Tajuntaa laajentavat aineet ovat vaarallisia ja johtavat käyttäjänsä inhimilliseen turmioon, jos yhdysvaltalaismedian narratiiveihin on uskominen. Uhkakuvat eivät kuitenkaan välttämättä vastaa käyttäjien omia kokemuksia. Helsingin yliopistossa opiskeleva Jouni koki psykedeelien avulla muutoksen maailmankuvassaan.

Teksti: Elisa Husu

Kuvitukset: Tuomas Heikkilä

Julkaistu alun perin 6.5.2017

Psykedeelit ovat erilaisia psykoaktiivisia aineita, joita yhdistää niiden tuottamat muutokset ihmisen havainnossa, aistien käsittelyssä, emootioissa ja monissa muissa kognitiivisissa prosesseissa. Englannin kielen termin ‘psychedelic’ alkuperä on kreikan kielessä, jossa psykhe viittaa mieleen ja delos kirkkaaseen tai näkyvään. Vaikka aineet ovat olleet ihmisten keskuudessa arkeologisten löytöjen mukaan eri muodoissaan noin 10 000 vuotta, valtiollisella tasolla tapahtuva säätely länsimaissa on irrottanut psykedeelit juuriltaan ja tehnyt niistä eräänlaisen modernin toteemin, johon kehotetaan suhtautua jopa pelonsekaisin tuntein.

Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa opiskeleva Jouni kiinnostui psykedeeleistä muutama vuosi sitten ja ensikosketuksen LSD:hen hän sai pari syksyä taaksepäin. LSD:n eli lysergihapon dietyyliamidin historia on nuori, kuten monien muiden psykedeeleiksi kutsuttujen aineiden. Albert Hofmann valmisti LSD:n psykiatristen sairauksien parantamiseen, mikä sai mittavaa huomiota 1950-luvun Yhdysvalloissa. Tutkimuksia LSD:stä julkaistiin runsaasti ja sen potentiaalisia hyötyjä tutkittiin muun muassa mielenterveysongelmien ja alkoholismin parantamisessa. Kun LSD levisi yleisempään käyttöön, tiedettiin siitä jo suhteellisen paljon. Se saavutti laajan käyttäjäkunnan, ja samalla kävi ilmi aineen vaikutusvalta ihmisten kokemusmaailmaan. Vuonna 1968 Yhdysvaltojen huumepoliisi (DEA) siirsi LSD:n ‘Schedule 1’ -luokkaan, johon kuuluvat kaikki vaaralliseksi luokitellut aineet. Mahdollisuus uusiin tutkimuksiin rajoitettiin käytännössä olemattomiin ja LSD:n käyttö liitettiin huumeiden vastaisessa propagandassa muun muassa käyttäjien itsemurhiin. Presidentti Lyndon B. Johnson julisti psykedeelien uhkaavan amerikkalaisen yhteiskunnan elinvoimaisuutta ja itsekunnioitusta.

Jounin henkilökohtainen suhtautuminen psykedeeleihin oli suhteellisen ennakkoluuloton. Jouni on käyttänyt muun muassa psilosybiinisieniä, MDMA:ta, DMT:tä ja LSD:tä, mutta kokee LSD:n erityiseksi, sillä sen vaikutuksen alaisena ihminen voi vaipua käsittelemään traumoja ja asioita, joita on vaikea kohdata jokapäiväisessä elämässä. LSD:tä, kuten lähes kaikkia muita psykedeelejä, käytetään lähinnä tajunnan laajentamiseen. LSD:n käytöstä on tullut Jounille henkisen hyvinvoinnin kasvattamisen väline.

Jouniin on vaikuttanut erityisesti eräs viimekesäinen matka Nuuksioon kahden ystävänsä kanssa. Heinäkuisena päivänä kaverit pakkasivat mukaansa teltan ja lähtivät metsään tarkoituksenaan irtautua arjesta ja käyttää LSD:tä. Perillä he asettuivat mäen päälle, josta oli näkymä lammen rannalle. Ympäristö oli hiljainen ja ilma tyyni.

Jouni tiesi LSD:stä jo enemmän kuin ystävänsä, jotka olivat hankkineet tietonsa internetin keskustelufoorumeilta, niin kutsutuista ‘trip reporteista’. Vain Jouni oli aiemmin käyttänyt LSD:tä. Aine kiehtoi häntä sen terapeuttisen arvon ymmärtämisen ja tutkimuksen näkökulmasta.

Laput maistuivat karvaalta, mikä johtuu niihin painetuista printeistä. Nautittuaan laput kolmikko lähti kävelemään lähiympäristöön. Jouni oli riisunut paitansa ja ystävykset kulkivat paljain jaloin Nuuksion tuorekangasmetsikössä. Vaikutukset alkoivat tuntua kolmen vartin jälkeen. He nauroivat, kun nousut alkoivat.

Tyypillisesti aineen vaikutuksen alaisena oloa ja sen kestoa kutsutaan matkaksi tai tripiksi, joka on kuitenkin Jounille epämääräinen käsite. Jouni ei koe kokemuksen olevan matka toiseen maailmaan tai rinnakkaistodellisuuteen. Psykedeelin vaikutuksen alaisena ihminen rakentaa samalla keholla ja samoilla aivoilla subjektiivista todellisuuttaan ympäröivästä objektiivisesta todellisuudesta. Psykedeelit siis muuttavat vain todellisuuden hahmottumistapaa aivoissa. Tämä suoritetaan tietoisesti manipuloimalla prosessia aineilla. Trippi-käsitteen suurin ongelma on Jounin mielestä kokemuksen mystifioituminen.

LSD:n on havaittu muuttavan merkityksellisyyden kokemusta, joka syntyy aineen reagoidessa serotoniini-2a-reseptoreiden kanssa. Ennen merkityksettömältä tuntuvat asiat saattavat saada uuden painoarvon LSD:n vaikutuksesta. Muuntuneet merkitykset voivat kestää 6-12 tuntia, mutta merkitykset saattavat jäädä elämään voimakkaina sen jälkeenkin.

Ystävykset laskeutuivat lammen rannalle ja kävelivät pienen poukaman päähän. Vedenpinta oli kuulas ja samettinen. He alkoivat kuulla kuin crescendon lailla voimistuvaa ääntä. Yhtäkkiä kolme vesilintua lensi lammen yli. Kuva näytti Jounille siltä, kuin lammen pinta olisi musta kanvaasi, jonka yläpuolella linnut liisivät. Intuitiivinen tunne assosioi lammen tumman pinnan Hollannin kulta-ajan taiteen mustaan. Jounille näky oli kuin Rembrandtin maalaus päivänvalossa.

Tavallisesti ihminen prosessoi kuvia aivojen takaosassa sijaitsevassa visuaalisessa korteksissa. LSD kuitenkin aktivoi monet aivojen osa-alueet, jotka alkavat osallistua kuvien muodostamiseen. Niin ollen aivojen itsenäiset verkostot, joilla on jokaisella oma erityisfunktionsa kuten liike, kuulo tai näkö, ikään kuin yhtenevät. Aivot integroituvat uudella tavalla.

Alun perin kokemukseen oli tarkoitus tuoda mukaan MDMA eli ekstaasi, jotta ystävät voisivat toteuttaa candy flipin. Termi tarkoittaa hyvänolontunnetta tuottavan ekstaasin ja lisäpotkua antavan LSD:n yhteisvaikutusta. Jouni tiesi MDMA:n usein rauhoittavan kokemusta yhdessä LSD:n kanssa, sillä intensiivinen ajatuksenkulku saattaa aiheuttaa kokijassaan levottomuutta. Ystävät palasivat teltalle hakemaan ekstaasia ja lähtivät sen jälkeen takaisin metsään.

He samoilivat kesäisessä luonnossa ihastuksissaan, kun värien ja muotojen kokeminen voimistui. Lopulta ystävykset päätyivät kiviselle niemelle. Aurinko oli alkanut laskea ja taivas oli vaaleanpunainen. Istuessaan kalliolle he kaikki kokivat yhtä aikaa taivaan aukeavan. Jouni tarkoittaa tällä olotilan rauhoittumista, jota hän kutsuu oikeanlaisella ”päätuntumalla.” Rakkaudentunne täytti kehon ja ystävykset alkoivat keskustelemaan intensiivisesti elämän syvistä asioista, kuten haaveista ja niiden tiellä olevista esteistä.

Ihmisen aivot jaottuvat ja rajoittuvat kehityksen hidastuessa ja aikuisuuteen siirryttäessä. Ajattelusta tulee toisaalta keskittyneempää, mutta usein myös jäykkää. LSD:n avulla kokija voi palata eräänlaiselle lapsuusasteelle, jossa yksilö on vapaampi ja rajoittamattomampi. Lapsen mieli on yleensä vahvan emotionaalinen ja mielikuvituksellinen.

Jouni syventyi kuuntelemaan ystäviään, jotka puhuivat juuri niistä asioista, joista ihmisten tulisi uskaltaa puhua enemmän. Hän jätti ystävänsä keskustelemaan ja nousi sanoen palaavansa kohta takaisin. Sitten Jouni juoksi. Juoksi sisään metsään yksinäisyyteen, vaikka ei ollutkaan yksin. Juokseminen tuntui helpolta, vaikka hän matkasi paljain jaloin.

Hetken kuluttua Jouni päätyi jyrkän kallion luo. Hän tunsi itsensä estottomaksi sen rinnalla. Jouni jatkoi juoksemista ja kiipesi kallionseinämän ketterästi ylös. Hän koki itsensä eläimeksi, irtonaisena sosiaalisesta kontekstista ja yhteiskunnasta, lähes alastomana metsän keskellä. Jouni hengitti syvään ja tunsi keuhkojensa olevan suuremmat kuin koskaan. Hengenveto tuntui olevan samaa henkeä, jota puut hengittivät. Kokemus on tuttu zen-buddhalaisuudesta, jossa sisäinen ja ulkoinen buddhaluonto yhdistyvät hengityksen kautta. Kokija yhdentyy luonnon kanssa ja hänen oma sisäinen maailmansa ei ole irrallaan ulkopuolisesta.

Aine aiheuttaa joskus egon hajaantumisen, jossa normaali ymmärrys minästä katoaa ja korvautuu uudenlaisella yhdentymisen tunteella muiden ja luonnollisen maailman kanssa. Tämä saattaa selittyä toisten aivoalueiden välisen interaktion vähenemisellä ja toisaalta toisten aivoalueiden, kuten ylemmän aivokuoren ja talamuksen, lisääntyneellä vuorovaikutuksella.

Ajantaju hävisi kallion kielekkeellä. Jouni ei edelleenkään tiedä, kuinka kauan hän seisoi metsässä yksin, eikä pysty myöskään kuvailemaan tuntemuksiaan tyhjentävästi. Kielellinen ilmaisu ei tunnu riittävän psykedeelisistä kokemuksista kertomiseen. Englantilainen kirjailija Aldous Huxley on kuvannut olotilaa seuraavasti: ”This is how one ought to see, how things really are.”

LSD:n vaikutuksiin kuuluu usein ajan ja paikan transsendenttiyden kokeminen. Tällöin kokijan valtaa tunne siitä, että aika vääristyy tai katoaa. Tunteet muuntuneesta tilasta, jolloin kokija kuvailee ymmärtävänsä ikuisuuden, on myös yleinen.

Jouni palasi ystäviensä luokse ja he istuivat pitkän aikaa taivaanrantaa katsellen. Lopulta he havahtuivat siihen, kun aurinko oli laskenut kokonaan. Lämpö oli poissa ja kylmyys alkoi hivellä paljaita vartaloita. Kenelläkään ei ollut taskulamppua, mutta he lähtivät vaistojensa varassa kulkemaan metsän läpi kohti telttaa. He olivat tulomatkalla ylittäneet puron ja pystyivät nyt kuulemaan sen solinan yön laskeutuessa. Jouni muistaa vieläkin vihreän kiiltomadon, joka säteili luonnon syleilyssä hohtamalla satumaista valoaan matkaa käyville.

Psykedeelit ovat rakentaneet Jounin identiteettiä uudelleen. Hän kokee olevansa itsenäisempi ja elää tasapainoisempaa elämää kuin ennen. Vaikeat ihmissuhteet, jotka ovat jättäneet hänet menneisyydessä tietämättömyyden ja surun valtaan, ovat nyt osa kokemuksien kaarta. Jouni mieltää itsensä empaattisemmaksi, vaikka näkee muuttuneen luontonsa esimerkiksi tavassa suhtautua kiintymykseen. Psykedeelit ovat vapauttaneet hänet ajattelemaan asioita vahvan rationaalisuuden kautta.

Mielentilan muutos näkyy myös konkreettisissa elämäntavoissa. Kokemuksien jälkeen ristiriidat omassa etiikassa nousivat räikeämmin esille. Jouni jätti eläinkunnan tuotteet ravinnostaan ja lopetti sanojensa mukaan tupakoinnin seinään. Tupakka oli palanut lähemmäs kaksitoista vuotta.

Syvempi itsetutkiskelu ei ole kuitenkaan kääntänyt häntä sisäänpäin – pikemminkin päinvastoin. Hän sanoo kokevansa muut ympärillään merkityksellisimpinä kuin aikaisemmin. Ihmiset ovat eräällä tavalla häntä lähempänä, kun esimerkiksi yhteiskunnan rakenteet tuntuvat läpinäkyvämmiltä kuin aikaisemmin. Psykedeelien tuottamat kokemukset tuovat Jounille yhteiskunnallisen velvollisuuden tunteen. Tämä tunne ajaa häntä eteenpäin omassa tutkimuksessaan.

Jouni haluaa muuttaa sen, miten psykedeelejä käsitellään mystisinä ja jopa uhkaavina tekijöinä ihmisyksilön elämää tarkastellessa. Se näkemys ei vastaa hänen kokemuksiaan terapeuttisista, käänteentekevistä hetkistä, joita hän on elänyt ja jakanut lähipiirilleen.

 

Jounin nimi on muutettu.