Minimalismilla merkityksellisyyttä ja mielenrauhaa?

Vähemmän on enemmän. Minimalismin avulla yksilö voi vapautua pelosta, syyllisyydestä ja kulutuskulttuurista tehden tilaa kasvulle, tyytyväisyydelle, intohimolle ja vapaudelle. Minimalismin kautta löytyy onni. Näinkö yksinkertaista se on?

Teksti ja kuvat: Roosa Rantala

Julkaistu alun perin 22.12.2017

”Yhteiskunta tarjoaa ihmisille yhden muotin: materialistisen menestyjän, jonka tehtävänä on kuluttaa.” Näin ajattelee minimalistiseen elämäntapaan pyrkivä Antti, kolmikymppinen valtiotieteellisestä valmistunut hyvätuloinen mies. Antille minimalismi on luopumista. ”Kyse on henkisestä prosessista, jossa elämää tarkkaillaan ja kaikki turha poistetaan. Turha tavara, turhat uskomukset, turhat suhteet, turhat käsitykset itsestä sekä turhat yhteiskunnalliset viestit siitä mitä pitäisi olla ja miten pitäisi olla: mikä määrittää onnellisuuden ja menestyksen.”

Työelämätutkijat ja kauppatieteiden tohtorit Kirsi LaPointe ja Elina Henttonen ovat avanneet minimalismin sisältöä Valtaamo-blogissaan. Minimalismin ydin – tilan tekeminen itsearvoisen tärkeille asioille – linkittyy läheisesti myös LaPointen ja Henttosen pääasialliseen tutkimuskohteeseen, mielekkääseen työhön. Kun huomio siirretään pois lyhyen ajan mitattavista tavoitteissa, suorittamisessa ja saavutuksissa, raivataan tilaa keskittyä työn perimmäiseen tarkoitukseen. Tätä kautta työhön voi löytää myös mielekkyyttä.

Minimalismin keskiössä on siis yksinkertainen elämäntapa, mitä on korostettu myös erilaisissa uskonnollisissa ja hengellisissä suuntauksissa. Ponnistaen tästä historiasta minimalismin voi nähdä jatkumona muille länsimaista elämäntapaa ja kuluttamista vastustaville liikkeille, kuten simply living movement-, downshifting- ja degrowth-liikkeille. LaPointe täsmentää, että ”mielekkäässä työssä ja minimalismissa ei ole kyse vain itsensä toteuttamisesta vaan moraalisesta sitoutumisesta itseä suurempiin, merkityksellisiin päämääriin”.

Minimalismissa yksilö muuttaa niitä asioita, joita voi eli omaa elämäntyyliä ja työtä. Muutosprojektin edellytyksenä voi pitää jonkinasteista hyväosaisuutta. Yksilöllä on resursseja ja mahdollisuus ahdistua omasta ajankäytöstään ja kulutustottumuksistaan – tai kuten the Guardian-lehden artikkeli latasi minimalismista: another boring product wealthy people can buy. Tähän tiivistyy myös yksi minimalismia kohtaan esitetty kritiikki. Minimalismin voi valita vain, jos on mahdollisuus valita myös toisin. Luopumista voi harjoittaa vain, kun on ensin jotain mistä luopua.

Niukkuus kauppatavarana

Hieman paradoksaalisesti minimalismiin ja sen läheisiin liikkeisiin liittyy kaupallisuus. Lukuisat blogit, kirjat ja kurssit tarjoavat tarkempia selvityksiä ja ohjenuoria, kuinka tämä kokonaisvaltainen elämäntaparemontti tehdään, puhumattakaan laajasta valikoimasta minimalistisen estetiikan kriteerit täyttävistä tuotteista. Minimalismiin läheisesti liittyvä konmaritus on miljoonaluokan bisnes, ja Marie Kondon turhien tavaroiden luopumiseen ohjeistavaa KonMari-teosta on myyty Suomessakin pelkästään edellisen vuoden aikana yli 50 000 kappaletta.

Markkinoinnin ytimessä on ainakin taakan tunne. Ihminen tukahtuu ja ahdistuu tavaravuorensa alla eikä kuluttamisen kautta saavuteta onnea. Tavaroiden omistamiseen ja erityisesti niiden ”hallintaan” kuten siivoamiseen ja järjestelyyn menee aikaa, jonka voisi käyttää toisin. Toisin sanoen luodaan syyllisyysmarkkinat: ihminen on resurssituhlari, joka käyttää aikansa ja rahansa väärin. Tavarasta iloitseminen ei ole kestävää iloa, mutta tutustumalla minimalismiin ja siihen ohjeistaviin tuotteisiin voi päästä oikeille jäljille. Toisaalta esimerkiksi konmarituksessa tavarakeskeisyydestä ei päästä kovin pitkälle. Tavaroiden odotetaan tuovan iloa ja jos näin ei ole, turhat roinat kannetaan omista nurkista muiden riesaksi.

Minimalismista ratkaisuja maapallon megaongelmiin

Jos minimalismin tarkastelussa etenee tavaroihin kiinnittyvää pintatasoa pidemmälle, minimalismin syvätasoilta voi löytyä ratkaisuja suuriin, ihmiskunnan ja maapallon selviämisen kannalta olennaisiin ongelmiin. Kuluvan vuoden marraskuussa 15 000 tieteilijää antoivat ihmiskunnalle toisen varoituksen. Ihmiset ovat käynnistäneet kuudennen massasukupuuton aallon 540 miljoonan vuoden aikana, ja koko maapallon tulevaisuus on vaarassa, ellei väestönkasvua saada hidastumaan sekä maantieteellisesti ja väestölliset epätasaisesti jakautunutta materiaalien kulutusta vähennetä.

Sitran ja Demos Helsingin Seuraava erä -visiotyö hahmottelee edistystä yhteiskunnassa, jossa kasvu taittuu, työ muuttuu ja politiikka sumenee. Julkaisusarjaan liittyvä muistio Edistyksen Uusi Kytkentä maalaa kuvan tulevaisuudesta, jossa ympäristökuormitus ja hyvinvoinnin kasvu saadaan kytkettyä irti toisistaan. Ihmiskunnan selviämisen kannalta on välttämätöntä, että ilmastonmuutosta hillitään ja ekosysteemeihin kohdistuvaa kuormitusta vähennetään. Resurssit niukkenevat, tulevaisuus on epävarmaa ja demokratia sakkaa. Ei ole ihme, jos kaikki tämä ahdistaa.

Kohti mielenrauhaa ja tasapainoisuutta

Sisältääkö minimalismi siis lupauksen mielekkäästä elämästä kaiken epävarmuuden ja pahan olon keskellä? Ainakin se kyseenalaistaa vallitsevat yhteiskunnalliset käytännöt ja kulutuskulttuurin sekä haastaa henkilökohtaisella tasolla valitsemaan toisin. ”Se, että minimalisti kieltäytyy ostamasta ja kuluttamasta sokeasti tarkoittaa, että hän myös kieltäytyy ‘tottelemasta’”, sanoo Antti. Minimalismiin sisältyy siis myös jonkinlaista hiljaista anarkismia, toiseutta ja sivullisuutta sekä valtarakenteiden kyseenalaistamista. Tarpeeksi monen harjoittaessa samanlaista elämänfilosofiaa saattavat myös käytännöt ja kulttuurit muuttua sen sijaan, että minimalismi typistyisi yksittäisen ihmisen elämäntapaprojektiksi.

Mutta mitä sen jälkeen, kun elämä on kokonaisvaltaisesti siivottu? ”Tavaran karsiminen, kuluttamisen vähentäminen ja mielenrauhan vaaliminen ovat vain keinoja tärkeimpiin päämääriin kuten vapauden kasvattamiseen ja merkitykselliseen työhön”, LaPointe tiivistää. Samoilla linjoilla on myös Antti: ”Vähentämällä tavaroita etsin tilaa elämässäni ja toivon tilan ja kyseenalaistamisen kautta löytävän merkitystä. Siihen se kai loppujen lopuksi kiteytyy. Etsin yksinkertaisuutta, aitoutta ja ekologisuutta ja myös sitä siistiä minimalistista estetiikkaa.”

Kun tarpeettomat rönsyt on karsittu, jäljelle jää vain olennainen ja merkityksellinen kuten minimalismissa että sitä edeltävissä ajattelutavoissa on tähdennetty. Tärkeintä on merkityksellinen tekeminen, tarpeellinen määrä tavaraa ja ihmissuhteet. Mutta vaikka minimalismin keinoin pyrkisi ottamaan kaikki elämänalueet hallintaan, ihmisten kohdalla teoria saattaa kohdata haasteita ja mielenrauhan järkkymistä. Ihmissuhteita on vaikea luoda ja ylläpitää eikä niiden alkamiseen ja loppumiseen voi välttämättä vaikuttaa. Ja usein ne aiheuttavat suurinta onnea ja kipua.

Ehkäpä minimalismin lupaus onkin hieman vaatimattomampi. Sen avulla voi raivata tilaa merkityksellisimmille asioille ja tekemiselle, ja se voi edesauttaa pyrkimyksessä läsnäoloon ja aitoon vuorovaikutukseen – ehkä jopa onneen. Mutta se voi myös aiheuttaa epävarmuutta siitä, mihin lisääntynyt vapaa-aika ja vapaus tulisi käyttää, mikä itselle olisi merkityksellistä tekemistä ja kenen kanssa haluaisi aikaansa viettää. Minimalismi vaatineekin rohkeutta: onko yksilö valmis tarkastelemaan elämäänsä kriittisesti ja antautumaan aidolle ja avoimelle vuorovaikutukselle sekä ennen kaikkea kohtaamaan mahdollisen tyhjyyden, mitä ennen tavaralla ja tarkoituksettomalla suorittamisella täytti? Minimalismi voi auttaa pohtimaan, miten asiat ovat ja ennen kaikkea kysymään, voisivatko ne olla toisin. Tätä kautta elämäänsä voi löytää myös mielenrauhaa ja merkityksellisyyttä Ehkä samalla maapallo ja ihmiskunta pelastuvat.