Teksti: Joakim Kullas
Kuvitus: Anna Koskela

Verisestä sisällissodasta kärsinyt Bosnia-Hertsegovina natisee liitoksissaan serbijohtaja Milorad Dodikin irtautumishalujen vuoksi. Mitä tapahtuu, kun taustalla vaikuttavat Venäjä, Euroopan unioni sekä hajoamissotien raaka väkivalta?

Balkanin niemimaalla sijaitsevaa Bosnia-Hertsegovinaa uhkaa pahin kriisi sitten 1990-luvun sotien. Bosnian serbitasavaltaan ja Bosnia-Hertsegovinan federaatioon jakautunut maa on vaarassa hajota, sillä serbitasavallan johtaja Milorad Dodik haluaa irtautua maan asevoimista, verohallinnosta, korkeimmasta oikeudesta sekä muista keskeisistä instituutioista.

Tilanne on aiheuttanut pelkoa konfliktin syttymisestä, sekä 1990-luvun kauhujen toistumista. YK:n rauhanlähettiläs Christian Schmidt varoitti turvallisuusneuvostolle tehdyssä raportissaan, että tilanne uhkaa maan rauhaa ja vakautta, sekä mahdollisesti myös Yhdysvaltain välittämänä tehtyä Daytonin rauhansopimusta, joka päätti aikanaan Bosnian sodan.

Jugoslavian kommunistidiktatuurin hajoamisesta 1990-luvun alussa syttyneet sodat olivat toisen maailmansodan jälkeen Euroopan verisimpiä. Sodissa kuoli arviolta 100 000 ihmistä ja kaksi miljoonaa jugoslavialaista joutui pakenemaan kodeistaan. Sodan järkyttävimpiin tapahtumiin lukeutuu vuonna 1995 tapahtunut Srebrenican kansanmurha, jossa serbisotilaat teurastivat yli seitsemän tuhatta muslimitaustaista bosniakkia.

Kansanmurhan tapahtumisesta on jälkikäteen sysätty vastuuta myös länsimaille, sillä se tapahtui YK:n rauhanturvajoukkojen hallitsemassa Srebrenicassa, jonne noin 40 000 siviiliä oli hakeutunut suojaan taisteluilta. YK ja länsivallat eivät uskoneet, että serbit saisivat kaupungin valloitettua, mutta toiveet osoittautuivat turhiksi.

Kansanmurha kielletään

Sanomalehti The New York Times kuvailee vuonna 1995 julkaistussa artikkelissaan, miten YK:n rauhanturvaaja pyysi epätoivoisesti apua Geneven pääkonttorilta serbijoukkojen vyöryessä kaupunkiin. ”Kiireellinen kiireellinen kiireellinen. B.S.A (Bosnian serbiarmeija) on tunkeutumassa Srebrenican kaupunkiin. Voiko joku pysäyttää tämän välittömästi ja pelastaa nämä ihmiset. Tuhannet heistä kerääntyvät sairaalan ympärille. Auttakaa!” viestitti rauhanturvaaja The New York Timesin mukaan.

Apua ei koskaan tullut. Hengissä selvinneiden silminnäkijöiden mukaan tappaminen oli kliinisen suunnitelmallista muistuttaen massateurastusta sekä ihmismetsästystä. Tuhansia muslimimiehiä lastattiin rekkoihin ja kuljetettiin Drina-joen rantaan ammuttaviksi neljän ryhmissä. Teurastuksesta hengissä selvinnyt 17-vuotias Nezad Avdic kuvaili The New York Timesille serbisotilaiden hyytäviä sanoja. Puheet kuullessaan Avdic oli maannut haavoittuneena ruumiiden seassa esittäen kuollutta.

”Olipa hyvä metsästys. Täällä oli paljon kaniineja”, serbisotilas sanoi iloisesti tarkastellessaan kuunvalossa kylpevää ruumiskasaa.

Yhdysvaltojen ja YK:n sivusta seuraama Srebrenican kansanmurha on keskeisessä osassa myös maan nykyisessä kriisissä. Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Emma Hakalan mukaan Serbitasavallan johtajat ovat kiistäneet bosniakkien teurastuksen olleen kansanmurha.

”Siihen kulminoituu retoriikkaa, että sodan haavat ovat siellä edelleen, eikä niitä ole pystytty käsittelemään. Kaikki eivät hyväksy omaa tai oman kansansa vastuuta tapahtumista”, Hakala kuvailee.

Serbitasavallassa vastustetaan voimakkaasti kansanmurhan tunnustamista. Hakalan mukaan irtautumishalujen ajankohta liittyy erityisesti YK:n korkeanedustajan esiin tuomaan lakipakettiin, joka kriminalisoisi kansanmurhan kieltämisen Bosniassa.”

Dodik katsoi, että tämä on loukkaus Serbitasavallan itsemääräämisoikeudelle. Hän ikään kuin kostotoimenpiteenä ilmoitti, että vetää kaikki olennaiset valtion toimielimet, kuten armeijan ja verolaitoksen, Bosnian liittovaltiosta ja perustaa rinnakkaiset instituutiot Serbitasavaltaan.

Venäjä rellestää vapaasti

Hakala näkee irtautumispuheet myös poliittisen kannatuksen kalasteluna. Milorad Dodik on tuonut itsenäistymishalut toistuvasti esiin silloin, kun hän haluaa vahvistaa omaa asemaansa maan politiikassa. Tällä kertaa uhkausten takana on kuitenkin konkreettisia toimenpiteitä, kuten kansanäänestyksen järjestäminen sekä Venäjän aiempaa vahvempi selustatuki. Venäjä tuki ortodoksiuskoa tunnustavia serbejä jo 1990-luvun sotien aikana ja on siitä asti jatkanut Serbitasavallan taustalla häärimistä. Emma Hakalan mukaan Venäjän motiivina on Euroopan Unionin laajenemisen vastustaminen.

”Venäjä pitää Balkanin maita pois EU:sta ja ikään kuin asettaa esteitä niiden EU-tielle, mikä tietysti onnistuu hyvin, mikäli maassa on tällainen merkittävä kriisi”, Hakala summaa.

Geopolitiikan kiemurat kuroutuvat syvälle Balkanin maiden politiikkaan. Alue on ollut symbolisesti Euroopan unionin vastuulla ja vihjailuja maiden jäsenneuvotteluista on kuultu vuosikausia. Balkanilla tapahtuvat kriisitheikentävät EU:n uskottavuutta geopoliittisena toimijana ja epävakaat tilanteet ovat Venäjälle eduksi. Hakala korostaa, että EU on konkreettisesti kääntänyt selkänsä Balkanille. Kriisien puhjetessa niin Pohjois-Makedoniassa kuin Bosniassakin unioni on ollut poissa pelistä, vaikka se pitääkin yllä kaunopuheita Balkanin maiden jäsenyyden mahdollisuudesta.

”EU:n toiminta on ollut väkinäistä ja Balkanin maissa on herännyt epäilyksiä siitä, onko jäsenyys heille edes realistinen tavoite. Aina, kun ollaan avaamassa uusia jäsenneuvotteluja uusissa maissa ja ottamassa edistysaskelia, niin joku EU-maa asettuu vastahankaan”, Hakala lisää. Syytä Euroopan etäiseen suhtautumiseen voi etsiä myös viime vuosien kriiseistä unionin omalla alueella. Hakala muistuttaa unionin logiikasta, jossa laajentumisesta puhutaan ja sitä edistetään aktiivisesti silloin, kun EU:lla menee hyvin. Tilanteen vaikeutuessa laajentuminen unohdetaan ja keskitytään omien haasteiden ratkaisemiseen. Myös Balkanin maiden laajat ongelmat, kuten köyhyys, työttömyys ja korruptio ovat saattaneet aiheuttaa väsymystä unionissa.

Pandoran lipas

Euroopan unionin välinpitämättömyyden ja Venäjän suhmuroinnin lisäksi Bosnian tilannetta hankaloittaa sen epämääräinen perustuslaki. Kunnollisesta perustuslaista ei ole maassa kuultukaan, vaan sen virkaa toimittaa 1990-luvun sotien jälkeen neuvoteltu Daytonin rauhansopimus. Sen mukaan maan johdossa on oltava yksi bosnialainen, serbialainen sekä kroatialainen. Bosniakki ja kroatialainen johtaja äänestetään Bosnia-Hertsegovinan federaatiosta ja serbi Serbitasavallasta.

Sopimus tuottaa sekavia ja kiistoille alttiita hallintorakenteita, sillä sitä ei alunperin ole tarkoitettu pysyväksi perustuslaiksi. Hakalan mukaan Daytonin rauhansopimus toimi hyvin sodan lopettamisessa, mutta se on myöhemmin tuonut haasteita politiikan tekemiseen.

”Tämä on johtanut siihen, että poliittisesta elämästä on tullut aika paljon etnonationalististen tahojen kamppailua”, Hakala tiivistää.

Perustuslain uudistamisesta on käyty keskustelua jo vuosikausia. Politiikan keskittyessä kansallisten ryhmien väliseen nokitteluun monet köyhyyden kaltaiset akuutit ongelmat ovat jääneet ratkaisematta. Vaikka Daytonin rauhansopimuksen luomat haasteet ovat olleet tiedossa jo pitkään, sitä ei kuitenkaan ole lähdetty uudistamaan.

”Kukaan ei halua ryhtyä siihen, sillä pelätään, että Daytonin avaaminen olisi Pandoran lipas, jossa kaikki 1990-luvun konfliktit tulevat uudelleen ulos. Niin kauan kun tilanne pysyy kasassa, ei ole haluttu lähteä tökkimään sitä enempää.”

Myös Serbian rooli herättää tilanteessa kysymyksiä. Maa ei ole kannattanut ajatusta Bosnian serbitasavallan irtautumisesta järjestettävästä kansanäänestyksestä, mutta Dodikin suhteet Serbiaan ovat perinteisesti olleet hyvin lämpimät. Yle kertoo, että Serbian pääministeri Aleksandar Vučić vieraili marraskuun alussa Srebrenican kaupungissa, jossa hän laski seppeleen kansanmurhan uhrien muistomerkille. Myös kansanmurhan kieltävä Dodik laski seppeleen samassa tapahtumassa.

Tutkija Emma Hakalan mukaan Serbia ei ole innoissaan irtautumishankkeista, sillä se ei halua edistää siitä syntyvää alueellista epävakautta. Bosnian serbitasavalta ei ole sellaisenaan elinkelpoinen maa ja irtautuessaan Serbia saattaisi joutua antamaan alueelle muun muassa taloudellista avustusta. Hakala kuitenkin näkee, että Serbialla on näppinsä pelissä kansanäänestyshankkeen taustalla.

”Vaikea nähdä, että Dodik olisi lähtenyt ilman Serbian tukea näitä esityksiä tekemään. Ensisijaisesti tämä on kuitenkin Dodikin omaa toimintaa ja aktiivisuutta”.

Konfliktin uhka ilmassa

Bosnia-Hertsegovinan väkivallan tahraama historia on aiheuttanut huolta konfliktin uusiutumisesta ja vanhojen haavojen avautumisesta. Globaalien konfliktien tutkimuskeskus International Crisis Group kirjoittaa, että aseellisen selkkauksen riski maassa on todellinen. Tutkimuskeskuksen mukaan konflikti saattaisi eskaloitua, mikäli irtautuneen Serbitasavallan poliisit alkaisivat ottaa haltuunsa raja-asemia ja kohtaisivat niillä federaation poliiseja tai paikalle lähetettyjä apujoukkoja.

Toisen skenaarion mukaan federaation poliisi tuskin sietäisi serbitasavallan joukkoja Sarajevoa ympäröivillä vuorenharjanteilla, mikä saattaisi johtaa yhteenottoihin. Myös etnisesti monimuotoinen Mostarin kaupunki herättää huolta. Kroatialaisten ja bosniakkien välit kaupungissa ovat perinteisesti olleet kireät ja irtautuminen saattaisi aiheuttaa jännitteiden purkautumisen väkivallan muodossa.

International Crisis Group ei kuitenkaan näe, että väkivalta voisi toistua yhtä raakana ja samassa mittakaavassa kuin 1990-luvulla. Nykypäivän Bosnia on nimittäin alueellisesti hyvin jakautunut ja etniset ryhmät elävät pitkälti omiensa joukossa. Ryhmien sekoittumisesta kumpuava väkivalta olisi siksi tutkimuskeskuksen mukaan epätodennäköistä.

Myös Emma Hakala korostaa, että tilanne Bosnia-Hertsegovinassa on tänä päivänä hyvin erilainen kuin 1990-luvulla. Hän sanoo, ettei aseellinen selkkaus hyödyttäisi Dodikia millään tavalla. Tietynlainen ilmassa leijuva konfliktin uhka, jonka varassa Serbitasavallan johtaja voi esittää poliittisia vaatimuksia on kuitenkin Dodikille hyödyksi. Vahinkokonfliktin riski on kuitenkin Hakalan mukaan olemassa. Hän ei silti pidä skenaariota väkivallasta kovin todennäköisenä.

”En näkisi sellaista vaaraa, että kansalaiset yhtäkkiä tarttuisivat aseisiin ja lähtisivät sotimaan. Vahinkokonfliktin uhka on toki olemassa, eli jokin asia vain eskaloituu ja päädytään aseelliseen selkkaukseen, mistä syntyy laajempi konflikti”, Hakala pohtii.

Suurimpana ongelmana tutkija näkee kriisin venymisen ja sen vaikutukset maan poliittiseen keskusteluun. Hän sanoo, että pitkittyessään tilanne saattaisi lamaannuttaa maan hallintorakenteet ja typistäisi politiikan tekemisen konfliktiretoriikan ympärille. Näin keskittyminen köyhyyden ja korruption kaltaisiin ongelmiin vaikeutuisi entisestään.

”Se on iso uhka koko Bosnian olemassaololle”, Hakala summaa.