Teksti: Emmi Vallittu

Kuva: Robert Seger

Pieni merenneito -musikaali ei herätä ajatuksia, mutta se ei haittaa. 

Helsingin kaupunginteatterin Pieni merenneito -suurmusikaali on kuin ysärijouluna lahjaksi saatu, pinkin ja turkoosin väreissä ilakoiva muovilelu, jota kelpaa nostalgisoida vielä 20 vuotta myöhemminkin. Musikaalin tarina ja estetiikka – Arielin simpukkabikinien liilasta väristä puhumattakaan – eivät eroa millään tavalla Disneyn vuoden 1989 elokuvaversiosta, jonka juonenkäänteet, laulut ja hahmot lienevät kaikille millenniaaleille tuttuja. Meren kuninkaan (Mikko Vihma) nuorin ja suloäänisin tytär Ariel (Sonja Pajunoja) kaipaa maan pinnalle, ihmisten maailmaan. Toteuttaakseen haaveensa ja saadakseen ihmisprinssinsä (Martti Manninen) hän on valmis myymään äänensä pahalle merinoidalle (Sanna Saarijärvi). 

Millaista uutta ajateltavaa musikaali voi siis tarjota valtsikalaiselle katsojalle? Ei juuri mitään. Se ei kuitenkaan haittaa: on jollain hyvin kierolla tavalla virkistävää, ettei musikaaliin ole pyritty änkeämään mitään ajankohtaista yhteiskunnallista kipukohtaa. Merten saastumiseenkin viitataan vain kerran. Mikromuovista viis, tuolla glittermerihevoset bailaavat näyttävässä rivissä!

Animaatioversion julkaisusta saakka Disney-adaptaatio on ymmärrettävästi herättänyt kritiikkiä aina Arielin epärealistisen kapeasta vyötäröstä Andersenin sadun turmelemiseen ja sen klassisen asetelman pönkittämiseen, jossa heteronormatiivinen rakkaus nähdään kaikkien hyvien tarinoiden päätepisteenä. Myös Ruskeat tytöt -verkkomedian Vy Tram on kirjoittanut kiinnostavasti Pieni merenneito -animaatiosta yhtenä esimerkkinä läntisistä, kolonialistisista merenneitomyytin representaatioista, joiden kautta siirtomaiden naisia eksotisoitiin ja erotisoitiin. 

Mikromuovista viis, tuolla glittermerihevoset bailaavat näyttävässä rivissä!

Musikaali on Helsingin kaupunginteatterille varma kassamagneetti. Pärsky-leivos maksaa väliajalla yhdeksän euroa, ja näytökset ovat olleet pitkälti loppuunmyytyjä. Oli tästä kaikesta mitä mieltä tahansa, ovat meren asukkien joukkokohtaukset ihmeellistä katsottavaa ja kuultavaa marraskuun riuduttamalle katsojalle. Musikaalia voikin suositella vahvasti kaikille ysäriestetiikan ja rauskujen ystäville. 

Pieni merenneito -musikaali Helsingin kaupunginteatterissa toukokuuhun 2020 saakka.