta. Tilanne vain saattaa olla hyvin erilainen. Tällä hetkellä se on tämä: Hallitus on eristänyt Uudenmaan muusta Suomesta viime yönä. Ravintolat, kahvilat ja kuppilat menevät pian kiinni. Donald Trump on edelleen sitä mieltä, että amerikkalaiset palaavat takaisin töihin pääsiäiseen mennessä.
Jos ajankohtaisen informaation saanti on ensiluokkaisen tärkeää normaalioloissa, se on mittaamattoman arvokasta poikkeusoloissa. Me olemme yhteiskunta ja yhteiskunta olemme me. Jos yhteiskunta järkkyy, me järkymme. Ikäviä uutisia pahempaa olisi vain epätietoisuuden sietäminen. Sitä joudumme kestämään jo nyt aivan tarpeeksi.
Tästä huolimatta on kysyttävä, missä tulee vastaan raja, jolloin jatkuva informaatiotulva aiheuttaa tarpeettoman ähkyn antamatta enää mitään uutta? Länsimaalaisen ihmisen ongelma ei ole olemassaolevan tiedon puute, vaan se, ettei haluamaamme tietoa yksinkertaisesti ole olemassa. Yleinen epätietoisuus maailmassa on kouriintuntuvaa, eikä samojen toteamuksien lukeminen yksi toisensa jälkeen anna siihen helpotusta. Päinvastoin. On samantekevää, minkä laitteen avaa , ja sana korona hyppää silmille. Ajankohtaisuuteen keskittyvässä internetissä ei ole koronavapaata turvasatamaa. Vähempikin tekee hulluksi.
Kaikista medioista Youtube on pyrkinyt sensuroimaan aihetta. Sivusto ei halua, että sisällöntuottajat saavat mainostuloja videoista, jotka käsittelevät koronan kaltaista herkkää aihetta. Olisi hyvän mainostavan vastaista ansaita ison mittakaavan traagisella aiheella, johon liittyy muun muassa ihmishenkien menetyksiä. Käytännössä tämä johtaa sisällöntuottajien itsesensuuriin, ei videon poiston, vaan mainostulojen menetyksen pelossa.
Muilla sivustoilla tällaisia rajoituksia ei sitten oman tietoni mukaan olekaan. Tämä johtaa siihen, että jos ei sairastu itse tautiin, aiheuttaa uutisoinnin määrä muunlaisia oireita. Koronapositiivisuutta onkin kahdenlaista: Fyysistä ja henkistä. Itse olen saanut tartunnoista toistaiseksi vain jälkimmäisen, samoin kuin varmaankin suurin osa suomalaisista. Henkisen koronatartunnan diagnoosiin kuuluu, ettei aiheesta pääse eroon vaikka haluaisikin. Se myllää mielessä jättämättä sitä rauhaan kuin vain hetkittäin. Fyysisen koronan oireista päänsärky ja eriasteinen hengenahdistus eivät leviä vain kosketus- tai pisaratartuntana, vaan niitä on havaittavissa myös ennen kaikkea sähköisesti leviävässä henkisessä koronassa.
Henkisen koronan oireita voi lievittää keskittämällä huomionsa tiiviisti johonkin toiseen aiheeseen. Oma ratkaisuni oli perehtyä tomaattien kasvatukseen sisätiloissa. Vaikka lukijalla ei olisi aikomustakaan kasvattaa tomaatteja, suosittelen aiheeseen perehtymistä puhtaasti oireiden lievittämiseksi. Tässä muita hyviä aiheita, joista opittua tietoa voi hyödyntää myös karanteeriolosuhteissa:
Kuinka voittaa shakissa. Hyötynä saat vihdoin todistettua puolisollesi, että olet teistä se älykkäämpi osapuoli.
Miten koodata. Hyötynä mielenrauha, kun sinulla on b-suunnitelma, kuinka saada uusia töitä firman yt-neuvottelujen jälkeen.
Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä: Miten rakentaa aikuisenmahduttava tyynylinna. Hyötynä illuusio omasta tilasta henkilölle, joka kaipaa edes hetken rauhaa samassa taloudessa eläviltä ihmisiltä ja eläimiltä.
