Teksti: Mari Leivo

Kuva: Elina Nyholm

Sosiaalisen median, tuttavallisemmin somen, murroksella on merkittävä vaikutus vuorovaikutukseen. Digitalisaatio ja ylitsepursuava teknologia vaikuttaa arkeemme lähes kaikilla elämän osa-alueilla. On miltei mahdottomuus kieltäytyä sosiaalisesta mediasta kokonaisuudessaan, eivätkä lukuisat yhteydenpito- ja deittisovellukset tuo tilanteeseen helpotusta. 

Vuorovaikutus on muotoutunut erilaiseksi sosiaalisen median aallon ja nykypäivän digitalisaation myötä. Ihmiset käyttävät päivittäin lukemattomia tunteja selaten läpi kaikkien somekanavien päivitykset ja etusivut, unohtamatta tyhjänpäiväisiä Tinder-keskusteluja. Ylen taloustutkimuksen (2018) mukaan edellisenä vuonna seitsemästä sosiaalisen median kirjavan joukon palvelusta käytetyimmäksi nousi pikaviestinpalvelu Whatsapp ja tätä seurasi hyvänä kakkosena Facebook. Vuorovaikutus on pitkälti somen välittämää ja sen moninaiset vaikutukset on hyvä tiedostaa.

“Sosiaalinen vertailu helpottuu, kun sitä on mahdollista tehdä paikasta ja ajasta riippumattomasti kapula kourassa”

Viime aikoina pinnalle on noussut pärjäämisen ja itsensä jalustalle nostamisen buumi – etenkin hyvänä ihmisenä. Lahjoitetaan milloin minnekin, autetaan ja kehutaan työkaveria, kaikesta tietenkin päivittämällä someen. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että päivittäin tällaisten lukuisten itsekehuskelupostausten lukeminen saa helposti aikaan riittämättömyyden, huonommuuden tai alemmuuden tunteita sekä tyytymättömyyttä itseensä. Mitä hyvinvointiin tulee, on miltei mahdotonta olla kokematta sosiaalisesta mediasta kumpuavia paineita ja ajoittaista alemmuuden tunnetta. Kun objektiivista tietoa ei ole, ihminen helposti turvautuu sosiaaliseen vertailuun. Siinä yksilö haluaa rakentaa sosiaalista todellisuutta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja löytää arvostuksille, asenteille sekä tiedolle mahdolliset normit. Sosiaalinen vertailu helpottuu, kun sitä on mahdollista tehdä paikasta ja ajasta riippumattomasti kapula kourassa. Some edesauttaa tätä vertailua, mutta samalla se luo paineita ja ahdistusta. Muiden tekemisistä on mahdollista pysyä ajan tasalla lähestulkoon reaaliajassa ja oma elämä voi ajoittain tuntua tylsältä.

Teknologiavälitteisessä vuorovaikutuksessa pätee periaatteessa samat säännönmukaisuudet, jotka ohjaavat kasvokkaista vuorovaikutusta. Äänensävyä pyritään korvaamaan hymiöillä, joilla täydennetään puuttuvaa reaaliaikaisen vuorovaikutuksen tuomaa lisäinformaatiota. Toisen emootioiden tunnistaminen voi kuitenkin hankaloitua teknologiavälitteisessä vuorovaikutuksessa. Kasvotusten oikeassa elämässä käydyt keskustelut ovat ensisijainen keino ylläpitää ihmissuhteita. Silloin tulee aidosti kohdatuksi ilmeineen ja eleineen kaikkineen. Kansainvälisesti suosituissa pikaviestinpalveluissa kommunikoidessa on täysi mahdottomuus tietää, millä fiiliksellä keskustelukumppani on; hymiöt eivät kerro koko totuutta.

Somessa roikkumisen attribuointi eli toiminnan selitys linkittyy vahvasti koettuun sosiaaliseen paineeseen; kaikki päivittävät sosiaaliseen mediaan jatkuvasti, joten minunkin täytyy. Vapaa-ajan ohella työelämä on muuttunut viime vuosina yhä digitaalisemmaksi ja työn sekä vapaa-ajan raja on hämärtynyt entisestään: työasioihin oletetaan vastauksia vapaallakin. Digitalisaation myötä työasiat ovat tunkeutuneet kodin reviirille ja hetkeä täydelliseen kuormituksen purkuun on vaikea löytää. Sosiaalipsykologian tohtori Suvi Uskin (Yle Radio, 5.4.2018) mukaan kännykkä synnyttää aivoissa samantyyppisiä reaktioita kuin alkoholi ja huumeet. Kun tähän lisätään vielä sosiaalinen suotavuus, pidetään kännykän käyttöä ja sen lähes kokoaikaista näpräilyä hyväksyttävänä.  Valtiotieteiden maisteri Eeva Raita kirjoittaa sosiaalipsykologian väitöskirjassaan (The Social Mediation of Everyday User Experiences), että ihmissuhteet ovat aina osa digitaalisen laitteen käyttäjäkokemusta – myös silloin, kun teknologia kohdataan näennäisesti yksin. Sosiaalinen paine ja jatkuva läsnäolovaatimus aiheuttavat helposti stressiä sekä keskittymisvaikeuksia, mutta samalla älylaitteet sallivat pakenemisen yksinäiseen hetkeen hyväksyttävällä tavalla. Sosiaalinen media on kaapannut ihmisistä vallan eikä paluuta entiseen ole näköpiirissä.

“Ei siis ole mikään ihme, jos someaika aiheuttaa ahdistusta”

Mielikuvien luominen on yksi sosiaalisen median merkittävimmistä tehtävistä. Ihmiset ottavat somessa itselleen tietyn roolin, jonka haluavat toisille välittää. Tämä rooli ei kuitenkaan aina ole todellinen. Harva näyttää somessa hauraat ja heikot puolensa tai esittelee epäonnistunutta elämäänsä, vaikkakin viime vuosina myös tällainen realiteeteista puhuminen ja avautuminen on lisääntynyt. Sosiaalisessa mediassa tai virtuaalimaailmassa toimimisesta voi tulla ensisijaista, mikäli rooli siellä on parempi kuin todellisuudessa. Esiintyminen sosiaalisessa mediassa ja tykkäysten tai huomion jatkuva kalastelu voivat vaikuttaa lisäksi yksilön identiteettiin eli käsityksiin itsestä, arvoista ja tavoitteista. Vuorovaikutustilanteessa yksilö pyrkii ilmaisemaan ja viestimään omaa identiteettiään muille. Identiteetti on minäkäsitystä (minuutta) laajempi käsite ja korostaa sen sosiaalista sekä tilannesidonnaista luonnetta. Identiteetissä ei ole kyse ainoastaan itsemäärittelystä, vaan siihen vaikuttavat olennaisesti myös muiden arviot.  Liiallisen sosiaalisessa mediassa käytetyn ajan ja arvostuksen hakemisen vaarana on todellisuuden ja oman todellisen minäkäsityksen sekoittuminen. Ei siis ole mikään ihme, jos someaika aiheuttaa ahdistusta.

“Sosiaalisessa mediassa tai virtuaalimaailmassa toimimisesta voi tulla ensisijaista, mikäli rooli siellä on parempi kuin todellisuudessa

Tapailukulttuurikin on saanut somebuumista osansa; ennakkoluuloja itsessään aiheuttaa jo se, ettei mukavan oloisesta treffikumppanista ole jälkeäkään sosiaalisessa mediassa. Luovuttamisesta ja ongelmien etsimisestä on tullut uusi harrastus. Sosiaalisessa mediassa on vaarana tulla väärinymmärretyksi. Toinen voi olla vastaamatta viesteihin, ja tämä on henkisesti raskasta. Keskustelut ja ihmissuhteet on mahdollista jättää roikkumaan, ja niistä on aina helppo oikotie ulos ilman sen suurempaa selvittelyä. Sosiaalinen media on aiheuttanut vastuun pakoilua ja vähentänyt toisten ihmisten kunnioittamista.

Yksilön hyvinvoinnille ja henkiselle jaksamiselle sosiaalisen median liian aktiivinen käyttö tekee hallaa, mutta valitettavasti ihmiset ovat somesta silti riippuvaisia. Kun tarkastellaan anonymiteettia ja sen mahdollistamaa vihapuhetta, on somella vaaransa. Pahimmassa tapauksessa anonyymiteetin helpottama toisten haukkuminen voi johtaa dehumanisointiin. Someajan rajattu ja tehokas käyttö mahdollistaa pääasiallisen keskittymisen aitoon vuorovaikutukseen ja on välttämätöntä sen merkityksellisyyden ymmärtämiseen. Sitä ei tule vähätellä, etteikö sosiaalinen media mahdollistaisi positiivista yhteydenpitoa. Se helpottaa yhteyden ylläpitoa henkilöiden välillä, jotka ovat fyysisesti kaukana toisistaan ja mahdollistaa yhteisöllisyyden kokemisen itselle merkityksellisen ryhmän jäseneksi identifioitumisen kautta. Riskit on kuitenkin tiedostettava.