Teksti & kuva: Heidi Nummi

Puta Peita on feministinen brändi, jonka jo lähes ikonisen aseman saavuttaneet printtipaidat näkyvät Etelä-Brasilian katukuvassa laajasti. Printtipaidat toimivat ihmisjulisteina, jotka haastavat paitsi rasismin, sovinismin ja patriarkaatin, myös etuoikeutettuihin tiloihin lukittautuneen feminismin. Feminismin sijaan Peita puhuu naisten liikkeestä ja haluaa osoittaa, että sen agenda koskettaa jokaista naista.

Naisten voimaan herääminen muutti Peitan perustajan Karina Gallonin elämän

Puta Peitan nopeatahtisen ja intensiivisen tarinan taustalla on Karina Gallon, joka vielä muutama vuosi sitten oli julkaisutoimistolle työskentelevä graafinen suunnittelija. Keskustellessaan erityisesti matalatuloisten, rodullistettujen naisten kanssa hän alkoi hahmottaa sukupuolen, luokan ja rodullisuuden kysymyksiä uudesta näkökulmasta, joka johti pian niin ammatti- kuin yksityiselämänkin radikaaliin muutokseen.

Koulutettuna valkoisen keskiluokan edustajana hänellä oli pääsy sellaiseen informaatioon, jota köyhemmällä, englantia usein osaamattomalla kansanosalla ei ollut. Tammikuussa 2017 järjestetty Trumpin vastainen naisten marssi oli Yhdysvaltojen kaikkien aikojen suurin rauhanomainen marssi: se keräsi arvioiden mukaan jopa 4,6 miljoonaa osallistujaa. Marssia Brasiliasta käsin seuratessaan Gallon vaikuttui. Hän näki ja tunnisti naisten voiman.

Karina Gallon ei jäänyt odottamaan. Peita syntyi samana vuonna osana maailmanlaajuista maaliskuun 8:nnen päivän naisten lakkoa, kun Peitan ensimmäiset paidat nähtiin Etelä-Brasilian katukuvassa. Sittemmin Peitan kehityskulku on ollut todellinen menestystarina. Peita tuli Brasilian laajuisesti tunnetuksi, kun poliitikko Manuela d’Ávila käytti Peitan paitoja vuoden 2018 presidentinvaaleissa tavoitellessaan varapresidentin paikkaa. Printtipaidat ovat myös levinneet ympäri maailmaa ihmisoikeusaktivistien ja artistien päällä.

Naisten liikkeelle feminismi on toimintaa, ei teoriaa

Jo alusta asti Peitan visio on ollut selvä: feminismin on murtauduttava ulos etuoikeutetuista tiloistaan ja puhuteltava niitä, jotka eivät koe feminismiä omakseen.

Gallonin mukaan periferian köyhät naiset tarvitsevat feminismiä enemmän kuin kukaan. Feminismi ilmenee kuitenkin usein kaupunkien intellektuellien feminisminä, jolloin periferian naiset eivät koe siihen kosketuspintaa; he eivät koe, että feminismi puhuu heidän elämästään, tarpeistaan ja toiveistaan. Valtaosa naisista ei myöskään samaistu niihin feminismin äärimuotoihin, jotka mediakuvassa usein tulevat ilmi.

“Feminismistä puhuminen niille, jotka jo valmiiksi käsittävät itsensä feministeiksi, ei saavuta köyhien periferian naisten todellisuutta eikä voi siten tuoda todellista yhteiskunnallista muutosta. On myös ongelmallista, että feminismi näyttäytyy niin usein äärimuotojensa kautta. Tällöin valtaosa naisista ei koe haluavansa olla sen kanssa missään tekemisissä. Vaarana on, että feminismin perimmäinen sanoma hukkuu sen äärimuotojen taakse”, Gallon kommentoi.

Peita ei puhukaan feminismistä, vaan naisten liikkeestä (women’s movement). Naisten liike on yksinkertainen ja samaistuttava tapa puhua suoraan niille, joita asia koskettaa.

”Feminismin on murtauduttava ulos yliopistoista ja teorioista ja katettava kaikki tilat. Feminismi on toimintaa, ei teoriaa. Me uskomme, että uudet tilat avautuvat nimenomaan uuden kielen kautta. Siksi on niin tärkeä puhua feminismin sijaan naisten liikkeestä.”

Kyse ei Gallonin mukaan ole vain feministisen liikkeen vaan koko vasemmistopolitiikan ongelmasta. Brasilian vasemmisto on hajallaan ja ilmaisee itseään lähinnä intellektuellivasemmistolaisin narratiivein. Vasemmisto on myös keskittynyt kommentoimaan vähemmistökysymyksiä, joka saa sen helposti näyttäytymään korostuneen vähemmistöpoliittisena. Tämän Gallon näkee yhdeksi merkittävimmistä syistä oikeiston suosioon. Toisin kuin vasemmisto, oikeisto on onnistunut omaksumaan yksinkertaisen, lähestyttävän ja suoran kielen, joka puhuttelee massoja. Gallonin mukaan naisten liikkeellä onkin merkittävä rooli koko vasemmistolle.

Äänen ja näkyvyyden tuovat printtipaidat toimivat kuin ihmisjulisteet

Gallon tiesi alusta asti, ettei halunnut luoda vain feminististä kampanjaa, vaan kokonaisvaltaisen, itseään kannattelevan feministisen brändin. Peitan tavoite ei hänen mukaansa ole myydä feminismiä, vaan synnyttää yhteiskuntaan naisprotagonisteja. Peitan päätuote ovatkin printtipaidat, jotka ovat ennen kaikkea keino antaa naisasialle ääni ja näkyvyyttä.

”Me erotumme muista brändeistä juuri positioitumisemme kautta: me emme myy feminismiä, vaan olemme feministejä, jotka myyvät paitoja. Peitassa protagonisteja ovat naiset, ja se näkyy kaikessa toiminnassamme.”

Monessa mielessä Latinalaisen Amerikan feminismi voi hyvin ja viettää nousukauttaan. Syy feminismin suosion kasvuun Latinalaisessa Amerikassa on Gallonin mukaan pitkälti kaupallisessa internet-ajassa. Muotiteollisuus on tehnyt feminismistä kaupallisen tuotteen, jopa elämäntavan. Tuotteistettu elämäntapafeminismi ei Gallonin mukaan kuitenkaan kykene kontribuoimaan todelliseen rakenteelliseen muutokseen.

”Jo pitkään on näkynyt kaikenlaisia feministisiä iskulauseita kantavia T-paitoja, mutta ne eivät todella aja feminististä agendaa tai linkity mihinkään tiettyyn sosiaaliseen liikkeeseen. Peitan printtipaitojen tarkoitus on ajaa ärtymyksen ja vastarinnan narratiiveja — olla itseilmaisun, rohkeuden ja voiman välineitä.”

Peitan paidan kantaja on kuin ihmisjuliste. Yksinkertainen, suurikokoinen fontti näkyy kauas ja puhuttelee. Paidat toimivat hiljaisen viestinnän keinona: ne kantavat jatkuvasti mukanaan viestiä. Toisaalta paidat avaavat myös tilaa keskustelulle sekä debatille, joita paidan kantajan ja ympäröivien ihmisten välille usein syntyy.

Paitojen yksinkertaiseen ulkoasuun on syynsä. Aivan kuten poliittisten julisteiden oli aikoinaan kyettävä reagoimaan nopeatahtisiin ajankohtaisiin tapahtumiin, myös Peitan paidoista syntyy uusia versioita sosio-poliittisen tilanteen mukaan. Peitan paidat ovat kommentoineet esimerkiksi brasilialaisen vasemmistopoliitikko ja ihmisoikeusaktivisti Marielle Francon murhaa sekä lesbojen asemaa LGBT+-liikkeessä.

Paidat ovatkin Peitalle enemmän kuin tuote. Ne ovat mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä: tehdä feminismistä kaikkia koskettava naisten liike.

”Paitamme ovat keino ilmaista vastustusta sosiaalista ja poliittista alistamista kohtaan – kaikkialla ja joka päivä.”

Juuret, nykypäivä ja tulevaisuus

”Latinalaisen Amerikan naisista puhuttaessa mieleen tulevat usein naismurhat, naisten oikeuksien puute sekä raiskauskulttuuri. Harvemmin puhutaan niistä muutoksista, joita feministinen kamppailu on onnistunut tuomaan”, Gallon kertoo.

Latinalaiseen Amerikkaan toimintansa keskittävä Puta Peita haluaa ennen kaikkea muistaa juurensa. Se, että naiset osaavat nykyään kuvitella elävänsä kotitalousrutiinin ulkopuolella ja aktiivisena osana kansalaisyhteiskuntaa, on 1960-luvulta alkaneen, monia sukupolvia kestäneen kamppailun tulosta. Peita sitoutuu osaksi tuota jatkumoa muistaen samalla, että etuoikeutettujen tilojen feminismi ei riitä. Tarvitaan aidosti rakenteelliseen muutokseen sitoutunut, teorioista toiminnan tasolle tullut ja kaikkia naisia yhdistävä liike.

Rasismiin ja alistaviin rakenteisiin puuttuminen sekä sovinismin epämukavaksi tekeminen ovat oleellinen osa naisten liikkeen toimintaa. Yhtä tärkeää on kuitenkin kyetä itsereflektioon ja tunnistaa ne etuoikeutetut tilat, joissa suuri osa nykypäivän feministeistä on ja joihin valtaosalla maailman naisista ei  ole pääsyä.