Juhlapuheissa viitataan usein eurooppalaisiin ja Euroopan unionin arvoihin. Tänä päivänä meidän on tunnustettava tosiasia, että yksi näistä perusarvoista, demokratia, on kriisissä. Elämme ajassa, jossa polarisaatio ja poliittinen levottomuus sekä jatkuvasti muuttuvat turvallisuusuhat aiheuttavat epävakautta ja asettavat perusarvomme uudelleen punnittaviksi. Demokratia mekanismina yhteisen hyvän puolesta yhteiskunnan eri ryhmien välillä on paineen alla. Tämä herättää kysymään, kestääkö Eurooppa?

Demokratian edut ovat kiistattomia. Tarkasteltaessa historiallisesti ihmisoikeuksien kehitystä, vähemmistöjen oikeuksia, tasa-arvoa ja rauhaa ovat demokraattiset valtiot onnistuneet näiden edistämisessä ja säilyttämisessä huomattavasti autokratioita paremmin. Demokratioissa köyhyys on vähäisempää, koulutustaso ja eliniänodote korkeampia. Demokraattinen päätöksenteko on toki usein hitaampaa kuin autokraattisessa järjestelmässä ja vaikka yhteiskunnalliseen päätöksentekoon osallistuminen ja vaikuttaminen ovat demokratian peruslähtökohtia, kokevat ihmiset omat vaikutusmahdollisuutensa usein vähäisiksi.

Euroopan unionin möyriessä kriisistä toiseen ja uudistumisen tapahtuessa lähes ainoastaan niiden kautta, moni on alkanut epäröidä entisestään sen kykyä tuoda lisäarvoa kansallisen päätöksenteon ohelle. Kysymys on kiistämättä myös vallanjaosta kansallisvaltioiden ja EU-tason välillä, mutta niin ikään käymättä jääneestä keskustelusta siitä, mitä kansalaiset unionilta todellisuudessa haluavat. Miten unioni voisi vastata paremmin maailmanlaajuisiin haasteisiin? Ovatko euro- ja vapaan liikkuvuuden alueet rakennettu niin, että ne tuottavat jäsenmailleen lisäarvoa ja niihin kannattaa liittyä jatkossakin mukaan? Miten EU:n budjetilla pystytään vastaamaan vaikuttavasti eri politiikka-alojen tarpeisiin ja miten valikoidaan ne alat, joihin unionin kansalaisten yhteisiä varoja halutaan käyttää? Entä miten vastaamme muuttuneisiin turvallisuusuhkiin ja samalla varmistamme vakauden rajoillamme?

”Me eurooppalaiset olemme ainoita, jotka voivat ratkaista tulevaisuuden länsimaisen demokratian hyväksi.”

Ääriliikkeiden, populismin, protektionismin ja turvallisuuspoliittisen epävakauden varmin kylvämisalusta taputellaan eriarvoistumisella ja epävarmuudella tulevaisuudesta. Euroopan on korkea aika katsoa peiliin ja palata niiden peruskysymysten äärelle, joiden pohjalle Euroopan unioni sotien jälkeen perustettiin.

Suomessa tähän avautuu selkeä ikkuna ensi keväänä, kun maassamme käydään kahdet Euroopan unionin kannalta merkittävät vaalit: eduskunta- ja eurovaalit. Suomella on Eurooppa-neuvostossa yhtä monta ääntä kuin Ranskalla ja Saksalla. Tätä ääntä käyttää pääministerimme niin kokouksien aikana kuin niiden välillä. Se ääni on sitä painavampi, mitä merkittävämmällä sisällöllä ja selkeämmällä suunnalla sitä käytetään. Eduskuntavaalit ovatkin mitä suurimmassa määrin myös EU-vaalit, europarlamenttivaaleista puhumattakaan.

Demokratia on arvo, jota ei voi ottaa annettuna eikä pitää itsestäänselvyytenä. Erilaisista lähtökohdista ja näkemyksistä huolimatta yhtenäisyyden rakentaminen on aina ollut eurooppalaisen demokratian kulmakivi, jota meidän tulee puolustaa ja vahvistaa. Vakaan ja mahdollistavan huomisen rakentaminen vaatii vahvan perustan, jolta ammentaa sekä halua ymmärtää, kuunnella ja käydä avointa keskustelua yhä pirstaloituvamman tiedon maailmassa. Me eurooppalaiset olemme ainoita, jotka voivat ratkaista tulevaisuuden länsimaisen demokratian hyväksi.

Aura Salla työskentelee Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin erityisneuvonantajatiimissä. Koulutukseltaan hän on valtiotieteiden maisteri.