Teksti: Jaana Ahtiainen
Kuvitus: Daedalus Visum

Stigma varjostaa sitkeästi seksi- ja erotiikka-alalla työskenteleviä. Lokakuussa järjestetty No Stigma Burlesque Show kokosi yhteen burleskitaiteilijoita ottamaan kantaa seksi- ja erotiikka-alan töihin kohdistuneita ennakkoluuloja vastaan. Tapahtuman tehtävä oli haistattaa pitkät stigmalle.

Lokakuisena perjantaina Bar Loosen hämyisessä alakerrassa oli intiimi ja odottava tunnelma. Alkamaisillaan oli No Stigma Burlesque Show, tiettävästi ensimmäinen Suomessa nimenomaan seksityöntekijöille omistettu viihteellinen tapahtuma. No Stigma Burlesque Show kokosi lavalle muun muassa joukon burleskitaiteilijoita ottamaan kantaa seksi- ja erotiikka-alan stigmaa vastaan. Tutkain otti yhteyttä tapahtuman tuottajaan Pilvi Virtaseen, burleskitaiteilijanimeltään Cloud BeDevil’, selvittääkseen, millaisista lähtökohdista tällaista tapahtumaa lähdetään järjestämään ja miten seksi- ja erotiikka-alan stigmaa tulisi käsitellä.

Idea tapahtumasta syntyi Virtasen kiinnitettyä huomiota seksityötä koskevan mediakeskustelun negatiivisuuteen. ”Tapahtumani haistatti pitkät stigmalle!” Virtanen tiivistää ja kuvaa stigman vaikuttavan merkittävästi seksi- ja erotiikka-alaan. Hän myös painottaa, miten stigman seurauksena seksi- ja erotiikka-alalla työskentelyä ei koeta julkisessa keskustelussa ”oikeaksi työksi”.

Tapahtuman järjestäminen oli Virtaselle henkilökohtainen teko, jolla hän halusi juhlistaa seksityötä. Erilaisten performanssitaiteilijoiden esitysten lisäksi tapahtumassa olikin tarjolla myös seksologi ja seksityöntekijä Tiia Forsströmin puheenvuoro, jossa mielikuvaharjoittelun avulla kannustettiin yleisöä pohtimaan seksityöhön liittyvää stigmaa ja salailua.

Seksi- ja erotiikka-alan töitä ei voi toteuttaa samoissa raameissa kuin muiden alojen töitä. Esimerkiksi parituslaki rajoittaa seksityöntekijöiden mahdollisuuksia vuokrata työkaverin kanssa yhteisiä työtiloja. Palveluita ei voi markkinoida vapaasti, vaan monilla alustoilla se vaatii koodikielen käyttämistä. Myös seksityön asiantuntija-, aktivismi- ja vertaisverkosto FTS Finland on ottanut kantaa kaupallista seksiä koskevaan lainsäädäntöön ja tuonut esille toiveen saada alan ammattilaisten ääntä kuuluviin heitä koskevissa päätöksissä.

Työn salailu johtaa Virtasen mukaan stigman syventymiseen ja siihen, ettei näiden alojen palveluita nähdä palveluina samalla tavoin kuin muilla aloilla tuotettuja palveluita. Seksi- ja erotiikka-alaan liittyvä stigmatisointi ja kielteinen asenne vaikeuttavat alan toimintaa painamalla sitä marginaaliin. Tämän lisäksi seksi- ja erotiikka-alalla työskentelevän päätöksiä ja valintoja tarkastellaan siviilielämänkin puolella helposti stigman kautta esimerkiksi leimaamalla huonoksi vanhemmaksi. Leima ei siis vaikuta vain työhön, vaan se leviää myös elämän muille osa-alueille ja vaikuttaa siihen, että yksilö nähdään stigman kautta. Työ alkaa tällöin määrittää ihmistä kokonaisuutena. Seksi- ja erotiikka-alalla työskentelevät kehittelevätkin tämän takia erilaisia keinoja, joilla varmistaa työn salassa pysyminen.

Stigmassa ja salailussa ei kuitenkaan ole kyse siitä, että seksi- ja erotiikka-alalla työskentelevä häpeäisi tekemäänsä työtä. ”Seksi ja erotiikka-alaa lähestytään mielestäni liian usein näkökulmasta, jossa työntekijä ei ole voinut muutakaan ja ihmiskauppa on keskiössä. On tietysti näitäkin kohtaloita, mutta alalla on paljon ihmisiä, jotka tekevät työtä, koska rakastavat sitä”, Virtanen muistuttaa. Hänen toiveensa olisikin, että julkisessa keskustelussa huomioitaisiin uhrinäkökulman lisäksi alan työntekijöiden kokemusten monimuotoisuus myös positiivisten narratiivien kannalta.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että alaan liittyviä ongelmia pitäisi vähätellä tai ihmiskaupan uhrien asema sivuuttaa. Seksityötutkimuksen parissa onkin nostettu keskiöön se, että seksi- ja erotiikka-alan töitä voi tarkastella niiden ongelmakohdat huomioon ottaen. Keskeisempää on alan moninaisuuden ymmärtäminen ja alan työntekijöiden mielipiteiden kuuleminen. Näihin lähtökohtiin sisältyy seksi- ja erotiikka-alan töiden ymmärtäminen tulonhankinnan keinona, ei stigmatisoivana identiteettinä.

”Stigman vaikutusten vuoksi alalla työskenteleviä naisia määritellään usein huonoiksi leimattujen naiskuvien kautta, ja heidän seksuaalinen käyttäytymisensä tuomitaan hallitsemattomaksi.”

Seksi- ja erotiikka-alan stigmassa on pitkälti kyse yhteisön asenneilmapiiristä ja ympäristön tuomitsevasta suhtautumisesta. Niiden kautta alalla työskentelevät on helppo nähdä toiseutettuina tai poikkeavina. Stigman vaikutusten vuoksi alalla työskenteleviä naisia määritellään usein huonoiksi leimattujen naiskuvien kautta, ja heidän seksuaalinen käyttäytymisensä tuomitaan hallitsemattomaksi.

Naiskuvien kaksijakoisuutta ilmentävä huora ja madonna -jaottelu nousee esiin Virtasen pohtiessa yhteiskunnassa suosittuja naiskuvia. Hän havaitsee madonnan rooliin sisältyvän sen, ettei naisen ole soveliasta ilmaista seksuaalisuuttaan avoimesti. Tällaisessa voimakkaassa dikotomiassa naiseus ja naisen seksuaalisuus asettuu joko–tai-akselille, jolloin monimuotoisuudelle ei jää tilaa. ”Nykyajan nainen voi mielestäni saada kaiken ja olla näyttävästi älykäs, seksikäs sekä tietoinen omista mahdollisuuksistaan”, Virtanen korostaa vastaiskuna naiskuvien kaksijakoisuudelle.

Virtanen kuvaa pyrkineensä No Stigma Burlesque Show -tapahtumalla ja yleisestikin burleskilla ottamaan seksi- ja erotiikka-alan stigman lisäksi kantaa myös siihen, miten seksuaalisuuteen ja seksiin suhtaudutaan. Vaikka seksistä puhutaan mediassa jo suhteellisen vapautuneesti, Virtanen kertoo kaipaavansa myös seksin tiimoilta monimuotoisempaa keskustelua ja toteaa: ”Edelleen tuntuu siltä, että seksi kuuluu vain joillekin tietyille vartaloille, ikäryhmille ja tietynlaisen ulkonäön omaaville.”

Burleskia koskevan mediakeskustelun Virtanen toteaa olevan pintapuolista saamaansa huomioon nähden. Siinä missä burleskia käsitellään mediassa pitkälti taidemuotona ja paljaan pinnan kautta, Virtanen muistuttaa burleskissa olevan kyse vapaudesta, ihmisarvosta ja vallankumouksesta, joka on ollut käynnissä 1800-luvulta lähtien.

 ”Seksuaalikasvatus ei saa jäädä myöskään vain koulujen hartioille, vaan jokaisen ihmisen tehtävä on sivistää itseään läpi elämän.”

Keskustelukulttuurin moninaisuutta Virtanen toivoo sekä seksi- ja erotiikka-alan että seksin ja seksuaalisuuden kannalta. Tätä samaa on kuulutettu myös seksityötutkimuksen taholta. Keskustelukulttuurin muutos avoimempaan ja monimuotoisempaan ei kuitenkaan tapahdu hetkessä, vaan syvälle iskostuneiden asenteiden ja ennakkoluulojen murtaminen vaatii aikaa. Yhdeksi toimeksi stigmaa, kielteisiä asenteita ja ennakkoluuloja vastaan Virtanen nostaa nuorella iällä aloitetun seksuaalikasvatuksen, jonka avulla ihmiset saisivat välineitä käsitellä seksiä ja seksuaalisuutta käsitteleviä teemoja.
”Seksuaalikasvatus ei saa jäädä myöskään vain koulujen hartioille, vaan jokaisen ihmisen tehtävä on sivistää itseään läpi elämän”, Virtanen painottaa ja mainitsee, miten paljon tuoreita näkökulmia esiin tuovia kirjoja, kursseja, vaikuttajia ja sarjoja jo nyt on olemassa. Seksuaalisuuden Virtanen näkee olevan ihmisyyden perusasioita. ”On aika hyväksyä, että jokaisella on oikeus ilmaista omaa seksuaalisuuttaan niin kuin haluaa”, Virtanen toteaa lopuksi.

Artikkelia varten haastateltiin:

Pilvi Virtanen / Cloud BeDevil’

No Stigma Burlesque Show’n tuottaja, kulttuurituottaja, burleskitaiteilija ja seksiaktivisti

@cloudbedevil

Lisätietoa seksi- ja erotiikka-alasta alan työntekijöiden ja asiantuntijoiden näkökulmasta:

FTS Finland, seksityön asiantuntija-, aktivismi- ja vertaisverkosto