Teksti: Amanda Alvesalo
Kuvitus: Laura Kenttä

Amanda Alvesalo kirjoittaa totisen kevyesti aikamme polttavista aiheista – kansalaiset kuulolle!

Uusi vuosi on hyvä hetki reflektoida kulunutta vuotta ja miettiä sitä, mihin on vuodessa päästy. Nyt on kulunut vuosi koronamyllyn alkamisesta, joten ajanlaskumme alkaa luonnollisesti siitä. Vuosi sitten kirjoitin myös pakinan ”Minulla on henkinen koronatartunta”. Kirjoitin: ”Eikö tämä koronatietotulva saisi jo riittää? Eikö maailmassa ole mitään muuta mielenkiintoista uutisoitavaa kuin meneillään oleva pandemia?”

Vuosi eteenpäin ja esittämäni kysymykset saavat silmät pyörähtämään ympäri. Toivoa saa. Mitä vielä haluat? Lottovoiton ja vakituisen työpaikan alle kolmekymppisenä?

Maailma näyttää kovin samalta ja kovin erilaiselta. Samalta siinä, että korona-aalto numero X jyllää, osa ihmisistä noudattaa rajoituksia ja osa ei. Ihmiset haluavat epätoivoisesti uskoa rajoituksista vapaaseen kesään. Koronauutisointi ei ole kadonnut mihinkään, vaan se on ottanut vakipaikkansa sanomalehtien sivuilla säätiedotusten ja urheilu-uutisten lomassa. 

”Koronauutisointi ei ole kadonnut mihinkään, vaan se on ottanut vakipaikkansa sanomalehtien sivuilla säätiedotusten ja urheilu-uutisten lomassa.”

Erilaista viime vuoteen nähden on se, miten korona ja etenkin koronarajoitukset ovat muuttaneet yhteiskuntaa. Koronauutisointi on nykyisin itsestäänselvyys, ja sen kyseenalaistaminen tuntuu huvittavalta. Koronaan liittyvät lieveilmiöt ovatkin uusi normi. Entiseen elämään palaaminen ja rajoituksista poisopettelu tulee olemaan aikanaan taas uusi muutos. Tällä hetkellä kuvat aiempien vuosien yleisötapahtumista ja maskittomista ihmismassoista tuntuvat vielä täysin epätodellisilta.

Paljon muutakin on muuttunut. Yrityksiä on kaatunut ja ihmisiä joutunut vararikkoon. Toisaalta ihmiset ovat myös sopeutuneet rajoituksiin ja jatkuvaan käsidesillä läträämiseen. Etätyön normalisoituminen on luonut uusia työmahdollisuuksia ja maskikauppa on tehnyt uusia miljonäärejä. Valitettavasti negatiivista sanottavaa on huomattavasti enemmän kuin positiivista. Virus on korjannut satonsa teho-osastoilta ympäri maailmaa. Ihmiset ovat väsyneitä ja motivaatio hukassa. Virusmutantit milloin Englannista, milloin Etelä-Afrikasta, rapauttavat uskoa tilanteen hellittämisestä. On saatu takkiin, on opittu.

”On opittu, että lyhytaikaisessa kollektiivisessa kriisissä voidaan pääpolttoaineena käyttää ihmisten henkilökohtaisia voimavaroja, mutta tilanteen pitkittyessä vara-akku tulee tarjota korkeammalta taholta.”

On opittu, että lyhytaikaisessa kollektiivisessa kriisissä voidaan pääpolttoaineena käyttää ihmisten henkilökohtaisia voimavaroja, mutta tilanteen pitkittyessä vara-akku tulee tarjota korkeammalta taholta. Mistä ei vielä tiedetä, ovat rajoitustoimien lopulliset seuraukset ja avuntarpeen määrä tulevaisuudessa. Vasta useampien vuosien päästä näemme, mitä jälkeä korona-aika on saanut todellisuudessa tehtyä. Ihmisten sosiaalisen elämän rajoittamisen riskit tiedetään jo, mutta niiden pitkäaikaisvaikutuksia etenkin nuoreen sukupolveen ei. Lääke ei saisi aiheuttaa enemmän haittaa kuin itse sairaus. Tulee aika, jolloin nämä asiat punnitaan, ja se saattaa pahimmillaan olla erittäin rumaa katsottavaa.

Jo vuosi sitten rajoituksiin liittyvä mielipiteiden kirjo ja huoli niiden vaikutuksista oli valtava. Sanottakoon, että on helppo olla jotakin mieltä asiasta, josta ei ole aiempaa käytännön kokemusta. Jokainen saa luoda täysin oman mielikuvansa siitä, mihin mikäkin toimi johtaa. On helppo tokaista ”mitä minä sanoin” jos omat skenaariot toteutuvat. Moni on saattanut myös huomata, miten oma suhtautuminen rajoituksiin on muuttunut – allekirjoittanut mukaan lukien. Silloin on kaiketi parempi pysyä vain hiljaa.

Koronavuoden tilinpäätöksessä voidaan todeta, ettei konkurssia ole tullut. Saneeraukseen joutumisen mahdollisuutta pidetään edelleen silmällä. Seuraavan vuoden ensimmäiseen kvartaaliin lähdetään varovaisen toiveikkaasti.