Esikoiskirjailija, toimittaja, televarainhankkija ja Helsingin Sanomien kolumnisti. Sisko Savonlahti ei pelkää esittää valtavirtaa vastustavia mielipiteitä. Hän rikkoo normeja sosiaalisessa mediassa ja kirjassaan kertomalla pahoinvoinnista preesensissä.

Teksti: Essi Kemppainen

Kuvat: Olli Puumalainen

Syyskuussa julkaistusta esikoiskirjasta Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu on otettu jo kolmas painos. Kirjan päähenkilö, kolmekymppinen helsinkiläisnainen, tukeutuu läheisiinsä ja tuskailee elämäänsä. Poikaystävä on jättänyt ja työnhaku takkuaa. Kirja nappaa lukijan mukaansa päähenkilön sisäisen maailman kuvauksella.

Helsingin Sanomien kolumneissaan (17.10. ja 14.11.2018) Savonlahti kritisoi suomalaisen kulttuurin vaateita: yksin pärjäämisen ideaalia ja ylisuorittajien ihannointia. Kirjamessujen hulinoista toipunut kirjailija kertoo nyt Tutkaimelle ajatuksiaan kirjoittamisesta, sosiaalisesta mediasta ja yhteiskunnan ihanteista.

Aikalaiskuvan luoja ja normien kyseenalaistaja

Kirjalle on annettu aikalaiskuvan titteli, vaikkei se ollut Savonlahden tähtäimessä. Hän kuitenkin toteaa, että henkilökohtainen on poliittista, ja tarina on kirjoitettu tosielämän inspiroimana. “Ulkopuolisuus voi tässä ajassa korostua helpommin kuin aikaisemmin, kenties. Ehkä normit ovat voimakkaasti näkyvillä, kuten tavat elää ja pitää hauskaa.” Omaa elämää representoidaan sosiaalisessa mediassa, ja Savonlahti myöntää pohtivansa, kuinka paljon ihmiset tekevät asioita vain sen takia, että esimerkit ovat näyttäneet, että niin tehdään: granolaa syödään hotellissa New Yorkissa ja siitä otetaan kuva Instagramiin. “Nauttiiko ihminen oikeasti siitä kaikkein eniten, vai onko se sitä, että tällainen ideaali on miljoona kertaa nähty jossain kuvastossa? Esimerkkien kautta annettujen ihanteiden vaikutuksen alla voi olla vaikeaa keksiä asioita, joista juuri itse nauttii. Onnentunteen löytäminen voi tulla kalliiksi, jos sen on oltava brunsseja tietyissä kalliissa paikoissa niin sanottujen ystävien kesken”, Savonlahti kuvailee.

Savonlahti saattaa kertoa ahdistuksen tunteesta tai kuvata mielialalääkkeen syömisen Instagram-storyyn. Kirjoittamattomien somenormien rikkomisella voi saada huomiota, mutta sillä on myös erityinen merkitys satunnaisille seuraajille: “Usein joku laittaa viestiä ja kyselee terapiasta. On surullista, jos olen jollekin ainoa ihminen, jonka kanssa voi puhua siitä, kannattaisiko mennä terapiaan. Tietysti on myös mahtavaa, että voin auttaa.” Hän ei pidä sosiaalisessa mediassa itkeskelyään poikkeuksellisena. “Ei se ole rohkeaa tai erikoista. Se on musta vaan todella tylsää, jos kaikki laittavat samanlaisia kuvia. Sosiaalinen media on siitä ihana, että jos on vapaa siitä stressistä, että mitä muut tästä ajattelee, niin sinne voi periaatteessa laittaa kaikennäköistä ja katsoa, kuinka ihmiset reagoivat. Ei sosiaalinen media kuvasta kuitenkaan täysin juuri senhetkisiä tunteitani: postaan jotain, mikä naurattaa tai puhuttelee.”

”Onnentunteen löytäminen voi tulla kalliiksi, jos sen on oltava brunsseja tietyissä kalliissa paikoissa niin sanottujen ystävien kesken.”

Kirjailija kertoo itse seuraavansa enimmäkseen kavereitaan ja tuttujaan. “Huomasin, että oma käsitykseni itsestäni oli selkeästi vääristynyt, kun seurasin paljon parikymppisiä Instagram-julkkiksia.” Hän tunsi itsensä vanhaksi peiliin katsoessaan ja tajusi, ettei ole samassa veneessä seuraamiensa parikymppisten Instagram-julkkisten kanssa, vaikka heidän elämäänsä melko lähelle sosiaalisessa mediassa pääseekin. “Tein tietoisen päätöksen poistamalla näitä tilejä feedistäni.”   

Kirjailijalla on tarve kertoa asioista, joista hän ei ole kauhean ylpeä. Toisinaan on terapeuttista nauraa itselle. Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu on myös kuvaus asioista, jotka koskettavat monen elämää, mutta vilisevät mediassa usein kasvottomina ilmiöinä: työttömyydestä, erosta ja terapiasta. Savonlahti kiittää kustannustoimittajaansa siitä, ettei hän asettanut rajoja sille, millainen kirjasta täytyisi tulla.

Menestyseetos ja selviytymistarinat

Savonlahden kirja ei ole juonivetoinen. Hän halusi kirjoittaa kirjan, joka kertoo tästä elämästä. “On ihan tervettä, että kerrotaan ja luetaan myös siitä, että voi mennä huonommin eikä pelkästään siitä, kuinka kaikki päättyy lopulta taianomaisesti hyvin. Tietysti jos lukukokemukselta haluaa todellisuuden pakoa, voi olla nihkeää lukea tätä kirjaa”, Savonlahti tuumii.

Kirjailija kritisoi sitä, että pahoinvointi on aina imperfektissä. “Halusin kirjoittaa minähahmon, joka voi huonosti nyt. Lukija, jolla on samanlainen olo, saa lohtua nyt. Selviytymistarinoita saa lukea usein, mutta faktahan on se, että kaikki eivät selviä”, Savonlahti toteaa ja jatkaa kyseenalaistamalla naistenlehtien avautumistarinat: “Aina ollaan selvitty jo, esimerkiksi burnoutista. Vasta jälkeenpäin kerrotaan, että kyllä muuten oli raskasta, mutta nyt on hyvä olla. Usein samat henkilöt ovat sellaisia, että kun on raskasta niin ollaan vaan, että ‘joo hyvin menee’.” Savonlahti kertoo tämän herättävän kyynisyyttä: voiko ketään enää uskoa?

“Joka ilta mennessäni nukkumaan toivoin, että seuraavana aamuna heräisin virkeänä ja voisin paremmin, mutta joka aamu oli pettymys: en ollut parantunut yön aikana ja edessäni oli jälleen uusi päivä, jonka läpi piti raahustaa. Noustuani sängystä olin kuin robotti. Kun olin keittänyt aamukahvit, käynyt suihkussa, pukeutunut ja meikannut ryhtyäkseni ‘hommiin’, aloin odottaa, että olisi ilta. Elin omassa maailmassani samaan aikaan kun toiset menivät töihin, söivät lounasta, rekisteröivät parisuhteensa, saivat lapsia, opettivat taaperoitaan puhumaan, kävivät uusissa baareissa ja kirjoittivat pitkiä Facebook-statuksia, joissa kertoivat, mitä ajatuksia mikäkin ilmiö heissä herätti.” (Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu, s. 80)

Saa olla vähän pihalla eikä tarvitse olla kaikkitietävä

Palautteen lukeminen omasta tekeleestä on ollut raskasta, mutta silti huonokin palaute kiinnostaa. “Kuuluu asiaan, että kaikki eivät kirjaani rakasta, ja kauheintahan olisi, jos kaikille olisi ihan sama. Kun jotkut tykkäävät, niin jotkut eivät tykkää. Olen saanut paljon hyvää palautetta, mutta siltikin olen tosi hajalla negatiivisesta palautteesta. En tiedä, voiko siihen tottua”, Savonlahti pohtii. Kritiikit menevät tunteisiin, ja se on toisinaan raskasta. Savonlahden mielestä romaanin hahmojen ei tarvitse olla kaikkitietäviä tai viisaita. Saa olla vähän pihalla, ja se voi olla myös hauskaa. “Kertoo jotain meidän ajasta, että ihmiset eivät tunne sympatiaa sellaista päähenkilöä kohtaan, joka voi huonosti eikä saa elämäänsä kuntoon.”

”Kuuluu asiaan, että kaikki eivät kirjaani rakasta, ja kauheintahan olisi, jos kaikille olisi ihan sama.”

Savonlahti myöntää elämänsä muuttuneen kirjan julkaisun myötä monellakin tapaa. Erityisesti oma fiilis itsestä on muuttunut. “En koko ajan syyllistä itseäni kaikesta. Aikaisemmin saatoin ajatella, etten ansaitse jotain, mutta nyt oikeutan helpommin asioita itselleni. Ennen minulla oli voimakkaampi luuseri-identiteetti.” Oli paljon asioita, joita Savonlahti ei ollut saanut, vaikka oli halunnut. Tavallaan minäkuva on muovautunut erilaiseksi kirjailijana. “Mutta ei se poista sitä, ettenkö edelleen joskus ajattelisi, etten osaa mitään”, Savonlahti lisää häpeilemättä.

Savonlahden mielestä kirjoittamalla voi ehdottomasti muuttaa maailmaa. Se onkin merkittävin syy sille, miksi hän kirjoittaa. Savonlahden yksinkertainen ohje on kirjoittaa siitä, mitä haluaa sanoa. Tärkeää on kirjoittaa myös mahdollisimman usein, mahdollisimman paljon ja jatkaa huonoista päivistä huolimatta. Kustannustoimittajasta on kirjoittamisprosesissa tietysti iso apu. Savonlahti painottaa, että takaiskuista ei kannata lannistua: “Ihmiset sanovat niin ihmeellisiä asioita ymmärtämättä, miten tärkeä jonkun oma juttu on. Kannattaa valita ketä kuuntelee silloin, kun tarvitsee kannustusta. Toisen sanominen ei välttämättä kerro mitään itsestä.“

Kuka?

Sisko Savonlahti on 36-vuotias helsinkiläinen kirjailija

Ollut ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi

Esikoiskirja Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu julkaistu syyskuussa 2018